torstai 18. huhtikuuta 2013

Marianne

Täytyy kai kirjoittaa vähän tuosta Mariannesta, kun eilen sen katsoin. Olin oikein positiivisesti yllättynyt, vaikka ruotsalaisethan kyllä osaavat tehdä elokuvia, se on huomattu ennenkin.


Kiinnostuin leffasta, kun luin unihalvauksista, ja Wikipediassa mainittiin tämä. Minä olen joskus saanut paljonkin unihalvauksia, ja hirveitä, nykyään silloin tällöin lieviä. Se on mielestäni oikein kiinnostava ilmiö, ja olin tosiaan eilen lukemassa niistä lisää Wikipediassa. Siellä kerrottiin muunmuassa unihalvauksiin liittyvistä vanhoista uskomuksista, joita löytyy joka maailmankolkasta, ja sitten kun mainittiin unihalvauksia sisältävä (kauhu)elokuva, minähän innostuin.


"In Scandinavian folklore, sleep paralysis is caused by a mare, a supernatural creature related to incubi and succubi. The mare is a damned woman, who is cursed and her body is carried mysteriously during sleep and without her noticing. In this state, she visits villagers to sit on their rib cages while they are asleep, causing them to experience nightmares. The Swedish film Marianne examines the folklore surrounding sleep paralysis."



Krister on isä, joka alkaa väsyä ja heiketä unihalvauksiensa takia, joita aiheuttaa ilmiselvästi vaimon kuolemasta johtuva stressi ja itsesyytökset. Tytär Sandra on mielestäni suorastaan harvinaisen hyvin kuvattu teinihahmo, ristiriitainen ja vaikea, muttei yliammuttu. Leffassa on paljon kaikkea pientä, joka tekee siitä aidontuntuisen., vaikka kaikki näyttelijät eivät olekaan niin loistavia. Olin myös tyytyväinen elokuvan tekijöiden päätökseen tehdä maresta sellainen, ettei kenellekään tule selväksi, onko se todellinen, vai stressin ja syyllisyydentunteen tuotetta.

Yleisesti ottaen minuun on melko helppo tehdä vaikutus. Suosittelen kuitenkin, päätä sitten itse löpisenkö tyhjää.

4 kommenttia:

  1. Vau, tosi kiinnostavan näkönen elokuva :O Hmm, miten mulle tuleekin yleensä vahva mielikuva elokuvasta kuvan perusteella. Ihan kuin siitä jo tietäs, että pitääkö jostain vai ei :) Pitää laittaa toi nimi "korvan taakse".

    Ja muuten vielä haluun sanoo, et tänne blogiin tullessani mulle tulee monesti sellanen "herttainen" olo. Ei ehkä vähiten tuon adoptoidun Spiken ansiosta :)

    Mukavaa päivää sinne! *hali*

    VastaaPoista
  2. Kiintoisaa tosiaan! Ei ihan tavanomainen tai ennalta arvattava leffan aihe :p

    Mäkin saan sillointällöin unihalvauksia, joskus masentuneina aikoina ne tosiaan oli ihan kammottavia, mutta nykyisin niitä onneksi tulee harvemmin ja lievempinä. En kyllä silti uskalla esim. nukahtaa selälleni, koska se on ainut asento missä niitä halvauksia tulee.
    Varmaan kammottavin unihalvauskokemus oli, että näin ympärilläni riivattuja lapsia, joilla oli sellaiset vääristyneet kasvot... en nukkunut kahteen yöhön sen jälkeen o_O

    VastaaPoista
  3. Prince: Vai herttainen :D Spike on kyllä, en muuten blogistani osaa sanoa. Mutta joo, suosittelen vilkaisemaan tuon elokuvan, vaikka se onkin aika raskas. Ei kuitenkaan ahdistava mielestäni. Itse en osaisi sanoa vaikka noiden kahden kuvan perusteella varmaankaan elokuvasta yhtään mitään. Ihanaa kun kommentoit niin usein, saan vähän eloa tännekin x)

    Lady Selena: Miekin taisin saada unihalvauksia eniten juuri masennuksen pahimmissa vaiheissa, ja erityisesti teini-iässä. 18-vuotissyntymäpäivänäni koin kaikkien aikojen kauheimman unihalvauksen, ja sen jälkeen ne sitten yhtäkkiä lopahtivat lähes kokonaan. Vain muutama lievempi on tullut sen jälkeen. Taisin kirjoittaa siitä unihalvauksesta joskus blogikirjoituksenkin... Tässä, löytyi, jos kiinnostaa lukea: http://itsen-olemus.blogspot.fi/2011/05/unihalvaus.html
    Kuulostaa karmealta tuo sinunkin kokemuksesi, huh. Minä en pysty oikein ollenkaan nukkumaan selälläni, tulee tukehtumisentunne. Mutta olen huomannut, että unihalvauksia tulee enimmäkseen päikkäreillä, eikä yöaikaan, jostain syystä.

    VastaaPoista
  4. Itse asiassa tuo linkkaamani blogiteksti kertoikin näköjään ihan eri kerrasta kuin siitä synttäripäivänä tulleesta.

    VastaaPoista

Penni ajatuksistasi.