keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Miss Chaos 4v

Pitkään jatkuneista yrityksistäni huolimatta en ole onnistunut korjaamaan unirytmiäni. Päätin, että on kovien otteiden aika, joten jätin yön välistä, eli nyt pitäisi jaksaa vielä muutama tunti seuraavaan iltaan asti, ja sitten katsotaan, kuka on pomo! Tämä päivä on ollut silkkaa sumua, hysteriaa ja kofeiinipärinää. Olenhan yliherkkä kofeiinille tunnetusti. Olen aamuseitsemästä asti suunnitellut kauppaan lähtöä, mutta niinhän sitä sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Tosin en kyllä usko että tämä reissu on edes neljäsosaksi tehty. Mutta kyllä minä sinne ennen sulkemisaikaa ehdin! Ehkä.

Pitääkseni itseni hereillä kaivoin kaappeja, kokeilin vaatteita, tupeerasin tukkaa, meikkasin, kuuntelin Apoptygma Berzerkiä, nauraa käkätin niin että flunssakeuhkoihin sattui, ja piirsin univajehumalaisen omakuvan. Juuri nyt on melko vakaa olo, mutta kyllä tuossa parin tunnin päästä tulee varmaankin taas sellainen unikohtaus, että on pakko kävellä kämppää ympäri, jottei kuukahda. Tai mennä vihdoin sinne kauppaan. Mutta ei sinne uskalla mennä unikohtauksen kanssa, sitä näyttää ihan... öö... en edes tiedä miltä. Mömmöiseltä tai humalaiselta tai muuten vain höpsähtäneeltä. Yhdeltä ihmisiä ilmeisesti ikuisesti riivaavalta kiroukselta olen muuten elämässäni välttynyt, nimittäin silmäpusseilta! Muuten naama säilyy melko freesinä vaikkei nukkuisikaan, mutta silmät menevät punaisiksi ja kieroon. Juu.

This is my "angel of the lord" face. I'm working on it.



Kuvitelkaa vaalea tukka, vähemmän meikkiä, lapsekkaampi nenä ja enemmän pisamia. Voilà! Minä eskarilaisena.



Tulin pohtineeksi yön ja aamun hämyisinä tunteina kaikenlaista. Antakaahan kun summaan hieman:


  • Säpinä on ihan kamala sana. Mutta se on käsitteenäkin jotenkin hirvittävä, samaan aikaan niin hauskaa ja niin kauheaa.
  • Jälkiviisas on helppo olla, mutta jälkeenpäin ei voi ymmärtää tismalleen niitä tilanteen aikaisia tunteita ja ajatuksia, eikä siten mennyttä itseään oikein voi tuomita. Miksi katua mitään, mikä on joskus ollut hyvä ja oikein?
  • Jos on tahallaan unohtanut jotakin, ei kannata alkaa kaivelemaan niitä muistoja esiin.
  • Old Mornings Dawn! Ihan kohta iiiiiiih!
  • Kofeiini tuntuu kropassa vähän samalta kuin adrenaliini, mutta laimeammalta ja pitkäkestoisemmalta.
  • Alan huolestua koukkuusasteestani, viitaten Supernaturaliin.
  • Miksihän kaikki linnut heräsivät tasan puoli yhdeksältä laulamaan?
  • Nauran nykyään paljon, kaikelle, ja hymyilen, se on niin hienoa!
  • Olen myös alkanut taas itkemään paljon, mutta ihan eri tavalla kuin ennen. Itken suurista mielenliikutuksista, jopa silkasta onnesta, melkein joka päivä. Sekin on jotenkin ihanaa.
  • Katson itseäni ihan eri tavalla kuin ennen. Se ei ehkä näy ulkopuolisen silmään vaikkapa siitä omakuvasta jonka tänään piirsin, mutta minä näen sen koko ajan, tunnen sen siinä miten ajattelen itseäni. Kasvot ovat samat vanhat, mutta silmissä on tapahtunut jotain. Ne ovat alkaneet näkemään ja siten myös näyttävät eriltä.
  • But you're not a jedi yet.
  • Tumblr tuhoaa suomenkieleni. Onneksi kirjoitan tänne suomeksi. Tosin olen pohdiskellut sitä nykyistä trendiä kirjoittaa ensin äidinkielellään ja sitten vielä käännös englanniksi. Se voisi olla ihan kivaa, hyvää harjoitusta.

Nefera deNile tuijottaa minua kovin tuomitsevasti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Penni ajatuksistasi.