maanantai 27. toukokuuta 2013

Caaaat face, he's got a face of a cat...

Etsi kuvista pääskyset.





Kävin keskustassa ostamassa kunnollisen pienen pensselin ja pastelliliidut, sitten tuumasin, että mitäpä siellä kotonakaan, ja jäin joen rantaan istuksimaan. Pääskyset pörräsivät ympärillä, mutten tietenkään onnistunut painamaan laukaisinta juuri silloin, kun ne menivät ihan läheltä.



Liehusortsit, uudet sandaalit ja kisusukkikset.


Luulen, että kaukaa nämä sukkahousut näyttävät vain siltä, kuin minulla olisi paljaat jalat täynnä mustelmia.


Vaikka somia pörröisiä naamojahan nuo ovat.


2 kommenttia:

  1. Mä niin pidän asenteestasi :) Tuosta, kuinka käyt ostamassa kaikkee kivoja tarvikkeita, vietät aikaa kauniissa maisemissa. Musta tuntuu aina, että todella "elät elämää". Ehkä se johtuu siitäkin, kun koen etten itse elä. Tai osaa elää.

    En tiiä mikä siinä ois niin vaikeeta vaikkapa istahtaa järven rannalle tai aloittaa uusi harrastus tai ostella kivoja tarvikkeita, esineitä asioita. Ihastella maisemia jne. Mä en vain osaa sitä, mutta oon tosi iloinen, kun sä osaat!

    Ja anteeks tämmönen vähän "synkistely"-kommentti *hali*

    VastaaPoista
  2. Oi voi, mie tiedän tuon tunteen liiankin hyvin kyllä... Olen ollu muutaman vuoden tekemättä yhtään mitään luovaa tai rakentavaa, lukematta kirjoja, "elämättä". En oikeastaan tehny juuri muuta kuin mökötin synkkänä yksin neljän seinän sisällä. Toissa kesä meni kokonaan synkistelyyn. Mutta tässä viimeisen vuoden aikana olen pikku hiljaa oppinu taas nauttimaan pienistä jutuista, istumaan ulkona ja näkemään, elämään hetkessä, ja tekemään asioita. Se tuntuu nyt ihan älyttömän hyvältä. Toki vieläki on aika paljon päiviä, etten jaksa tehä mitään muuta ko paeta leffoihin tai jotain, mutta ei enää joka päivä.

    Se elämän eläminen on taito, jonka voi oppia, mutta vaatii paljon ajatustyötä, saunomista, unettomia öitä, meditointia, tärkeitä unia ja keskusteluja. Mutta toivoa on! Pienin askelin ^^

    VastaaPoista

Penni ajatuksistasi.