tiistai 14. toukokuuta 2013

Nevertime

En paljon käy muualla arkipäivinä kuin kuntoutuksessa, kirjastossa, kirpparilla ja kaupassa. Neljän koon päivät. Niitä varten ei tarvitse lähteä kauas, kirjasto, kaksi Rovaniemen suurinta kirpparia ja kuntoutuspaikka ovat ihan lähekkäin suunnilleen puolen kilometrin päässä, ja kauppakin tuossa 50 metrin päässä. Kämpän pienoisesta uudistamisesta inspiroituneena kiersin tänään molemmat suuret kirpparit, ja löysin aarteita.

Kaikkein hienoin on tämä kello/soittorasia/korurasia.

video


Mutta osaako joku sanoa mitä minun pitäisi tehdä näillä neljällä.... rotalla(?) jotka olivat siellä sisällä?


Toinen esittelemisen arvoinen asia on tämä ihana ihana viltti. Testattu on jo, sen alla on hyvä ottaa nokoset.


Kisukin arvostaa.


Löysin muutakin pientä, mutta en viitsinyt ottaa kaikesta kuvia, mitä turhia. Kummastuksekseni ostin punaisen mekon, sellaisen viininpunaisen. Minä en ikinä ikinä käytä punaista. Mekko vaikuttaa kuitenkin kivalta, ja ostopäätökseen taisi vaikuttaa se, että toissayönä näin erikoisen unen, jossa muistan minulla olleen päällä punainen mekko. En osaa vielä sanoa, oliko sillä unella jokin suurempikin merkitys.

 Joku setä siellä kirpparilla kysyi ohi kulkiessani yllättäen, harrastanko taiteita. Hämmennyin tästä hieman, ja vastasin, että kyllä kai minä jonkin verran. Setä tuumasi, että minut nähdessään oli heti ajatellut, että olen taiteilija. Hassu setä. Minulla oli ruskea peruukki löysästi kiinni niskassa, pitkä kukallinen hame, valkoinen shaali, en tiedä sitten kuinka taiteilijamaiselta olen näyttänyt. Kuntoutusohjaaja sanoi opettajattareksi, mikä klisee.


Lainasin kirjastosta Jane Austenia. Olen ehkä saanut vähän vaikutteita...

En ole syönyt tänään mitään. Kello on kohta puolessa yössä, enkä siis todellakaan kirjaimellisesti ole syönyt mitään koko päivänä. Join hieman ruusunmarjasoppaa päivällä, mutta siinä on ihan kaikki. Olen tässä ollut lähdössä kokoamaan kaapista jotain suuhunpantavaa jo pari tuntia. Tarkoitukseni oli syödä heti kotiin tullessa, mutta sitten vain istuin leikkimässä soittorasiakorurasiakellollani ja nukahdin ja mihin tämä päivä oikein on mennyt? Päähän koskee ja heikottaa, mutta silti piti tulla ihan oikein blogiin kirjoittamaan syömisen sijasta. Voi jukra. Paistaisin yhden kasvispihvin ja herkkusienisiivuja ja sipulia hampurilaissämpylän väliin.

2 kommenttia:

  1. Voi ei miten ihana soittokellokorurasia! o3o Outoa miten ihmiset antavatkin jotain noin kaunista pois D:

    VastaaPoista
  2. Niinpä, kuka kummassa tahtoisi tuollaisesta ihanuudesta eroon? Äitikin ihasteli kovasti tuota kelloa, ja ihmetteli, miten sellaista kirpparilta löytyykin! Taidan olla onnekas <3

    VastaaPoista

Penni ajatuksistasi.