tiistai 21. toukokuuta 2013

Open your eyes


Inhoan keskiviikkoja. Tiistait ovat mukavia (kunhan niitä ei tule monta peräjälkeen eikä kukaan kuole - SPN REFERENCE!) ja torstait menettelee, mutta keskiviikot on ihan tyhmiä.

Vaikuttaa siltä, että tästä lähin minulla on paljon enemmän tekemistä ja ohjelmaa päivissäni. Toivon mukaan se tulee olemaan mielekästä. Olen mukana ruuanlaitossa, kenties liikuntapäivissä, vierailuilla eri paikoissa, meidän järjestämissä tapahtumissa (esim. kesäjuhlat tai leffaillat), otan vuorollani pieniä hommia niinkuin paikan siivoaminen tai viikko-ohjelman tekeminen, sen sellaista. Saan käydä siellä niin usein kuin jaksan, ja osallistua niihin meininkeihin mihin tahdon. Vaikuttaa myös siltä, että eräs miellyttävän oloinen melko tuttu tyyppi tulee kulkemaan siellä myös.

On siinä omat ahdistavatkin juttunsa. Tietynlaisia ihmisiä, tietynlaisia tilanteita, tietynlaisia keskusteluja, ja toimintoja jotka aiheuttavat vain tuskastumista. Ja unirytmi on pakko saada kohdilleen, ja pidettävä siinä. Keskellä kesää! En ole ikinä pystynyt nukkumaan säännöllisesti, ja vielä vähemmän kesällä. En saa olla koko ajan maalla. Joudun kai enimmäkseen jumittamaan tässä kämpässä. Tai no, kyllähän minä saan pitää loman sitten kun tahdon, jonkin mittaisen. Ei kaupungissa oleminen niin haittaisi, jos olisi myös illaksi jotain spontaania tekemistä. Mielellään sellaista, että lähdetään jonkun kanssa leikkipuistoon, tai kiivetään vaaran päälle näköalatorniin, tai istuskellaan katselemassa junia jäätelöä syöden. Ihan mitä vain. Jonkun kanssa.

Taas kiukuttaa, kun en osaa tehdä kavereita. Miten se voikin olla niin vaikeaa?

Lohduttaudun ajatuksella, että syksyllä saattaa olla hyvinkin toisin asiat.


Täytyykö nyt kirjoittaa jotain mielenkiintoisempaakin? Ei oikein irtoa. Antakaa 14 tuntia ja yksi kuppi kofeiinia, niin alkaa ajatukset surrata päässä. Lainasin kirjan meditaatiosta, mutta se olikin suoraan sanottuna ihan paska. Taannoin selailemani toinen opus samasta aiheesta oli paljon parempi, eikä sitä ole enää näkynyt kirjastossa. Meditaation opetteleminen on minulle varmaan ainoa keino oppia rentoutumaan, mutta olen ollut vähän laiska harjoituksissani viime aikoina. Varsinkin kun tuo kirja suoltaa sellaista kukkua, että sieltä on vaikea poimia ne ajatuksenhivenet, joita etsin ja tarvitsen.


Hiiteen kaikki. Minua väsyttää.

2 kommenttia:

  1. Aah, täällähän on hienoa musiikkia! :) *alkaa tanssimaan, vaikkei osaakaan ja kohta muksahtaakin rähmälleen maahan*

    Mulla taas torstaista on muodostunu sellanen "inhokkipäivä" Se sanakin on niin tylsänkuulonen ja totinen.. Totinen Torstai =)

    Kavereita on kyllä yllättävän vaikeaa saada =( Ja vielä vaikeempaa saada hyviä kavereita. Mulla käy yleensä niin, et sillon kun oon kaverin tarpeessa, nii sillon niitä ei oo ja sit kun haluun olla yksin, niin sit tietenkin kaiken maailman bändityypit haluu tulla käymään ja ruveta "tutustumaan paremmin", vaikkei itseä kiinnosta ollenkaan.

    Viimesessä kuvassa oot ihan sen näköinen, et kaipaat halia ja ystävää :( *halaa varovasti ja toivoo, et väsynyt olo on väistynyt*

    VastaaPoista
  2. Tanssia saa vaikka miten huonosti, tärkeintähän on se yhteys musiikin kanssa ^^ Oli muuten hieno leffa se Open Your Eyes, olen mietiskelly sitä paljon...

    Minun vastaheränneeseen keskiviikkoinhoon varmaan liittyy se, että keskiviikkoisin käyn ompelupajalla, ja siellä on tosi tylsää ja ankeaa aina. Pakko käyä kuitenki vielä pari kertaa, että saan homman valmiiksi.

    Mulla on kolme hyvää kaveria, ja pärjäisin kyllä sillä määrällä ihan hyvin, mutta ne kaikki asuu jossain liian kaukana, ja sitten on aina vain yksinäistä. Vaikka yleisesti yksin on mukava olla, joskus tarvis jotaki seuraa seikkailuihin. Mutta en vieläkään ymmärrä miten kavereita hankitaan. Sellasia joitten kans vois vain jutskailla ja hengailla, ei mitään parhaita ystäviä välttämättä. Yleensä jos olen uuteen tyyppiin tutustunut, se toinen on ollu sellanen sosiaalisempi tapaus. Kerran ainaki kävi niin, että olisin kovasti halunnu olla yhen tyttären kaveri, mutta oltiin molemmat vähän liian ujoja ja hiljasia, niin sitte se kuivui kokoon :/

    Jee taas haleja ^^ Väsy on yhä, univelat painaa päälle joka päivä pahemmin...

    VastaaPoista

Penni ajatuksistasi.