torstai 2. toukokuuta 2013

Pupu kengässä

Minulla on tässä aikaa tehdä vielä toinen postaus. Sain pakattua luullakseni kaiken tarvittavan mukaan ja syötyä, nyt on vielä pari tuntia aikaa.

Onni on suosinut kirpparilla. Aikaisemmassa postauksessa näkyikin poni ja sen putiikki, joka oli oikein mieluisa löytö, ja tuossa viime viikolla löysin viktoriaaniset saapikkaat, joita olin kaipaillut jo pitempään. Tällä viikolla sain vihdoin tällaiset kenkulit:



Kuinka kauan olenkaan halunnut tämäntyyppisiä 90-lukumeininkejä. Olen ollut Sahalle aivan kateellinen, kun sillä on yhdet näitä muistuttavat. Minulla taisi joskus aivan 2000-luvun alussa olla jotain samantapaista, mutta niitä nyt ei ole näkynyt ainakaan kymmeneen vuoteen, ja liian pienetkin ne olisivat olleet. Nämäkin valitettavasti ovat hitusen tiukat, mutta käyttökelpoiset kuitenkin. Maksoivat euron.

Ajattelin jakaa vielä lisää kuvia Terhenistä, kun se tuossa päivänä muuanna leikki Pocahontasilla ja John Smithillä onnessaan päästyään pois kantopussukastaan. Hahmon oltua niin kauan telakalla, olen antanut koko suuren tarinan olla, ja jotenkin Terhen pienoinen on muuttunut mielessäni kovin erilaiseksi sillä välin. En ole enää varma, olenko koskaan nukettamassa sitä tärkeintä hahmoani, enkä tiedä, mitä sille koko höskälle tehdä. Minun pitäisi myydä Nikanor ja Della vissin pois kokonaan. Mutta Terhenistä en tahdo luopua. Ahdistaa, koska kaipaan nukkeilua, mutta en tiedä, mikä tökkii.







Kuvat ovat vain nopeita räpsyjä keittiön tuolilla, elkää välittäkö. Jännää kuinka jotenkin kohtelen Terheniä ihan eri tavalla kuin Monster High -nukkeja, ne eivät ole yhtä eläviä ja persoonallisia ja surumielisiä. Terhen on melkein kuin tunteva olento minulle. Ja siksi minulla niin harmittaakin pitää sitä aina vain piilossa. Nyt se istuu korkealla kirjahyllyn päällä seurailemassa menoa. Ugh, inhoan tyttären kynsiä, ihan neonvihreät... Pitäisi maalata uusiksi. Kaikkea pitäisi pitäisi pitäisi tehdä. Väsyttää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Penni ajatuksistasi.