tiistai 21. toukokuuta 2013

Regrets I have none, but the bad and the beautiful carry the burden of love

No nythän niitä paljonpuhuttuja hiirenkorviakin on alkanut pukkaamaan täällä pohjoisnavallakin. Torstaina ei vielä näkynyt, mutta erityisen lämmin viikonloppu teki tehtävänsä.


Otin kisun ja läksin iskälään, tietenkin.


Siellä oli saunomista, savustettua kalaa, lapsia, yöhiippailua, niin paljon ääniä joita ei kaupungissa kuule. Kuten tavallista.

Ärsyttävä keskustelu ihmisen kanssa, joka ei ymmärtänyt, ei tiennyt, eikä sillä olisi ollut mitään oikeutta arvostella minua ja valintojani ja epäillä sanojani. Katsokaa sivusta ihmetellen, kun minä tästä otan ohjat käsiini ja karautan kohti ikiomaa tulevaisuuttani. Ei kiinnosta teidän epäilynne, ei se teille kuulu. Te ette minua lannista. Ette enää.


Myrsky nauttii ilta-auringosta.

Tokka hengaili jatkuvasti pellolla sirkkelin takana.

Yölläkin, ja sekös kisua ihmetytti.
Olen nyt käyttänyt Riesaa välillä ulkona öisin. Se on rentoutunut ja alkanut tutkiskelemaan ihan mielenkiinnolla maailmaa. Kuvat viime yöltä, melko tarkkaan keskiyön aikoihin. Valoa riittää.


Ensi kerralla varmaan uskallan jo päästää sen yksin yöksi ulos, tuskinpa se kauaksi lähtee.


Kerroin veljelle tehneeni mekasuperpizzaa ja kuppikakkuja. Veli valitteli, kun ei ehdi tulla auttamaan syömisessä, ja kysyi sitten, onko minulla kylässä joku, jota pitää hemmotella (varmaan tarkoitti jotain ukkoa), johon tuumasin, että hemmottelen ihan vain itse itseäni! Koska minä ansaitsen hemmottelua! Omnom.

Piparminttusuklaakupposia.
Tänään näin pitkästä aikaa äitiä. Emme ole oikein olleet tekemisissä, ja se on minusta ollut ihan terveellistä. Minun on vaikea olla äitin seurassa, vaikea puhua sille, vaikea ymmärtää ja tulla ymmärretyksi, vaikea olla oma itseni, vaikea hillitä temperamenttiani ja tunteitani, ja vaikka mitä tekisi, ei asia korjaannu. Ehkä on vain parempi olla vähän väljemmissä väleissä, antaa rauhoittua, etteivät ne koko ajan uudestaan tulehtuisi. Joidenkin ihmisten kanssa on vain vaikea tulla toimeen, vaikka kuinka yrittäisi olla ymmärtäväinen. Selitin äitille Tumblr:n periaatetta, ja näytin miten se toimii, se oli hassua.

Aamulla uuteen paikkaan, uusia ihmisiä, uusia tilanteita. Ei edes hirvitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Penni ajatuksistasi.