perjantai 17. toukokuuta 2013

Siren

Yrtin ottaa kuvia, kamera ei jostain syystä tykkää kuvata sisällä, vaikka olisi minkälainen valaistus, ja HNNGGHHH toinen toistaan pahempia.

"Siis ei helvetti miten tästä tämmöinen tuli?!"

"Aagh tämäkin ylivalottui!"

"Ooo tarkensi ja valoittui mutta GHHNFG naama ja tupsu ja kengästä puuttuu pala YNH!"
Ensimmäinen kesäpäivä Rovaniemellä. Yay. Ihmiset uskalsivat kulkea lyhythihaisissa, jäätelö kävi kaupaksi, tutustumiskierros kuntoutusryhmän kanssa Klubitalolla oli hedelmällinen (menen heti tiistaina sinne), Kirkkolammella oli juttuja ja löysin sielun samalta aaltopituudelta, täti näytti kuivakukkien sidontaa ja jaoin lyhyesti elämäntarinani, siis tuikituntemattomalle! Näin paljon ihan uusia ihmisiä ja olin täysin rauhallinen. Sosiaaliset taitoni paranevat. Rouvat ihastelivat mekkoani. Tukkani - tai siis peruukki - homssistui päivän mittaan. Istuin puiden varjossa syömässä mehujäätä. Ei ahdistanut, vaikka jalkoja näkyi noinkin paljon. Kuntoutusryhmän tyyppi oli kiva. Tajusin, kuinka kauniita ihmiset taas olivat.

Mikään ei ole sattumaa. Täti Kirkkolammella, uusi paikka minne mennä. Täti oli samaa mieltä, mikään ei ole sattumaa. Näytän keskisormea epätoivolle.

Miksi teininä punastuu helposti? Muistan punastuneeni tuolloin pikkuruisimmistakin jutuista, ja ah ja voi, kuinka hävetti. Nykyään, vaikka naamaa kuumottaisi kuinka hillittömästi hölmön asian takia, vilkaisen peiliin salamyhkää... niin silti vitivalkoinen kalkkilaivan kapteeni tuijottaa takaisin. Kummallista. Tuntuu kuin naama huutaisi paloauton sävyjä, mutta ei.

Kyllästyin ihan yhtäkkiä violettiin tukkaan. En ole jaksanut tehdä sille mitään, antanut haalistua vain, piilottanut peruukin alle. Jospa kohta vaalennan vähän, ja annan olla. Jos lakkaisin kokonaan vaalentamasta, ehkä se kasvaisi. Kasva kasva!

Yö on hyvä aika leipoa vaaleanpunaisia kuppikakkuja.

2 kommenttia:

  1. Mun silmääni noi kaikki kuvat taas näyttää oikein mukavilta ja hyviltä :) *halaa*

    Oot minusta todella mielenkiintoinen persoona, tulee aina mieleen että "sinunlaisia saisi olla enemmänkin!" =) Aika kliseisesti sanottu, mut mulla on monesti tullu se tunne lukiessani blogias :)

    Minusta on ärsyttävää, kuinka jotkut "vittuilee" siitä punastumisesta <:( Se on minusta ollut aina suloista ja tunteellisen ihmisen merkki.

    Hyvät viikonloput! :)

    VastaaPoista
  2. On kai nuo kuvat jollain taiteellisella tavalla kökköjä sitten x) Salaisuus: Tiputin koko kameran lattialle kesken kaiken ja melkein tuli itku, kun luulin rikkoneeni sen, mutten sitten ollutkaan, jäi kuitenkin kuvailu kesken ja siksen saanut mieleisiäni otoksia...

    Kiitos somasta kommentista taas! <3 Mukava kuulla, että blogista saa jonkinlaista (kenties positiivista) kuvaa persoonallisuudestanikin, sitä minä muunmuassa yritän saada aikaan juuri.

    Punastuminen on jostain syystä noloa, vaikka ei sen oikeastaan pitäisi. Tunteiden osoittaminen on jotenkin kai heikkouden merkki?

    VastaaPoista

Penni ajatuksistasi.