torstai 23. toukokuuta 2013

Thou dost possess my heart

Pientä iltapalaa ja Supernaturalin ekaa tuotantokautta saunan lämmetessä.


Tänään toimintaterapiassa puhuimme tulevasta valokuvaprojektista. Se on ollut suunnitteilla syystalvesta asti, mutta jätettiin jäihin, koska silloin ulkona oli niin ruman näköistä ja epäkuvauksellista. Nyt kevään aikana olemme suunnitelleet sitä uudestaan, ja tänään saatiin selvyyttä siihen, mitä tehdään ja missä miljöössä ja miten. Kuvista sitten valitaan yksi, joka teetetään isoksi paperiseksi, ja jonka yhteyteen lisään halutessani jonkun tekstin, ja joka sitten on sellainen... tärkeä, joka kertoo jotain minusta. Jaan sitten kesällä niitä kuvia varmaankin, kun päästään hommiin.

Yhdessä vaiheessa toimintaterapeutin kanssa puheeksi tuli tämä kaulakoruni:


Se oli minulla kaulassa, ja olin katsellut sitä päivän mittaan, ja muistellut siihen liittyviä muistoja. Sanoin haluavani tämän korun kaulaani sitten kun kuvataan. Ja aloin kertoa.

Tiedättehän, kuinka johonkin esineeseen voi liittyä niin paljon, ja kuinka tärkeäksi joku roju voi muodostua juuri sen takia, mitä kaikkia muistoja ja tunnelmia siihen liittyy? Ostin tämän korun viime kesänä Pietarista.

Kerroin toimintaterapeutille, kuinka suuri asia minulle oli päästä Venäjälle, kuinka olin haaveillut siitä vuosikausia, kuinka hilkulla oli että edes pääsimme lopulta sinne. Saimme viisumit postissa vasta muutamaa tuntia ennen lähdön hetkeä. Olimme lähes rahattomia matkakulujen jälkeen, siellä ei ollut varaa juuri shoppailla. Ostin tämän korun lisäksi kellon, maatuska-tarroja ja pari tuliaista kahdelle kamulle, sekä ruokaa ja nameja, jos oikein muistan. Minulla oli Pietarissa hyvä olla, turvallinen olo koko ajan, vaikka etukäteen muka niin varoiteltiin, tyyliin että kuolemme äitin kanssa molemmat tai jotain. Kaupungin keskusta oli kaunis, ja jotenkin minulle hyvin looginen, minulla ei ollut pienintäkään mahdollisuutta eksyä. Sulauduin ihmisiin, tunsin oloni kotoisaksi ja rauhalliseksi. Ja tuona viimeisenä päivänä, jolloin tämän korun lopulta ostin, minä lähdin yksin kiertelemään sivukatuja. Äiti jäi istumaan puistoon, minä hiippailin ympäriinsä, löysin pienen kaupan, josta ostin karviaismarjan makuista sorbettijäätelöä, löysin tieni jännään putiikkiin, jossa myytiin upeita käsitöitä ja käsin tehtyjä koruja sun muuta. Kiersin sitä putiikkia luullakseni kolme varttia, ja lopulta ostin tuon suden. Mielestäni se on ihmissusi, ja ihmissudet ovat minulle hirmuisen tärkeitä.

Aihe, josta tänään juttelin puhelimessakin parhaan ystäväni kanssa. Unelmien toteuttaminen, ja vaikeuksien kautta voittoon, ja sen sellaista. Sitä tämä koru minulle merkitsee.

Sitten elokuussa näen, miten olen vaikeudet taas voittanut ja päässyt Turkkiin, ja saan onnitella itseäni, ja taas uusia tärkeitä muistoja.

2 kommenttia:

  1. Ää mulla on just samanlaisia lusikoita! :-D

    Ihan mielettömän nätti koru. ♥

    VastaaPoista
  2. Sain nuita aterimia mummolta silloin ko muutin ekaa kertaa yksin asumaan, ne on tärkeitä <3 ^^

    Uuu kiitos, minustakin on nätti!

    VastaaPoista

Penni ajatuksistasi.