tiistai 18. kesäkuuta 2013

Fear is the mind-killer

Täytyy taas tulla blogiin purkamaan! Ihan ensiksi tässä:


Löysin ihan vahingossa bändin josta en jostain syystä ollut aikaisemmin kuullutkaan, ja muutenkin tässä tunteita kuohuvaan mieleeni tämä nyt aiheuttaa sellaisia myrskyaaltoja, että tunnen sen fyysisenä tuskana kehossani. Ihan totta.


Sitten aihe jota tuumiskelin päivällä... Muistaako kukaan lukija, kun puhuin siitä, kuinka minua alkoi ahdistaa pukeutua "seksikkäästi"? Se oli keväämmällä, noihin aikoihin mietin paljon asioita ja näin sitä yhtä untakin, jonka koko sisältö oli liian suuri käsityskyvylleni, samaan aikaan tuijotin Jane Austen -filmatisointeja ja hämmensin itseäni. En osaa selittää. Oli hauskaa haaveilla noista ajoista, ihastella sitä erilaista maailmaa, mutta samalla pohtia sen aikaista naisten asemaa ja hmm... ylipäänsä ihmisten kahlitumpaa elämää, voisi sanoa.

Voi juku, en pääse tässä selostuksessa puusta pitkälle, hukkasin jo punaisen langan kun jäin pohtimaan ties kuinka pitkäksi aikaa miten asiani selittäisin.

Siis, tuolloin kun vedin päälleni lyhyen hameen ja korkokengät, tunsin painostavan läsnäolon, kuvittelin miljoonat ahdistavat katseet, olin supertietoinen fyysisestä itsestäni ja jouduin jonkinlaisen paniikin valtaan. Mieluummin pitäydyin niissä polven alapuolelle menevissä helmoissa ja ihan pienissä koroissa. Ok. Mitäs sitten? Ongelma on kai siinä, että minä todella pidän vautsivaukoroista, piskuisista hamoisista, pitsisukkahousuista ja sen sellaisista. En ehkä ihan sellaisia tyrkkyvaatteita pitäisi, mutta tyrkkyys on katsojan silmässä, vai miten se sanonta meni?

Sittenhän minun täytyy vain löytää tapa olla oma itseni ja tuntea oloni mukavaksi, mitä minulla sitten onkaan päälläni. Yksinkertaista, vai mitä? Ajatelkaa, kuinka vaikeaa ja monimutkaista voi elämässä olla niinkin ärsyttävän yksinkertainen ja loppujen lopuksi merkityksetön asia kuin ulkonäkö ja pukeutuminen. Ihan tyhmää. Oivoi, kaikki on ihan liian monimutkaista. En pääse yhtään mihinkään koskaan ikinä missään, kun on pakko tarttua kaikkiin vähäpätöisiin yksityiskohtiin ja tehdä kaikesta vielä paljon vaikeampaa. Joko tässä on lätisty tarpeeksi?

Olen nyt kuitenkin yrittänyt. Sain jopa pientä inspiraatiota jostain hipsterinugothmitälie-tyyleistä.




Meikata en viitsinyt. Seisoin eyeliner kädessä peilin edessä, tuijotin, ja sitten en meikannut. Näen kasvoni ihan eri tavalla, siis hyvin perustavanlaatuisesti erilaisella tavalla nyt, kun sain vihdoin aikaiseksi hankkia piilolinssit. Kyllä vain. Olen halunnut kokeilla ties kuinka kauan, eikä minulla ole koskaan ollut aurinkolaseja vahvuuksilla, ja voi elämäni kuinka ärsyttävää on olla aurinkoisella säällä sokko joka tapauksessa, oli sitten päässä lasit tai aurinkolasit. Torstaina kertakäyttöpiilareita löytyi postilaatikosta, ja nyt kun olen kolmena päivänä niitä pitänyt, te silmälasittomat ette voi kerta kaikkiaan kuvitellakaan! Pidän kyllä mieluummin lasejani, ja piilarit kuivattavat silmiäni aika ikävästi, enkä aio todellakaan siirtyä käyttämään pelkästään niitä. Mutta mitä kaikkea olenkaan nähnyt! Ensimmäistä kertaa ehkäpä viiteentoista vuoteen olen voinut katsoa peiliin kunnolla. Olen aina joko katsonut peiliin lasit päässä, tai sitten ihan likeltä, tai sitten vain sumeasti kauempaa. Tänään näin peilistä ensimmäistä kertaa ihan kunnolla omat kasvoni, kauempaa, kokonaisuuden. Se ei ole sama kuin valokuvia katsoessa. Se ei ole sama kuin lasit päässä katsoessa. Silmäni ovat jotenkin erilaiset, ja koko naamataulu, ja hämmennyin tästä kaikesta niin kovin, enkä taaskaan osaa oikein selittää tätä koko juttua! Pitkä selostus ja nyt vain kiukuttaa kun en voi näyttää kellekään, mitä tarkoitan.


Jaaaaaaa sitten olisi vielä yksi asia. Olen tainnut täälläkin sanoa joskus, että minuun voi olla melko helppo tehdä vaikutus, mitä elokuviin tulee. Niin tai näin, VOI POJAT taas minkälaisia suuria tunteita olen tänä yönä kokenut sci-fi -eepoksen syövereissä! En voi uskoa, etten tästäkään kirjasarjasta tahi leffasta ole koskaan aikaisemmin kuullutkaan, vaikka nimenomaan sci-fi on elokuvissa varmaankin suosikkisarkaani (kun taas kirjoissa suosin kauhua).

Dune. Kolmetuntinen pläjäys monimutkaisuutta ja yksityiskohtia ja epämääräisyyttä. Jäi sellainen nälkä tähän, että suunnittelin juoksevani hetikohta kirjastoon etsimään täydennystä lukemistooni. Sehän on selvä, että kirjoista jää aina paljon kaikkea tärkeää ja vähemmän tärkeää pois, kun niitä aletaan siirtämään filmille, ja tästä kyllä huomasi sen. Näen elokuvan puutteet, ja niitä on aika paljonkin, mutta ne saavat minut vain tarmokkaammin hamuamaan lukunautintoa lisäksi.


Juonesta en osaa kertoa mitään. Yritin kirjoittaa, mutta siitä tuli pelkkää "öö ollaan eeppisiä" ja "hölöpötipölöpöti" meininkiä, niin että en taidakaan edes yrittää selittää.



Niin ja puvustus ja lavastus, ma tykkaan.

Kirjasto aukeaa vasta kymmeneltä! Missähän välissä minä nyt nukkuisin? Miten kummassa on taas jo aamu?! WHAT IS THIS?!!

4 kommenttia:

  1. Ai vitsi toi Dune on kyllä niin huippu leffa. :) Kaikki asut ja lavastus.. ah.

    VastaaPoista
  2. Mukava kuulla että muitakin tykkääjiä löytyy! Minusta 80-luvulla taidettiin tehdä kaikki parhaat scifileffat...

    VastaaPoista
  3. "Muistaako kukaan lukija, kun puhuin siitä, kuinka minua alkoi ahdistaa pukeutua "seksikkäästi"?

    Mä muistan! Minä muistaan *viittaa innokkaasti kuin koulussa oleva pikkupoika ja kun Miss Chaos antaa vastausvuoron, niin pomppaan pulpetiltani antamaan halia* :)

    Mä niin ihailen asennettasi ja joitain sanontojasi myös, kuten "Juku", "Voi pojat" ja "Tattis" =) Oot todella oikeessa tuossa, et ulkonäkö ja pukeutuminen ja ylipäätään ULKOINEN olemus on tullu ihmisille ihan sairaan tärkeeks jutuks. Ja todellakin SAIRAAN tärkeeks :o

    Ah, Dune! En oo tota elokuvaa nähny, mut musiikin siitä oon kuullu. Sen minkä lie "Summoning of the wormsin" ja se on upea <3 Tietsikkapeliäkin on tullu aikoinaan pelattua, heh :) Ehkä säkin innostuisit pelaamaan sitä strategia-peliä?

    Kaikkee hyvää sinne päin <3

    VastaaPoista
  4. Ooh onpa ihana kommentti! ^^

    Ok, ainaki yksi lukija suurin piirtein pysyy kärryillä, siinähän onki ihan riittävästi. *opettajatar kohentaa silmälasejaan*

    Hihityttää että tykkäät minun hassuista sanonnoista x) Mulla olis taas paljon sanottavaa painosta ja laihuudesta, kirjotan siitä varmaan joskus ko kehtaan, että kun on ärsyttävää että sellanenki on mukamas niin tärkeää, että sitä pitää miettiä! ARGH >___< Yritän olla miettimättä.

    Ah Dunen musiikit! Nyt on pakko kuunnella taas sitä soundtrackia, oli melko eeppistä shittiä. Voin harkita sitä strategiapeliä jossain vaiheessa, jos se on kelvollinen.

    VastaaPoista

Penni ajatuksistasi.