tiistai 11. kesäkuuta 2013

Smaug

En tahdo puhua feminismistä ikinä missään. Korkeintaan tumblr:ssa joskus, jotenkin kaikkialla muualla jos tulee vähänkään misogyniasta tai jostain puhe, vetäydyn, koska odotan joka tapauksessa keskustelun menevän päin helvettiä. Odotan joka tapauksessa menettäväni hermoni - mitä en ole vielä kertaakaan tehnyt, ehkäpä nimenomaan koska en osallistu keskusteluun - eikä huvita pätkääkään sellainen. Ihan hölmöä. Tahtoisin joskus kirjoittaa siitä tänne, mutta en sitten oikeastaan tahdokaan.

Päivänä muuanna viime viikolla vahingossa palellutin itseni liian vähissä vaatteissa. Oli minulla tuossa kuitenkin vielä neule päällä.



Aivan onnessani Summoning-korusta.


Toisinaan leikittelen ajatuksella kissojen pitkälle kehittyneestä estetiikantajusta. Yhtäkkiä tuumin, pitävätkö kissat asioita kauniina, ja sitten se ajatusketju aina johtaa jonnekin sellaiseen, että kissat itse asiassa ovat hyvin tarkkoja kauneudesta. Ehkä ne arvostelevat hiljaa mielessään koko ajan. Ehkä kisuni salaa pyörittelee silmiään sisustukselleni tai vaatteilleni ("gurrrrl you gonna wear that?") tai taiteelleni tai kuuntelemalleni musiikille tai kaikille ihmisille. Ehkä joku kisu tykkää kuunnella musiikkia ja toinen haistella kukkia. Ehkä siksi monet niistä ovat niin nirsoja ruoan kanssa, kissanruoka ei varsinaisesti hivele silmää eikä varmaankaan makuhermojakaan. Ehkä siksi minun kisuni tykkää katsella peiliin, se pitää itseään niin huumaavan upeana.

Tätä ajatusleikkiä voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle.

video

Taas pieni videonpätkä, tällä kertaa viime viikonlopulta. Keskellä yötä metsässä Riesan kanssa, päästin vain hihnasta irti, ei se uskalla lähteä minusta kauas. Mutta oli niin ihana katsella kun sillä oli hauskaa, se juoksenteli ja pomppi aivan mielissään. Testasin sitä ja kävelin itse kauemmas, se jäi tuijottamaan perääni silmät suurina ja sitten "maaaau" aivan kuin olisi huutanut äitiä se hipsutteli luokseni.

Viime viikko ja tämän viikon alku on mennyt ihan häneksi. En ole jaksanut mitään eikä ole huvittanut mikään. Jotenkin niinkuin tylsistyttää ja ärsyttää ja harmittaa ja itkettää, mutta en osaa oikein sanoa tästä mitään. En ole käynyt missään missä olisi pitänyt. En ole edes syönyt paljoakaan. Saatika siivonnut. Taas jotenkin hämmennyksissäni itsestäni myös, asiat joiden ei pitänyt muuttua muuttuvat sittenkin, vaikka tietäähän sen, kaikki muuttuu koko ajan, mutta en osannut varautua. En tahdo muutoksia. Tahdon katsella kauhuleffoja toinen toisensa perään koko yön joka yö.

2 kommenttia:

  1. Loistavia ajatuksia tosta kissojen kauneuden-tajusta :) *hymyilee*

    Ite oon pyöritelly vähän samoja asioita ja sitäkin, et kuinka paljon eläimet yleensä "tajuavat" asioita tai millä tavalla tajuavat.

    Kuten vaikkapa Ophelia-talvikkoni, että...mitä sen päässä pyörii? =) Tykkääkö se vaikkapa black metallista tai klassisesta musasta enemmän, mikä on sen mielestä kaunista, katuuko se koskaan sitä, että on purru mua jne..xD Monethan sanos, et: "No ei varmana kadu, ei varmana aattele mitään sellasta jne.." Mut ei sitä voi tietää :)

    Kivaa päivää sulle ja *halaus* vielä lisäks. Toivottavasti oot jaksanu nyt enemmän ja muutenkin voinu paremmin :(

    VastaaPoista
  2. Ihmiset aina on niin skeptisiä "no eeeei varmasti", mistäs sitä ikinä tietää? Se ainakin on ihan varmaa, että eläimillä on tunteet, saattaahan niillä olla hyvinkin korkealentoisia ajatuksiakin, miksei? Monesti muutenkin tyrmätään kaikki jännät ideat suoralta kädeltä "ei ole mahdollista!", vaikka mitään todisteita suuntaan tai toiseen ei olis. Ikävä tapa. Eihän maailman menosta koskaan tiä.

    Minusta ainakin tuntuu joskus, että tietynalisen musiikin soidessa kisu on paikalla ihan mielellään, ja toisenlaisen soidessa se vetäytyy toiseen huoneeseen. Sattumaa, kuvitelmaa, vai totta? Tai kuinka paljon mielikuvitusta sillä saattaa olla, päättelykykyä, mitä unia se näkee..? Jne. Jänniä pohdintoja!

    Kiitos kommentista ja rohkaisusta, ehkä tämä taas tästä kohta ^^ <3

    VastaaPoista

Penni ajatuksistasi.