maanantai 10. kesäkuuta 2013

Tillin tallin taivasalla

Pari tarinaa ja jotain kuvia Ylitorniolta ja sen lähimaastosta sieltä täältä jossain järjestyksessä. Jotain? Täh?


Menomatkalla autossa alkoi ahdistaa kuumuus niin että meinasi iskeä paniikkikohtaus pitkästä aikaa. Pyysin äitiä pysähtymään johonkin, missä olisi vettä, mutta koska olimme jo ohittaneet järvet, pääsin rompsimaan maantienojaan jonka jääkylmä vesi virtasi viereiseltä jängältä. Suopursu tuoksui, tupasvilla... teki jotain ja hillat kukkivat. Tuli hyvä olo ja innostuin värkkäämään niin, että lopulta olin ihan märkä ja turpeinen ja kolhuilla ja vertakin tuli jostain.


Tulee hyvä hillavuosi, tai marjavuosi ylipäänsä, minä ennustan! Aion heinäkuun aikana pitää lomaa kaupungista poissa ja poimia niin paljon kuin jaksan, ehkä jopa vähäsen tienata.

Saunahommia

Siellä näkyy Aavasaksa


Pakollinen omenapuukuva
Keksin, että voisimme juhlistaa kummitädin ja -sedän omenapuun kukintaa samaan tyyppiin, kuin kirsikkapuiden kukkimista juhlitaan. Lauantaina kun sattumoisin oli myös se International Lolita Day, joten hyvää ruokaa piknikmeiningillä ja kukkien nuuhkimista ja rentoa chillailua auringossa... tai siis minä olin varjossa ja kaikki muut auringossa! Välillä satoi, mutta mitä pienistä.


Ja perinteisesti mökillä Torniojoen rannalla, aurinko laskee Ruotsin taakse ja itikat ovat ihanan seurallisia. Jäi paljon mukavia kutisevia muistoja joka puolelle kehoa.


Mökkilook, mummovainaan pöksyt jne.



Snapsi kimalteli kauniisti, kuvaamiseen kelpasi, mutta juonut en.
Sitten kerron pikku oravaisesta, josta tuli kamuni! Oravanpoikanen pyöri siinä mökin läheisyydessä monena päivänä, siellä ei normaalisti juuri liikuskele ihmisiä, mutta se oli kovin ystävällinen ja peloton. Aluksi säikähti minua, mutta sitten tuli monta kertaa tekemään tuttavuutta.




En tiedä oliko sillä emoa lainkaan. Se oli jo aika iso, että saattaisihan se selviytyä omillaankin, mutta olisi varmaan kaivannut vielä emon hoivaa. Banaanista se kyllä tykkäsi, maiskutti oikein kuuluvasti. Tuli nuuhkimaan sormiani, pikku nenä väpätti pehmeästi sormenpäitäni vasten. Päästi pientä kurrkurr-ääntä. Lähetän sille hyviä ajatuksia, että se selviää kesästä ja jemmaa itselleen paljon ruokaa talveksi. Menen heinäkuun loppupuolella käymään siellä taas sukujuhlien aikaan, niin näen ehkä sitten, pyöriikö se vielä siellä. Otan banaania mukaan, varmuuden vuoksi.

video

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Penni ajatuksistasi.