keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Blue Skies Ahead

Vaihdoin taustakuvan somempaan, koska halusin. Tulin tänään kaupunkiin, hyvästelin Riesan iskälässä, ja nyt jänskättää vähän liikaa... Koska lauantaina pitäisi lähteä Ouluun, ja sieltä sitten seuraavana torstaina purkkiinturkkiin. Kuten on monenmonet kerrat todettu, en osaa olla jännittämättä kaikkea mahdollista ihan naurettavan paljon. Nyt voin siis oikeasti aloittaa pakkaamisen ja sensellaisen häsellyksen. Tuttu tunne "äääääenmietahokaanlähteäääää" puskee jo välillä esiin.



Olen yrittänyt saada blogitekstiä aikaiseksi koko hemmetin päivän, tuloksetta. Ehkä nyt voisin yrittää ihan tosissani, jotta saisin jotain julkaistuksikin.

Tässä nyt kuitenkin video Myrskystä, kun pikkulintu katoaa parempiin suihin niin että hups vaan:

video

Uuutsiguutsiguu kun on soma pikku peto.


Halusin etsiä jonkin kuvan sieltä serkun häistä, jossa näkyisi se juhlamekkoni, joka minulla oli sukujuhlissakin, koska se on hieno. Sain paljon kehujakin molemmissa juhlissa, ja se oli hirmu kivaa. Oikein mitään hyvää kuvaa ei löytynyt, joten muokkasin vain härskisti veljen pois tästä:

Ehkä nuo aurinkolasit eivät sovi kauhean hyvin tähän juhlalookkiin.
Häiden jälkeen tyypit halusivat palavasti baariin jatkoille. Minua ei ihan kauheasti innostanut, ennemmin ahdisti koko ajatus, joten jäin veljen kämpille yksin istuskelemaan, popittamaan ja datailemaan. Yrittivät ne tietysti saada minua mukaan, ja se vain ärsytti vielä enemmän. Vahingonilokseni veli lähetti myöhemmin baarista tekstarin "Hyvä ettet lähteny. Pirun tylsää..." Ja tuumiskelin siellä kaikessa rauhassa hengaillessani, miksi kukaan valitsisi baari-illan mukavan koti-illan sijaan. En vain voi käsittää. Ei mene jakeluun. Yöllä kun ne könysivät sieltä takaisin, petyin pikkuisen, kun oma iltani loppui vähän kesken. Sunnuntaiaamuna ne jäivät sinne koomailemaan, kun menin kävelylle ja äitin tykönä kylästelemään ja kauppaan.



Tänään.


Tummanvihreä lempihamonen.
Tänään katsoin leffan Legend. Taas yksi kasarieeppisyys, mutta kun sydämessäni vain on aivan erityinen paikka 80-luvun kaikelle. Koko homman pilasi vain se, että tiesin pahiksen näyttelijän olevan Tim Curry, ja eihän sitä sitten voinut ottaa senkään vertaa vakavasti.




Parasta 80-luvun elokuvissa on se, että niistä ei kovalla vaivalla tehtyjä (ja vähän hassuja) efektejä puutu! Näistä ylivoimainen suosikkini on iänikuinen loputon glittersade, glitterkuorrutus, glitterliima, glittermeikit... Kun jopa pahiksen koko kämppä on musta, mutta lattiasta kattoon glitterillä päällystetty, ollaan asian ytimessä.


Olihan tuo tompanpoikanenkin ihan soma.

7 kommenttia:

  1. Aina yhtä upea ja kaunis Miss Chaos ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hämmennyin aivan ku tuli yhtäkkiä monta kommenttia... O_O Kiitos kovasti!

      Poista
  2. Ah, olitpa tänään(kin) kaunis! :))))) ♥

    VastaaPoista
  3. Mietin, että onpas siinä Tom Cruisen näköinen kaveri, kunnes leffasivuilla vieraillessani huomasin että sehän se on. :D Täytynee varmaan katsastaa tuo leffa. Mikään, missä on Tomppa, ei voi olla huono ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja vasta nyt tajusin tuon viimeisen lauseesikin ;D

      Poista
    2. Piuhat on pitkät, mutta toimii sentään! ^^ Suosittelen kyllä näkemään tuon, tykkäsin.

      Poista

Penni ajatuksistasi.