torstai 25. heinäkuuta 2013

& The Ensemble of Shadows

Aamupäivällä serkku lennähtää tänne uljaasta pääkaupungistamme. Lauantaina on meidän toisen serkkumme häät, enkä ole vielä päättänyt, mitä pukisin sinne päälleni. Olo on homssuinen ja epäedustava, tukkakriisi, identiteettikriisi, kaikkikriisi. Joka yö kahden aikoihin olen nyt tullut pelokkaaksi, vainoharhaiseksi ja säikyksi yhtäkkiä, vaikka hetki sitten olisi ollut ihan mukavaa. Kello on nyt puoli yksi, ja minun pitäisi nukkua, mieluusti en jäisi odottamaan, mitä tänä yönä tapahtuu kahdelta. Ja herätäkin pitäisi varmaankin kymmenen aikoihin. Oikeastaan minikokis ja toinenkin leffa houkuttelisi paljon enemmän. Katsoin juuri äsken Scott Pilgrim vs. the Worldin, taas yksi paikattu aukko sivistyksessäni. En odottanut yhtään mitään, en tiennyt etukäteen yhtään mitään, ja sain kyllä hämmästyä. Hieno elokuva. Nyt vähän kiinnostaisi se sarjakuva.

Ramona Flowers
Muutama päivä sitten feispuukissa kysyin M:ltä, sopisiko minulle neonkeltainen. Huuto.netissä houkutteli edullinen Cyberdogin fleecebolero... ja sitten kohta se olikin jo postilaatikossani. Nyt omistan kaksi kunnolla neonväristä jutskaa, boleron ja säärystimet. Tällähän pärjää jo.



Se on lämpöinen, se on pörröinen, se on pehmoinen, se on keltainen! Ja siitä irtoaa älyttömästi loistavaa nukkaa kaikkiin mustiin vaatteisiin.



Sitten pitäisi vielä keksiä miten sitä käytetään noin niinkuin ylipäänsä arkipukeutumisessa.

Vielä jokin toinen kuva, keltaista taas, siis keltaista?! Olen käyttänyt sitä nyt aika monena päivänä. Mitä kummaa? Tämä on minun Fluttershy-mekkoni, jonka helmaan ompelen kolme vaaleanpunaista perhosta heti kun viitsin. Sitten käytän sitä vaaleanpunaisen peruukkini kanssa ja kanniskelen pehmopupuani ympäriinsä. Oivalsin, ettei tätä mekkoa ainakaan voi ottaa mukaan Turkkiin, koska ilman alushametta/-mekkoa se loistaa läpi vähän liikaa.




Minun oli tarkoitus käydä keskustassa, ihan vain jotta olisi jotain mielekästä tekemistä, mutta kolmelta iltapäivällä ollessani yhä yöpaidassa, laskin, että paikat ehtisivät sulkeutua ennen kuin edes pääsisin sinne asti, koska osaan olla toooodella hidas. Joten unohdin koko jutun suosiolla. Arvatkaa mitä olen tehnyt sen sijaan? En mitään. Paitsi halloumisalaattia.

Nyt kello on jo puoli kaksi. What do? On niin hämärää, melkein syksyistä, melkein Ginger Snaps kuten viime lokakuussa, melkein täytyisi polttaa sätkä tämän yön kunniaksi. Melkein pitäisi kaivaa kaikkea mustaa ja liehuvaa ja huppuisaa ja pehmoista ja kököttää parvekkeella mustan teen ja sätkän kanssa. Melkein?


4 kommenttia:

  1. Scott Pilgrim!!! Siis se leffa on ihan nerokkuutta, eikä ne sarjakuvatkaan huonoja ole, kaveri joskus laittoi lukemaan.

    VastaaPoista
  2. Vau miten silmiinpistävän keltaista! :o *ihastelee ja hymyilee kuvillesi* Osaat hyvin tuoda iloisuutta ja hyvää mieltä tänne ruudun toiselle puolen :)

    Niin ja kiva myös tää uus tausta (silmille parempi) =) Hyvää yötä sulle ja mielenkiintosia unia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Outoa, koska en niin kovin edes tykkää keltaisesta, mutta jotenkin sitä on näkynyt nyt viime aikoina... Ainakin se on pirteääkin pirteämpi väri!

      En ole aivan varma tykkäänkö tästä taustasta. Toisaalta joo, toisaalta... hmm... Annan sen olla, ja katson löytyykö mitään vielä parempaa. Taitaa jäädä kyllä unet tänä yönä vähälle, kello on jo puoli neljä :/ Toivon mukaan sie siellä jo kuorsaat tyytyväisenä ^^

      Poista

Penni ajatuksistasi.