maanantai 1. heinäkuuta 2013

Somebody's hiding place

Minun on pitänyt tehdä uusi banneri jo ikuisuuksia, mutta äh mitä hommaa, ei hotsittanut, eikä ollut hyviä kuviakaan, enkä tiennyt haluanko siihen itseni vai jotain muuta, ja oivoi kun on liian vaikeaa. Nyt otin itseäni niskasta kiinni ja tekaisin tuollaisen, ja sitten violettisävyinen blogi ei sopinutkaan siihen, joten uusiksi meni. Vaihteen vuoksi. Näemme sitten, koska keksin taas jotain uutta (ja lykkään sen toteuttamista kuukausikaupalla).

Tulin pariksi päiväksi kaupunkiin, pitää käydä postissa ja syödä jääkaapista ruuat ettei mene vanhaksi, ja jotain sen sellaista, mutta tulin yksin. Ilman kisua. Olen koko viikon murehtinut ja märissyt sen hemmetin katin perään, valvonut yökaudet sitä ulkona huhuillen, ja se kiittämätön kakara juoksi minua vain karkuun pää viidentenä jalkana silloin yhden ainoan kerran kun näin sen. Totta sillä on hauskaa. Tosin nyt sunnuntaiaamuna kun tuli ukkonen, tannerta tärisytti, ja jopa Myrskyä, maailman kovinta kollia vähän jänskätti, niin kävi huolestuttamaan, miten Riesa, maailman säälittävin nössökisu pärjää ypöyksin taivasalla. Myrsky ei pelkää mitään, Riesa sitä vastoin pelkää kaikkea. Toivottavasti se alkaa pikku hiljaa arvostamaan sellaisia asioita kuin "katto pään päällä" ja "äidin lämmin syli" ja "säännölliset ruokailut".

On myös ärsyttänyt ihan hirveästi kaikki ihmiset, joka ainoa jonka kanssa olen yhtään sanaa vaihtanut tästä kisun katoamisesta, koska kukaan ei ymmärrä yhtään, kuinka raskaasti minä sen otan. Onhan se ihan kamalan hauskaa, höhhöh, sellaisia ne kissat ovat, höhhöh. Ja taas se yksi... suuren suunsa kanssa jälleen... ketään nyt syyttelemättä... kysyi, onko poikakissa, vastasin että onhan tuo, leikkaamaton, ja tämä naurahti, "HAHA TUSKINPA NÄET SITÄ ENÄÄ IKINÄ HAHA" ja mieleni teki vihdoin ja viimein turvautua siihen kuuluisaan väkivaltaan. Vaan enpä turvautunut, rauhan mies kun olen. Sen sijaan tein kuten kunnon rauhan mies ja itkin koko yön. Kiitos sinulle, tiedän, ettet tarkoita pahaa, mutta olet möläytellyt minulle todella ikäviä juttuja jo parikin kertaa.

Hyvä on, minä myönnän että otan koko jutun aivan liiankin raskaasti ja vakavasti, ja joo, kyllä ne kissat nyt vain oikeasti ovat sellaisia, mutta minulla on oikeus valvoa koko yö kiertäen samoja lähimaastoja itkien, on! Itse asiassa jopa lahjoin Myrskyn ruualla ja sitten yritin käyttää sitä vainukisuna. Vainusi se, että sirkkelillä on ollut vieras, mutta ei se kertonut, mihin Riesa sieltä oli sitten mennyt. Lukijoissa varmaan on lemmikin omistajia, kyllähän te tiedätte, kuinka tärkeitä ne maanvaivat ovat.


Sitten pari kuvaa sieltä keskiviikon huskytarhapäivältä kuntoutusryhmän kanssa.

Ensin juostaan kauheaa haipakkaa helteessä

Sitten janottaa

Iso kuono ja iso tassu, siitä tulee vielä kunnon hurtta

On vaikea olla näyttämättä onnelliselta hauvavauva hyppysissä
...vaikka se näyttääkin vähän kyllästyneeltä
...tai väsyneeltä vain?

Veli jo tuumasikin, että hauvavauvat ovat parasta mahdollista terapiaa ja kuntoutusta. Olen samaa mieltä.



Yönä muuanna kun kuljeskelin siellä täällä sitä yhtä huhuilemassa, oli oikein ihana aamu-usva, yksi kauneimmista luonnonilmiöistä mielestäni. Puoli neljän aikoihin otettuja kuvia, kun aurinko jo nousi.





Lauantaina tuli kaivinkone ja pisti meidän kotirantamme aivan mullin mallin. Rantasauna rakennettiin kesällä -90, muistan nuo ajat elävästi, olin silloin äitillä masussa. Sen jälkeen ranta ei olekaan juuri muuttunut, mutta nyt sitten meni kerralla uusiksi. Muutos on vähän ahdistavaa. Tiedättehän, asiat ja paikat jotka ovat pysyneet samanlaisina niin kauan kuin muistaa, varsinkin sellaiset paikat kuin lapsuudenkoti, niistä ympyröistä on niin paljon muistoja. Ja sitten muutamassa tunnissa se muuttuu lähes tunnistamattomaksi. Viime kesänä purettiin vanha navetta, ja nyt sitten tämä. Toisaalta tiedän, että muutos on selvästi parempaan suuntaan, mutta silti näin painajaistakin.


Olen yleensä tarkka aurinkorasvan kanssa, koska palan herkästi, mutta jotenkin se sinä päivänä unohtui, ja poltin niskan, käsivarret ja nokan. Nyt olen nasse-setä.

Lystiä heinäkuuta tyypit!

3 kommenttia:

  1. Pysäyttävä banneri! Tyksin tästä ulkoasusta.. :3
    Ja pitkä halaus koska kissa.♥

    VastaaPoista
  2. On kyllä ihana ulkoasu.

    Pidän peukkuja kisulin löytymisen puolesta.

    VastaaPoista
  3. Mä ainakin ymmärrän täysin et oot itkeskellyt kissas perään. Mä olisin aivan sekaisin jos jompi kumpi mun rakkaista karvatassuista olis karannut. En osaa edes kuvitella mitä se tuntuis. Mä mietin jo päässäni kaikkia kamaluuksia kun ne jää keskenään yöksi kotiin. 8(

    Toivotaan että kisu löytyy kunnossa ja voimissaan!

    VastaaPoista

Penni ajatuksistasi.