torstai 18. heinäkuuta 2013

You're talking to a dead guy

En suinkaan onnistunut korjaamaan sitä unirytmiäni. En tiedä kannattaako edes yrittää, koska IHAN VÄHÄN AIKAA ENÄÄ TURKKIIN ja siellä on polttava pakko nukkua päivät ja valvoa yöt. Jotenka ei muuta kuin tekstiä suoltamaan.

Klassisesti termillä pakana tarkoitetaan ilmeisesti vanhoihin polyteistisiin uskontoihin kuuluvaa tyyppiä. Sillä voidaan kyllä tarkoittaa myös non-teistisiä uskontoja, mutta minä en ole ihan varma, missä ne rajat ja määritelmät menevät. Olen sanonut itseäni pakanaksi paremman termin puutteessa, mutta oikeastaan se ei sovi minuun kauhean hyvin tässä vaiheessa. Vielä. Ehkä? Olen ottanut jonkin verran selvää luonnonuskonnoista ja niihin liittyvistä asioista, yrittänyt muodostaa jonkinlaista omaa malliani eklektisten pakanoiden tyyliin, mutta jotenkin se ei nyt vain... etene. Olen miettinyt uskonasioita vähän toisenlaiselta kantilta, ja jumahtanut jonnekin välitilaan, josta en ole pääsemässä eteenpäin ihan kohta. (Voi elämäni, kuinka vaikeaa voi olla selittää! Eihän tästä saa hölkäsenpöläyksen verran selvää! Argh. Etiäppäin, sanoi ämmä lumessa...)

En ole saanut omaa "todistettani", tai "valaistumistani" vielä. Sellainen sisäinen tunne siitä, että on oikealla polulla. Ymmärrättehän toki, miksi joku uskoo siihen mihin uskoo, oli se mitä hyvänsä: koska tuntee sen oikeaksi syvällä sisällään. Ehkä voisinkin sanoa itseäni vain agnostikoksi. Mutta kun ei sekään riitä. Ihmiset ja kaikki sanat ja nimitykset ja lokerot!

Ei kai sillä oikeastaan ole väliä, mihin uskoo, oli se sitten joku jumala tai vaikkapa keijut. Olen jotenkin saanut sellaisen käsityksen, että ne kaikki ovat samaa voimaa, tai energiaa, tai jotain. Vähän samaan tyyliin kuin se yksi ainoa kaikkivoipa, mutta ei sitten kuitenkaan. En näe sitä sillä tavalla. Jotkut kristityt ja muutkin uskovaiset (esim. äitini) puhuvat, että jokainen uskonto uskoo siihen samaan asiaan, eri nimillä ja eri muodoissa vain, ja minun käsitykseni on jotain vähän samansuuntaista, mutta sitten oikeastaan ei.

Ehkäpä monet ilmiöt, joihin ihmiset saattavat uskoa, vaikkapa demonit, ovatkin jonkin aivan toisen voiman tuotteita, mihin ihmiset yrittävät keksiä selitystä. Ei sillä ole väliä, onko se ihan oikeasti demoni tai keiju tai yksisarvinen, se on, ja vain sillä on väliä. Ja polyteististen uskontojen loppumattomat eri jumaluudet ovat ehkä kaikki jostain yhdestä lähteestä kumpuavia, saman voiman tai energian ilmenemismuotoja, joilla on kuitenkin jokaisella oma persoonallisuus. Kenties.

Mutta kristittyjen Jumala, en vain mitenkään pääse sopuun koko idean kanssa. Hyvän ja pahan taistelu, tai se, että sitä kiinnostaisi meidän syntimme, jotenkin kauhean surkeaa ja ihmismäistä liittää tuollaisia ominaisuuksia siihen. Aivan kuin meidän itsemme jalustalle nostamista, ihan turhaan.

Uskon johonkin. Voimiin. Selittämättömiin asioihin. Jo pelkästään ihmisen oma mieli on niin voimakas, käsittämättömän voimakas, mutta siitä ei juuri puhuta. Olen aivan varma, että salaisuuksien verhon takana on paljon kaikkea, mutta onko sitä edes tarpeen saada selville?

En oikeastaan harjoita pakanuutta juuri mitenkään. Ainoa jossain määrin siihen liittyvä asia mitä teen edes vähän säännöllisesti, on tarot-kortit. Kuitenkin ajatukseni ja mielenlaatuni haahuilee jossain siellä ympäristössä ja aihealueilla, luen siitä ja esimerkiksi seuraan tumblr:ssa useita siihen liittyviä blogeja. Tiedän, etten meditoi nykyään juuri lainkaan, vaikka minun piti harjoitella sitä ahkerasti, koska en pysty rentouttamaan mieltäni. Minun on pitänyt tehdä vaikka mitä, jos totta puhutaan.

Koen jotkut kokemukset jossain määrin hengellisiksi, erityisesti rauhoittuessani iskälässä keskellä metsää, savusaunassa vaikkapa. Mutta en ole vieläkään ihan tosissani tarttunut tähän aiheeseen. En ole vieläkään systemaattisesti etsinyt sitä omaa totuttani. Tuskinpa se noin vain valkenee minulle jonain yönä, ihan ilman työtä.

Buddhalaisuus, taolaisuus, pakanismi... Äh?

Dyyni on saanut minut ajattelemaan näitäkin asioita.

Esitän myös kuvin missä minä oikein olen tänä yönä:




That's all folks.

2 kommenttia:

  1. Upean mielenkiintoinen teksti!
    Jotenkin samaistun, koska tuntuu että pitäisi kuulua johonkin, joku on vielä löydettävänä, mutta kun.. ei tiedä kaikkea, sitten löytää jotain ristiriitaisuuksia mitkä ei mene "oman mallin mukaan". Sitten tyytyy vain sanomaan itseään ateistiksi, ja kaikki luulevat sinua "tylsäksi". ...Näistä asioista selittäminen on yllättävän vaikeaa, hyvin suoriuduit! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihan yksinkertainen käsite: ihminen uskoo siihen mihin uskoo ja ajattelee mitä ajattelee. Mutta ku pitää kaikella olla tarkkoja analyyseja ja nimityksiä ja syvällisiä monimutkasia pohdintoja, niin jo menee polla sekasin... Olen ihan tyytyväinen siihen, miten sain tämän kirjotettua. Kiitos kommentista ja rohkaisevista sanoista! On mukava aina tietää, että kyllä näitä myös luetaan.

      Poista

Penni ajatuksistasi.