perjantai 2. elokuuta 2013

Sietäköön luoja kättensä työt

Eilen illalla kun laitoin lakanoita sänkyyn, heittelin pehmoleluja lattialle pois tieltä. Minulla on kaksi sellaista halinallea, joissa on typerä mekanismi: kun niiden masua puristaa, niiden etutassut liikkuvat ja ne tekevät pussausäänen "mmuah". Luulin poistaneeni mekanismin molemmista, erityisesti siksi, kun toisesta oli patterit loppu ja se vain surisi. Siinä siis kamuja heitellessäni yhtäkkiä yllättäen yksi sanoikin MMUUAAH takanani osuttuaan seinään, ja luulin jo hetken sen olevan riivattu kuin kauhuleffassa. Heitin jo hyvästejä elämälle, kun tarkistin nallen pyllytaskun, mutta olihan se mekanismi yhä siellä. Olinkin poistanut sen vain toisesta.


Olen yrittänyt olla ajattelematta painoani. Olen yrittänyt olla ahdistumatta. Ei siinä ole mitään järkeä, en minä todellakaan ole lihava, ole hiljaa tyhmä pää. En ole punninnut itseäni taaskaan pitkään aikaan. Eihän sillä ole mitään väliä, vaikka se numero alkaisikin kutosella. Ei se ole paljon. Ei todellakaan. Huojennuin ihan pikkuisen, kun serkkuni punnitsi itsensä ja painoi 63 kiloa. Serkkuhan on upea. Eihän laihuus ole itseisarvo, eikä lihavuus maailman kamalin asia. "Oi kun olet laiha" ei ole kohteliaisuus! Kyllä asiat voivat mennä ihan omaa tahtiaan, paino voi olla juuri siellä missä on, ei sitä tarvitse ajatella. Lopeta sen ajatteleminen. Lopeta siitä kirjoittaminen, hetipaikalla.

Onko minun aivan pakko tunnustaa? M kertoi lihoneensa vähän, ja tuumin ensimmäisenä, että nyt varmaan olen häntä laihempi. Tiedän vallan mainiosti, kuinka paljon parempi olo on ollut, kun koko asiaa ei ole tarvinnut pohdiskella, saatika niitä syömisiä. Tiedän aivan hyvin, että laihuuden tarve ei ole normaalia, eikä hyvä. Naisen vartalo on kaunis, ja se on omanlaisensa. Synnyttänyt nainen on kaunis, vanha nainen on kaunis, lihava nainen on kaunis, hoikka nainen on kaunis. Nyt riittää jumalauta.


Kurpitsat ovat jo alkaneet kukkimaan.


Siellä on sekä tyttö- että poikakukkia, joten niitä sitten pikku pensselillä pölyttelin tuossa pari päivää sitten. Jos hyvin käy, parin kuukauden päästä saan pieniä jättikurpitsoja. Ihan pikkuisetkin riittäisivät. Kunhan pakkanen ei tule kovin aikaisin. Toivon pitkää syksyä. Enkä vain kurpitsojen takia, rakastan syksyä. Kestäisivätpä kaikki vuodenajat kolme kuukautta tasa-arvon nimissä.


Nyt ikisuosikkimarjani vadelma on alkanut puskea niin pirusti punaisia ihanuuksia. Harmi, etten ehdi kerätä ja mussuttaa niitä enempää, kun pitää lähteä. Yhtenä päivänä kyllä istuin muovijakkaralla vesisateessa keräämässä talteen kaikki kypsät puutarhavadelmat. Villivadelmapuskaan en ehtinyt lainkaan. Toivottavasti isä ja veli keräävät niitä minulle. Veikkaan, että vadelmakausi on ohi, kun palaan kotiin.



Tänään taas.





Katsokaa kuinka ammattitaitoisesti olen taas muokannut kuvia. Ai että, aivan silmä lepää.



Plus aivan käsittämättömän turha video, jonka latautumista piti odotella monta tuntia. Ei ollut sen arvoista.



Tiedättehän, kun on ollut koko päivän syömättä, eikä tule sellaista nälän tunnetta, vaan huono olo ja heikotus? Ja sitten kun syö, tulee joksikin aikaa vain vielä pahempi olo? Niin kävin tuossa iltasella, kun tajusin vihdoin syödä. Mutta huono olo meni ohi, ja sitten tulinkin ajatelleeksi... Keskitysleirillä virunut tyyppi, ehkä jopa vuosikausia aivan olemattomalla ruoalla, joka ei ravitse ihmistä nimeksikään, joka sitten lopuksi selviääkin sieltä hengissä vapauteen. Miltä tuntuu syödä ensimmäistä kertaa pitkiin pitkiin aikoihin oikeaa ruokaa? Varmaankin tulee kaikki vain ylös välittömästi, pitkän aikaa. Karsea ajatus.

3 kommenttia:

  1. Ihana ihana ihana asu! Olisipa itsellä joskus tarpeeksi itsetuntoa kokeilla jotain tuollaista~
    Ja et ole ainut jolla on aina toisinaan kummallisia ajatuksia omasta painostaan *halinappula click*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MIKSI ME MUREHDITAAN MEÄN PAINOA?! MIE OLEN NIIN KURKKUANI MYÖTEN TÄYNNÄ TÄTÄ PAINOPAINOPAINOHOMMAA AAAAAAAAAAAAAAAAAA

      Melkein joka ainoa nainen oppii pienestä asti, että paino on hyyyyvin tärrrrrkeä asia, ja naiset opettaa sen tietämättään tyttärilleen, ja kaikki on ihan pilalla. Aivan ku ihmisillä ei olis fiksumpiaki asioita joita murehtia? Kamoon, mie en kestä tätä >_____< *ampuu itseään päähän*

      Kiitos kommentista ^^ Oloni oli oikein hyvä ja energinen ja nätti tuossa asussa!

      Poista
    2. Itteäkin ärsyttää! Ne harvat päivät on ihania, kun osaa katsoa itseään sillä tavalla kuin muut karsovat(?), eikä heti kiinnitä huomiota kaikkiin kummallisiin epäkohtiin.. argh. Miksi. Miksi yhteiskunta asettaa himmeitä paineita miltä pitäisi näyttää. D: fuck the rules, I wanna like my body! >.<'

      Siltä se näyttää myös ulospäin! :3

      Poista

Penni ajatuksistasi.