maanantai 16. joulukuuta 2013

Poispoispois hushushus

Hetkellinen häpeän tunne. Entä.... entä jos minä en olekaan niin kelvollinen ja tyytyväinen kuin jo ehdin kuvitella? Ehkä minun pitääkin muuttaa itseäni, ehkä minun pitää sittenkin vähän pyörtää päätöksiäni, tehdä kompromisseja mielipiteideni ja näkemyksieni kanssa, ihan vain jotta olisin vähän vähemmän vaikea. Vaikea? Vaikeasti lähestyttävä? Omituinen. Pelottavakin ehkä. Entä jos olisi sittenkin parempi, että myöntyisin muotteihin vähän enemmän, antaisin periksi yhteiskunnan paineen alla, alkaisin taas murehtia niistä asioiSTOP

STOP TYKKÄNÄÄN. NYT RIITTÄÄ.

Onnistuin murehtimaan monta päivää vähän väliä. Koko viikonlopun olin kuin tulisilla hiilillä. En pystynyt keskittymään ja tuotanoin, ei siitä sen enempää, mutta tänään löysin mielihyvää niistä omista jutuistani taas. Ylpeyden itsestäni.

Piruvie! Ei siinä ole yhtikäs mitään hävettävää, että olen juuri tällainen! Ei siinä, etten jaksanut tänäänkään siivota, koska hupsuttelin ja kikattelin mieluummin yksikseni. Ei siinä, että keksin ihan älyttömiä ja "lapsellisia" juttuja, ja jaan ajatukseni ehkä vähän liian usein läsnäolijoiden kanssa. Ei siinä, että kerään ympärilleni paljon omituista roinaa. Eikä siinä, miltä minä näytän, oli se sitten lolitamekossa ja peruukissa, tai minihameessa ja ylenmääräisessä meikissä, tai lökähousuissa ja yöpaidassa, tai ihan alasti.

Tässä minä olen. Minä en tarvitse hyväksyntää. Päätin sen jossain vaiheessa, ja sitten aloin epäillä päätöstäni myöhemmin. Pysy lujana. Se tie johtaa vain epävarmuuteen ja itsesyytöksiin ja vihaan ja itkuun josta ei tule loppua ja numeroihin mittanauhassa sekä vaa'an näytössä.  Ja häpeään.

Tässä olen minä, ja tässä on minun maailmani, ota tai jätä.



Jos joku ikinä minun seurassani koskaan missään tilanteessa kehtaa päästää suustaan sanat "käyttäytyisit kuin ikäisesi" tai jotain vastaavaa, minä räjähdän. Minusta räjähtää ilmoille sellainen vihreä pilvi turhautumista, sellainen joka haisee kuolleille opossumeille jotka ovat maanneet löyhkäävässä suossa kolme kuukautta ja sitten syöty ja oksennettu ja syöty uudestaan ja paskottu keskelle homejuustokekoa, ja koristeltu surströmmingillä.

Että mitenkä hemmetissä muka kuuluu käyttäytyä ikänsä mukaan? Maailma on älyttömän vanha, ja se on silti todella omituinen ja arvaamaton ja typerä paikka. Käyttäytymismallit eivät ole edes sääntöjä vaan tapoja. Osa niistä helpottaa elämää, osa tekee sen kurjaksi, tylsäksi ja turhaksi. Se, että juuri sinä olet valinnut kurjan, tylsän ja turhan elämän, ei todellakaan ole minun ongelmani.





Otin laastarin pois. Katsoin sitä, ja päästin inhon äänen. Tai montakin. Sitten sanoin itselleni ääneen: "Kuka tekisi tätä huvikseen?" Ja tajusin, että huviksenihan minä niin juuri teinkin. Voi helvetin helvetin helvetti. Jospa se oli vihoviimeinen.

4 kommenttia:

  1. Jes! :) Olen iloinen tekemistäsi viisaista oivalluksista. Olet arvokas omana itsenäsi. ♥ Ei muututa tylsiksi ja tyhjiksi roboteiksi! Halirutistus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta! Sai kyllä taas huomata, kuinka maagisesti maailma ympärillä tuntuu muuttuvan, kun vain muistaa arvostaa itseään.

      Poista

Penni ajatuksistasi.