sunnuntai 17. elokuuta 2014

Ylistyshaaste

Luin Elinan blogista ylistyshaasteesta, jonka Poonamus alun perin pisti liikkeelle, ja halusin saman tien mukaan. Miksi odottaa, kun voin tehdä sen nyt heti!

Minulla(kin) on ollut elämässäni aika paljon ongelmia niin henkisen kuin fyysisen itseni kanssa. Olen ollut syömishäiriön partaalla ja satuttanut ruumistani monin tavoin. Jaloissani on edelleen arpia, mutta suurin osa niistä on jo haalistunut melko näkymättömiin. Vain muutama suurempi ja tummempi paistaa jo kauas vitivalkoisesta koivestani, mutta en suostu häpeilemään ja peittelemään niitä, jos tahdon käyttää lyhyttä hametta tai mennä yleiselle uimarannalle. Kysymykset kyllä hieman ahdistavat - viimeksi isä näki ja ihmetteli - mutta yritän silti kantaa menneisyyteni pystypäin. Ja kyllä, viimeksi eilen minulla kävi mielessä, että mitä jos ihan pikkuisen pitkästä aikaa satuttaisi... Mutta en tehnyt sitä. Taaskaan. Ja kaipa asian ydin on siinä, että minä en tee sitä, vaikka ajattelisinkin sitä.

Minä en enää näännytä itseäni, enkä vihaa itseäni. En mieltäni enkä kroppaani.


DSCN0327


Tykkään käyttää löysiä ja muodottomia vaatteita aika usein, mutta en siksi, että minulla olisi enää tarve peitellä epätäydellisyyksiä tai muhkuroita, vaan siksi, millaiset vibat niistä tulee. Tottakai toisinaan ahdistaa, jos tuntuu, että kaikkien ihmisten katseet ovat minussa ja vartalossani, erityisesti jos on muotoja nuolevat vaatteet päällä (absurdi tunne, mutta se tulee silti joskus), vaan yritän silti olla niinkuin mikään ei häiritsisi minua, niinkuin mikään ei voisi satuttaa minua, ja itsevarmuus on jotain, mikä pitää feikata niin kauan, että siitä tulee luonnollista. Ja ihmiset kyllä huomaavat sen, tuntemattomatkin, tuntevat sen minusta, ja kunnioittavat sitä ihan tiedostamattaan. Ainakin suurin osa.

Minulla on äitin suvun naisten tyypillinen kroppa, leveä lantio, luontainen hoikkuus, pienet rinnat, pitkä selkä. Nykyään olen normaalipainoinen ja syön mitä haluan. En punnitse itseäni juuri koskaan, eikä tarvitsekaan.


DSCN0337


Olen tehnyt joitakin päätöksiä oman kehoni suhteen. Lopetin esimerkiksi sheivaamisen jo vuosi sitten, ja rintaliivien käytön ehkä puolisen vuotta sitten. Nämä ovat minulle sopivia ratkaisuja, toisenlaiset sopivat toisille, ja se on ihan ok. Mielestäni minulla ei ole tarvetta rintaliivien suomalle tuelle pikkurintojeni kanssa, ja olo on ihan sama ilman. Niinkuin hiukseni, vartaloni muukin karvoitus on tummaa ja tuuheaa, mutta eipä tuo minua häiritse, eikä tunnu häiritsevän Haltiapoikaakaan, joten annan olla ja kasvaa miten tahtoo. Vieläkin minua kuitenkin hieman pelottaa olla julkisilla paikoilla hihattomissa, ihmisten oletettujen reaktioiden takia (joita en ole vielä kokenut ainuttakaan...), mutta työstän tätä asiaa pikku hiljaa. Olen erityisen ylpeä tummista kulmakarvoistani ja ripsistäni, meikittäkään silmäni eivät huku jonnekin kallon syövereihin.

Koen naisellisuuteni olevan riippumaton niistä liiveistä tai karvoistani. Nautin meikkaamisesta, korkokengistä ja mekoista ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Lolitamekot voivat jopa istua paremmin ilman liivejä. Minussa on perinteisesti feminiinisenä pidettyjä ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä, ja niitä perinteisesti maskuliinisena pidettyjä, ihan niinkuin meissä kaikissa. Hygieniasta pidän huolta ihan niinkuin aina. Ja hei, se on vain karvaa, ihan samanlaista kuin päässänikin, siinä ei ole mitään sen kummempaa tai ällömpää tai mitään.


Kun minä katson peiliin, näen sieltä kaiken sen surkeuden, onnettomuuden, vihan ja vaikeuden, näen itseni joka on tullut siitä kaikesta läpi parempana, fiksumpana ja kauniimpana kuin koskaan, ja olen kiitollinen itselleni. Kiitos kun jaksoit.





Tuli pitempi teksti kuin olin suunnitellut.

Seuraavana pari kuvaa, jotka otin kai joskus alkukesästä kokeillessani samettista merenneitohamettani. Olen ostanut sen huuto.netistä viitisen vuotta sitten, mutta se on jäänyt käyttämättä, vaikka näytän siinä upealta. Miksihän?

DSCN0586

DSCN0588

Dat arse.

Tavoitteeni on käyttää tuota hametta seuraavan syksyn/talven aikana ainakin kerran ihmisten ilmoilla.


Rohkaisen lämpimästi jokaista lukijaani tarttumaan tähän haasteeseen. Olette kaikki kauniita ja ihania ja omanlaisianne ja epätäydellisiä, teillä kaikilla on erilaisia vaikeita hetkiä ja epävarmuuksia, ja teillä kaikilla on menneisyys, joka voi vaikuttaa edelleen negatiivisesti tai positiivisesti tai sitten ei, mutta jokainen teistä on juuri sellainen kuin pitääkin juuri tällä hetkellä, keskeneräinen, mutta matkalla.


6 kommenttia:

  1. Oiii, haluisin niiin tehdä tämän, mutten ihan ole varma. Woh! Ja itsekin annan karvojen kasvaa, mikä välillä jännittää ihmisten ilmoilla (ne kainalokarvakommenttipelot:s), mut susta en edes huomais, että itsevarmuutta täytyy oikein pitää yllä, kun tunnut niin avoimelta ja rohkealta :) Sitä lohdun tunnetta, kun toisetkin joutuvat vakuuttelemaan välillä itselleen itsevarmuuden ylläpitämiseksi ~

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna mennä! Ota vähän hämärä taidekuva ja ylistä oikein kunnolla! ^^

      Toisina päivinä olen superrohkea, kuten tänään on juuri sellainen olo, ja sitten joskus taas... ei :D Mutta ei se haittaa, itsesuggestiolla se paranee, ja joskus on lupa olla vähän säälittävä ja vainoharhainen ja pelokas ihan kunnolla ja piilotella kotona, sekin menee sitten ohi.

      Poista
  2. LOVE THAT ASS! ♥_____♥ oikeasti, olet QMA! ja oon itekkin miettinyt että vois lopettaa karvojen ajelun (tai no mä sheivaan vaan kainalot jos rehellisiä ollaan), mut toisaalta... teen senkin vaan silloin kun huvittaa (esim. ennen juhlia) ja muuten annan kasvaa aina niin kauan ko huvittaa. eli. en näe ongelmaa tässä itselleni :D oot ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bootylicious <3 Kiitos! :D

      Se on ihan hyvä metodi että sheivaat silloin kun huvittaa, toimii!

      Poista
  3. Hih, mä oon nähny unia karvaisista naisista (not like it sounds) :D Mut en ehkä uskaltais tai pystyis lopettaa sheivaamista itse, vaikka ihailen ja kunnioitan naisia, jotka niin tekevät. Olet kyllä äärimmäisen rohkea ja kiehtova persoona. Ja mitä "arseen" tulee - se ei ole leveää nähnytkään (meitsin metrin levyiseen lantioon nähden)! Upea peba sulla kieltämättä<3 Tai no, upea koko ihminen. Ihanaa, että olet löytänyt itsesi. :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki sheivaa miten ite tahtoo ja tuntuu miellyttävältä ^^

      On mulla suhteessa muuhun kroppaan melko leveä lantio, kun on niin heiveröinen yläkroppa ja kapoisat hartiat, mutta tykkään siitä, en välitäkään niin mahtitisseistä jne :D Niin ja se saa minun vyötärön näyttämään tosi kapealta, tulee kaunis muoto.

      Kiitos kommentista, aah niin rakastettu olo tänään <3

      Niin ja vielä yks juttu jonka todennäkösesti olen periny sukuni naisilta: pitkä ikä! Yessss xD

      Poista

Penni ajatuksistasi.