maanantai 7. tammikuuta 2019

Talven henkäys

Ostin itselleni joululahjaksi haalean vaaleanpunaisen peruukin, ja käytettynä Baby, The Stars Shine Brightin melko vanhan mekon. Niistä molemmista tulikin sitten kertaheitolla ihan tämänhetkisiä lempparijuttujani.

Peruukki kaipasi otsatukan leikkuuta, pientä suoristusta, talkkia ja vähäistä tupeerausta. Nämä piti tietysti hoitaa yöllä neljältä. Mutta sitten siitä tulikin ihana! Keijukaismainen, kummitusmainen, eteerinen, mutta silti suloinen.







Meillä oli perjantaina pientä röyhelöintiä Tirippin kanssa kahdestaan, kahvilan ja kaupungilla kiertelyn merkeissä.




Minni Hiiri -laukun on äiti tuonut Pariisista kauan kauan sitten, kun olin ihan pieni. Ei sinne mahdu tietenkään edes kännykkää, mutta se on tärkeä. Ja tässä asussa oli sydänteema, johon se sopi oikein mainiosti. Kaipailin vielä sydämen muotoista kaulakorua ja sormusta, nehän voisi vaikka itse Fimosta askarrella. Niin tein syksyllä, kun tarvitsin tähtikoruja.




Sinä päivänä oli sellainen olo, että kerrankin alati muuttuva sisäinen maailmani on hetken aikaa täydessä tasapainossa ulkoisen olemukseni kanssa. Juuri tältä juuri sinä päivänä minun sisälläni näytti. Tunsin, että pystyin lähes täydellisesti ilmaisemaan itseäni ja luovuuttani, ja se oli mahtavaa. Sitä tapahtuu aina silloin tällöin.

Eilen illalla väsymyksen ja uupumuksen aiheuttaman meltdownin keskellä haukuin itseäni kaikilla tuntemillani rumilla sanoilla, kunnes muistin perjantain, ja että joskus olen oikein tyytyväinen itseeni. Se auttoi, ja niin melttari hiipui pois.





Huomenna aamulla onkin sellainen palaveri, jota olen odottanut puntit tutisten jo hetken. Lääkäri, hoitajat ja psykologi pohtivat yhdessä, mitä minun tulevaisuuteeni pitäisi kuulua. Luemme psykologin yhteenvedon työkykyarvioinnista, ja kenties, ehkä, lääkäri kirjoittaa lausunnon lopullisen työkyvyttömyyseläkkeen puolesta. En ole koskaan elämässäni ollut työkykyinen, eikä se työkyky todennäköisesti ole mistään maagisesti ilmaantumassakaan, ongelma on vain siinä, mitä kela asiasta sanoo.

(Juuri kun uutisoitiin siitä, että apuaapua Suomessa on alle 40-vuotiaiden eläköityminen kasvussa. Vaikka muistettiin jutussa sitten myös mainita, että vuodesta -85 saakka se on ollut joka ikinen vuosi laskussa, kunnes vuonna -17 kääntyi nousuun.)


tiistai 1. tammikuuta 2019

2018 in frills

Katsaus lolitavuoteen 2018:

Talvi:

Vuoden ensimmäisen miitin asuni on lempparini. Inspiroiduin cult party keistä ja sain käyttää pitkästä aikaa itse tekemääni ketunkalloasustetta, josta olen niin ylpeä.






Synttäreideni aikoihin oli isompi miitti Oulussa Roosterissa.





Ystävänpäivän miittiin Kemissä en koonnut ystävänpäiväteemaista asua, vaan jonkinlaisen urbaani shamaani -inspiroituneen kokonaisuuden. (Muistutan, että kaikki turkis mitä omistan, aito tai feikki, on käytettynä ostettua.)






Kevät:

Muistaakseni pääsiäisen tienoilla oli taas Oulussa miitti, tällä kertaa sisäpuutarhassa.





Rovaniemellä oli pikkuinen Mushucon toukokuussa, kokeilin old school lolitaa sitä varten.




Kesä:

Pieni kahvilamiitti kahden röyhelöisen ja avecien voimin, silloin oli lämmintä muttei vielä liian kuumaa lolita-asuille.





Elokuussa oli teenmaistelutapahtuma Hostel Café Kodissa, siellä meillä oli taas vähän isompi miitti. Tämä on toinen lemppariasuni.





Syksy:

Syyskuussa olikin luvassa koko vuoden kohokohta! Eli tietysti Eternal Twilight, Hellocon Ry:n suuri tapahtuma Helsingissä. Siellä oli valtavan paljon ohjelmaa, shoppailtavaa, kunniavieraita, ystäviä ja hauskanpitoa. Pukeuduin Elegant Gothic Aristocrat -inspiroituneeseen asuun, koska pääkunniavieraana oli Mana-Sama, ja ainoa omistamani Moitién mekko on tällainen pitkän mallinen.

Askartelin kaulakorun itse Fimo-massasta, ja yhdistin pääasusteen ebayn hunnusta ja sarvista. Meikkini oli sitten sarvien takia myös demonimainen. Oikeastaan kaikki muu tässäkin asussa on käytettynä ostettua, niinkuin melkein kaikki mitä omistan.






Photobooth-kuvaajana Pasi Vähänen.


ET:n päätösbileisiinkin pääsin tällä kertaa.




Lokakuussa mentiin Oulun Chibiconiin, siellä oli tänä vuonna teemana kawaii, joten päädyin ilman muuta super pastelliseen asuun. Osallistuimme porukalla myös kawaii catwalk -ohjelmanumeroon, joten meidät nähtiin lavallakin. Sinä päivänä oli hyvä naamapäivä.


(Näetkö taustalla kaukaisuudessa däbbäävän Rapuzelin ja Annan?)




Halloweeniksi muokkasin ET:stä ostamani mekon itselleni istuvaksi, ja tein spookyn coordin. Hengailimme taas kahvilassa kahden röyhelöisen ja avecien kesken.





Marraskuussa Oulussa oli Lumo Light Festival, ja sinnekin järjestimme pienen miitin. Käytin ensimmäistä kertaa omin pikku kätösin ompelemaani hametta, ja inspiroiduin jättimäisestä Kuusta, joka roikkui Kauppakeskus Valkean katosta. Koska kyseessä oli valofestivaali, halusin yhdistää asuuni myös valaisevat kengät.





Talvi:

Pikkujoulumiitissä kävimme Arktisilla Markkinoilla Arktikumissa, kahvilassa, ja ravintolassa. Halusin välttämättä yhdistää hölmön joulupaitani lolitaan, ja askarrella vielä hölmömmän pakettiasusteen päähän.






Ja siinä olivat oikeastaan kaikki viime vuoden lolitameiningit. Pari asua jätin pois siitä syystä, että ne olivat enemmän lolitasta inspiroituneita, ja vähemmän sääntöjen mukaisia. Minä vain joskus viis veisaan säännöistä, se on kivaa. Toivoisin, että teen tänä vuonna uusia, vähän erilaisia mekkohankintoja, ja pukeudun myös itsekseni, ilman miittejä ja tapahtumia. Se on minulta nyt näköjään meinannut unohtua viime aikoina.