perjantai 31. lokakuuta 2014

Spooky scary skeletons

Eilisen ja tämän päivän koululookit.


spoopy1

spoopy2


spoopy4

spoopy5

Siinä on nyt sitten sivukalju. Se on vielä hölmön värinen, kun olen vasta värjännyt takatukan tummaksi ja edestä oli vaalea, mutta kyllä se siitä sitten, kun kasvaa hieman ja käyn äitillä, silllä on ajelumasiina. Minä leikkasin vain saksilla. Jäi paha olo ensimmäisestä leikkuukerrasta, kun tukka lyheni, ja yritin vielä sivukaljun avulla saada siitä vähän mielenkiintoisemman. Väri harmittaa edelleen. En tiedä. Annan olla. Katsotaan sitä sitten vaikka kuukauden päästä taas.

Unohdin oranssin hiusnaamion iskälään. Samoin kameran laturin ja vara-akut ilmeisesti, kun niitä ei täällä näy.

eyes1


eyes2

eyes3

eyes4

Uudet piilarit Pinky Paradiselta, sain puoleen hintaan Hello Battyn alennuskoodilla. Nämä ovat tietenkin taas voimakkuuksilla, enhän minä muuten näkisi. Kovasti kyllä silmät kuivuivat ja punastelivat, mutta minullahan aina piilareiden kanssa. Mutta ainakin ne ovat kunnolla peittävän vaaleanharmaat, juuri niin kuin halusin.

eyes5

DSCN3168


Pretty spooky!



Tänä iltana lähden koululle Halloweenbileisiin, asu on mietittynä, täytyy vielä etsiä muutama juttu. Ja nukkua päikkärit että jaksaa.




Leffoja, joita olen viime päivinä katsellut:

- Only Lovers Left Alive
- Hotel Transylvania
- Clue

Katsomatta vielä:

- The Halloween Tree
- Casper
- Halloweentown
- Ginger Snaps -trilogia tietysti!

Suunnitelmani on maratoonata näitä ensi yönä, tuskinpa jaksan siellä bileissä kovin myöhään olla... Pitää päikkäreiden jälkeen käydä kaupasta hakemassa leffaeväät.




Iloista Halloweenia/Samhainia/Kekriä kaikille! Polttakaa kynttilöitä esi-isiä varten.

Lohduton yön hämäryyyyyyys

Kerron vähän siitä syyslomastani.

Kotijärvi on pieni ja matala, se jäätyy nopeammin kuin suurin osa järvistä, ja pääsen yleensä luistelemaan jo kauan ennen minkään jokien jäätymistä. Tämä on ollut sellainen syystraditio veljen kanssa, olen kirjoittanut siitä ennenkin. Kun jää on sellaista nelisenttistä, pystyy jo hyvin luistelemaan rantoja pitkin, keskelle järveä vain ei uskalla vielä mennä. On jännittävää ja pelottavaa, kun jää valittaa jalkojen alla, mutta koskaan se ei ole pettänyt, edes melkein. Ja vaikka pettäisikin, olisin ehkä polvia myöten vedessä.

DSCN2771

Ennen meillä oli koira nimeltä Pupsi, ja aina tähän aikaan vuodesta, kun ihmiset lähtivät lumettomalle jäälle, se haukkui ihan hysteerisenä rannalla, todennäköisesti sanoen "tulkaa pois sieltä hullut!!" Mutta nuori Musti on rohkea tapaus, se kummasteli ensin, mutta tuli sitten itsekin varovaisesti kokeilemaan jäätä. Pian se jo paineli vastarannalle naapureille kylään, vähän liukastellen. Ja kyllä se jää ainakin koiran jo kantoi.


DSCN2776

Tällä kertaa pääsin ensijäälle serkkutytön kanssa. Se oli silloin tosiaan sitä nelisenttistä, täysin läpinäkyvää. On aina yhtä huikeaa katsella jään läpi pysähtynyttä maailmaa.

DSCN2777

DSCN2785

DSCN2788

DSCN2792

Sää oli hädin tuskin miinuksen puolella, haalarissa tuli kuuma, mutta suojaapa se kosteudelta ja tuulelta ainakin.

DSCN2796



Kaiversin ensimmäistä kertaa elämässäni kurpitsan.

DSCN2813

DSCN2816

DSCN2826

Ja olihan se pari päivää oikein nätti!

Kunnes:

DSCN2848

DSCN2829


Joitakin päiviä myöhemmin jää oli jo lähemmäs kymmensenttistä, tosin siinä oli ohut kerros lunta päällä, joten läpi ei enää nähnyt. Meillä oli monta luistelijaa sinä päivänä, löytyi peräti neljät käyttökelpoiset luistimetkin.

DSCN2832

1




Lomalla tuli leivottua melko ahkerasti, kuten uumoilinkin. Pumpkin spice -kuppikakuista ei ole kuvaa, koska eivät ne miltään näyttäneetkään, mutta katosivat kumminkin äkkiä, siinä lomassa kun porukalla pelasimme lautapelejä (minä, veli, Haltiapoika ja kaksi serkkua). Tykkäsin itse ainakin kuppikakuista kovasti.

Halusin kokeilla myös candy applejen tekoa.

DSCN2842


Ja eräänä päivänä seisöin keittiössä koko hemmetin päivän, kun piti tehdä lampaanlihapiirakat....

DSCN2853


Ja vielä kunnon kasa Halloween-pipareita. Taikina on melkein samanlainen kuin tavallisissa pipareissa.

DSCN2860

Isä oli teurastanut lampaita ja jauhanut lihaa, muisteli vähän siihen malliin muutaman vuoden takaisia lihapiirakoita, että minun piti sitten alkaa hommiin. Ovathan ne totisesti ihan toista kaupan piirakoihin verrattuna.

Loppuviikosta kävin vielä kerran yksin luistelemassa, koska tuuli oli vienyt lumet ja jää oli sellaista 13-senttistä, eli kestäisi jo autolla ajelemista. Kävin katselemassa hyvää kalapaikkaa jään läpi, mutta siellä tuuli niin, että vastatuuleen oli hankala päästä eteenpäin. Suunnittelin hopeatarjotinta ja siihen purjetta, niin pääsisi luovimaan vastatuuleenkin. Ehkä ensi syksynä.



Yritin jonain päivänä saada videolle kuulumaan jään aavemaisia ääniä, kun iltapäivää kohden pakastui ja jää valitti. Jos ei kuulu, pistä volaa.




Loppuun vielä minun ja Haltiapojan lumiukko. Lauantaina aamupäivästä lähdimme kävelemään tietä pitkin ja päätimme tehdä lumiukon tien laitaan ohikulkijoita kummastuttamaan.

4

5

7


Komea tuli.

Melko talviset meinigit siis syyslomalla. Siksi tuntuikin niin erikoiselta tulla tänne 300 km etelämmäs, lämpöön.


Minun oli tarkoitus tuoda se murheenkryyni eli Riesa vihdoinkin iskälästä tänne. Kisunpirulainen kuitenkin loisti poissaolollaan, todennäköisesti siitä nyrjähtäneenä, kun Musti oli irti. Laitoin Mustin häkkiin siinä toivossa, että se ilmestyisi, mutta ei. Muutama päivä sitten se isä soittikin, että Riesa oli tullut taas hengaamaan pihapiiriin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Varmaan juurikin siksi, kun se Musti oli taas häkissä. Isä kuitenkin lupasi käyttää Riesan eläinlääkärillä minun puolestani, jotta saan sen sitten ensi kerralla mukaan.



Kysymyspostaukseen on tullut`jo muutama kysymys, toisin kuin odotin. Ehkä niitä tulee vielä lisääkin. Pretty please? Ihan mitä vain!


tiistai 28. lokakuuta 2014

All sparks

Suunnittelin monta kuukautta sitten värjääväni koko tukkani oranssiksi syksyksi. Yritin muutama viikko sitten, oranssin ja pinkin kanssa, laiskasti ja feilasin. Feilasin kaksi kertaa. En jaksanut oikein yrittää korjata feilaustani, koska en lopulta oikeastaan tiennyt, mitä halusin, tuli yhtäkkiä olo, että mikään ei ole hyvä. Yritin vaalentaa, jotta saisin edes jonkin värin tarttumaan, mutta sekin meni pieleen. Sitten vaalensin etutukan, ja värjäsin sen oranssiksi. Taas jätin loput hiuksista harmaantumaan ja haalistumaan rumaksi, kun en vain tiennyt, mitä tehdä. Nyt lopulta värjäsin senkin, ostin vaaleanruskeaa väriä. Vaikka en oikeastaan taaskaan tiennyt, mitä pitäisi tehdä. Ei siitä tullut vaaleanruskeakaan. Liian tumma, ja vihreä yhä vain kuultaa läpi. Leikkasin myös tukkaa, koska se on niin kamalan huonossa kunnossa vaalennuksien jäljiltä. Harmitti leikata, ja harmittaa edelleen, kun siitä tuli paljon lyhyempi, ja värikin harmittaa. Tukka on melko iso osa ihmisen ulkonäköä, ainakin minun mielestäni, ja jostain syystä nyt ei vain löydy mitään. Mikään ei tunnu hyvältä, hosun ja hosun ja hosun, en jaksa enää mitään, enkä tahdo mitään, ja on ihan helvetin ruma olo. Vihreän tukan kanssa oli kovin kaunis olo, enkä enää muista, miksi halusin siitä eroon, mutta en jaksa enää yrittää palata siihen.

Kirottu tukka. Edelleenkin puolitosissani suunnittelen kaljuksi ajamista, mutta en sitten kuitenkaan.



Kaikki tämä elämän vastustus, joka ahdistaa rinnassa, tuntuu nyt saavan fyysisen olomuodon tämän tukkataistelun muodossa. Kaikki elämän vastustus, epämääräinen vaikea olo, turhuus ja saamattomuus, näyttää syvällä sisälläni itse asiassa varmaan tismalleen siltä kuin tukkani: eiminkään väriseltä, typerältä, rumalta, kasalta höttöistä massaa.

Ja vaikka syyslomalla oli ihan mukavaa, aavistelin vastustuksen ja vaikeuden ja turhuuden ja saamattomuuden pesivän sisälläni, loman aikana vain oli helpompi elää sen kanssa.

Nyt kyllä olot sahaavat tiuhaan tahtiin siellä täällä tuolla. Välillä on toiveikas olo: "oho, kyllä tämä tästä, nythän on jo parempi!" Toivon että pystyn, toivon että jaksan, toivon että osaan. Sitten taas en.

Taas kaikki tulevaisuudenhaaveet tuntuvat lapsellisen naurettavilta, sinisilmäisiltä, typeriltä, mahdottomilta. Enkö vain voi uskoa sitä toista, sitä jonka näin sieluni silmin silloin ennen, silloin kun olin kaikkein toivottomimmillani. Sitä, jossa en ole mitään enkä kukaan, koskaan, missään, yksin pienessä huoneessa, loputtomiin. Olen silti taipuvainen haaveilemaan siitä, että kykenenkin vaikka mihin, jonain päivänä vielä, opin kaiken tarpeellisen, hoidan hommat, olen luotettava ja vahva ja rakastettu, ja saan tehdä mitä haluan, saan hupsutella ja toteuttaa omituisimmatkin luovuudenpuuskaiset ideat, saan seikkailla, ja saan olla onnellinen. Välillä olen toiveikas. Ehkä sittenkin.

Mutta en tänään.




Edellisen postauksen kommentteihin saa edelleen pistää kysymyksiä minulle. En ole vielä päättänyt, koska teen vastauspostauksen, mutta varmaan joskus marraskuussa.


maanantai 27. lokakuuta 2014

Pyöreä

Palasin eilen illalla lomaltani takaisin tänne etelään, tai siltä tämä Pohjois-Pohjanmaan auringonpaiste ja kymmenen asteen lämpö ainakin tuntuu lumisen ja luisteluntäyteisen loman jälkeen. Kirjoitan siitä jotain joku toinen päivä.

Lomalta palatessani huomasinkin heti, että maaginen sadan lukijan raja on ylittynyt! Minulla! Minun blogillani! Mitääääh?!

Tuumiskelin, että tämän kunniaksi olisi hyvä tehdä jotain, jonkinlainen erikoispostaus, ja mielellään jotain interaktiivista, missä lukijatkin saisivat halutessaan olla mukana. Olen miettinyt kysymyspostausta, mutta en itse ainakaan koskaan keksi toisille mitään kysymyksiä, vaikka niitä postauksia sitten onkin ihan hauska lukea, ja jotenkin tuntuu, että mitä kummaa muka kukaan tahtoisi kysyä minulta, pyh ja pah. Tahtoisin myös ottaa pitkästä aikaa vähän pitempää videoa, mutta siinäkin oli jokin ongelma, kun Blogger lakkasi eräänä kauniina päivänä löytämästä minun Youtube-tilini, tämän täytyy olla jokin Google+:n pöljyys, jonka ratkaisisin jos viitsisin yrittää.

Kävi minulla mielessä myös arvonta, mutta ahdisti ajatellakin, mitä ihmettä keksisin palkinnoksi, joten hylkäsin ajatuksen saman tien. Ehkä jonain päivänä...


Alan kallistua kysymyspostauksen kannalle.

Siis löytyykö teiltä kallisarvoiset lukijani mitään kysymyksiä minulle?
Olenko jättänyt joskus jotain (epä)olennaista kertomatta, mihin joku tahtoisi lisäselvitystä?
Mitä turhaa nippelitietoa olisi hauska kuulla?
Kysykää vaikka reseptejä joita suosittelisin, tai kirjoja, tai mielipiteitäni politiikasta, tai jotain ihan kummallista, aivan mitä tahansa.




Laitan vielä tähän ne kuvat, jotka vein kouluun kritiikkipäivänä. Olin todellakin suunnitellut kritiikkityötäni varten alun perin akvarellimaalausta, mutta stressi vei voiton, ja päätin suosiolla kehitellä helpomman työn. Aiheenahan oli siis kohtaus elokuvasta, ja halusin joka tapauksessa käyttää erästä lempielokuvaani, The Company of Wolves.

Jostain syystä mieleeni tuli kokeilla valokuvata itseäni roolihahmossa, joten meikkasin itseni vanhaksi (vaikken muistutakaan yhtään tippaa Angela Lansburya!) ja puin päälleni viktoriaanisen samettimekkoni, vaikka musta ei elokuvan tyyliin oikein sopinutkaan. Kukallinen hartiahuivi kuitenkin pelasti tilanteen ihan hyvin. Vähän kuumotti kävellä ulkona asussani, mutta menin silti vanhan hautausmaan taakse pikku metsäpläntille ja toivoin, ettei ohi mene kovin montaa lenkkeilijää kameran ja jalustan kanssa puuhatessani. Eikä mennyt yhtään muuten.


kritiikki2

kritiikki4

kritiikki6

kritiikki8



Harmensin tukkaa ja kulmakarvoja valkoisella meikkivoiteella, tein ruskealla luomivärillä juonteita ja varjoja, tummensin poskikuopat ja silmänaluset jne. Eihän se meikki nyt kovin hyvin näissä kuvissa näy, mutta on kuitenkin selvästi havaittavissa. En muokannut itse kuvia juurikaan, tekstien lisäksi lisäsin vain pikkuisen kontrastia ja häivytin sinisyyttä, koska oli kovin hämärä iltapäivä.

Ihan hauska kuvasarja siitä tuli.




Ja vielä suurensuuri kiitos kaikille lukijoille, uusille ja vanhoille, osa on pyörinyt täällä jo monta vuotta! Ihan käsittämätöntä!



tiistai 14. lokakuuta 2014

Skeleton war

No enhän minä niitä miittikuvia ole saanut... Pari vaivaista vasta, odottelen edelleen sitä kunnon saalista.

Tänä iltana tulee serkku, huomenna iltasella joskus toinen serkku nappaa meidät kyytiin ja ajellaan kolmisin kohti pohjoista. Pääsen yli viikoksi iskälään, ooh ihanaa! <3

Olen miettinyt ihan tohkeissani syksyisiä tai Halloween-aiheisia leipomuksia, koska siellä aivan erityisesti tekee aina mieli leipoa. On iso keittiö ja monta syöjää.

Viime viikonloppuna veli ja äiti olivat luonani kylässä kaksi yötä, näkivät ensimmäistä kertaa tämän kämppäni ja asuinpaikkani. Oli oikein mukavaa niidenkin kanssa, sitä tavallista, ruuanlaittoa ja lautapeliä, lauantaina käytiin Oulussa kun J halusi shoppailla, ja juuri sopivasti mahtui kolme ihmistä tänne lattialle nukkumaan, kun niillä oli yksi varapatja mukana.

Ja todellakin! Kun viikon takainen viikonloppu oli niin kiva, sen jälkeinen viikkokin meni kovin mukavissa tunnelmissa. Toisin sanoen minua ei ole ahdistanut juuri lainkaan sitten sen edellisen perjantain. Mitä nyt parina päivänä jotain pientä. Tänään melkein tuli paniikkikohtaus koulussa, mutta ei sitten ihan. On ollut taas oikeastaan todella hyvä olo. Toivon oikein kovasti, että se kestäisi! Yritän pinnistellä, kaikin voimin olla murehtimatta juttuja, jotka eivät murehtimalla parane.




Noniin, mitäs kuvia viime ajoilta...


DSCN2382

Runo grafiikan rakennuksen yläkerrassa seinällä.

Ja joku peilikuva kenties... keskiviikolta tai jotain.

DSCN2420

prp


Jaaaaa tonttuilua sitten ehkä torstailta? Sain vihdoin käytettyä noita älyttömän hienoja pöksyjä, jotka löysin kirpparilta Rovaniemeltä jo monta viikkoa sitten. En ollutkaan ostanut ainoitakaan housuja ties kuinka moneen vuoteen! Nepalissa valmistetut, jättitasku oikeassa sivussa, kaksi euroa, kovin tykkään.

tonttu

DSCN2363



Ja lepakkohommia perjantailta.

DSCN2490

DSCN2504


Kuvasin viikonlopun saaliini. Käytin tietysti äitiä Kuukorennossa sillä aikaa kun J meni etsimään takkia ja leivänpaahdinta, ja äiti osti sieltä minulle akaattilevyn, itse ostin obsidiaanin ja akaattisormuksen. Toivoisin, että obsidiaani olisi avuksi, kun meditoin ja yritän päästä perille asioista, joita minun on vaikea hyväksyä.

DSCN2517

DSCN2520

DSCN2534

DSCN2541



Äiti oli käynyt Kreikassa, ja toi minulle tuliaisena jadekivisen rannekorun. Näyttää omituisen väriseltä kuvassa, sinertävältä, vaikka vihreitähän nuo ovat.

DSCN2552


Noniin nyt ei ole enää monta kuvaa, kestäkää. Postapokalyptistä sunnuntaina. On mukava ottaa asukuvia kun on se uusi toimiva sikahalpa kolmijalka.

postapocalyptic


Ja sitten "peaceful times before the skeleton war" tänään.

war1

war2

war3


Pyysin äiti vaalentamaan tukkani edestä ja ohimoilta jotenkin (en enää viitsi koko tukkaparkaa kiusata), sillä kaikkein tujuimmalla vaalennusaineella mitä kaupasta saa, mutta eihän se turkoosi siltikään ihan kokonaan lähtenyt. Se on tiukassa piruvie. Iskin kuitenkin oranssia taas kerran siihen päälle, olivathan juuret sentään kunnolla vaalentuneet, ja nyt se jopa on tunnistettavasti oranssi. En edelleenkään tiedä, mitä tekisin lopuille karvoille. Suunnittelin leikata vähän vähemmäksi, ainakin kaikkein vaurioituneimpia latvuksia jne.



Olen sitten tosiaan metsässä, kirjoitan taas kun sieltä tulen. Jospa niitä miittikuviakin joskus saisi. Mutta huomenna vielä käyn koulussa, on kritiikkipäivä, ja minulla on kritiikkitehtävä valmiina. Toteutin plan B:n, koska en jaksanut alkaa stressaamaan sen alkuperäisen suunnitelmani kanssa, se oli liian hankala. Taidan laittaa niitä kuvia tänne blogiin sitten joskus myös, tuli ihan hauskoja. Huomenna istun auditoriossa ja koko koulu näkee työni tulokset, yyyyyyh... Mutta aamulla on mielenterveyspuolella sairaanhoitajalle aika, vihdoin ja viimein. Tosin nyt en tiedä, mitä kertoa sille, kun on ollut jo yli viikon varsin hyvä olo. Noh.