Unohdin vallan nämä kuvat. Olin taannoin zombie walkissa! En ole koskaan ennen tehnyt mitään zombiemeikkejä, mutta se olikin aika hauskaa. Walkin teemana oli joulu, yllätys yllätys, kaiken pitää aina olla jouluteemaista Rovaniemellä. Onneksi omistan edes sen yhden ainoan punaisen mekon.
Minua meinasi ensin ahdistaa niin, etten uskalla lähteä, vaan sain kuin sainkin mentyä. Ja hyvä niin. Tirippi rohkaisi lähtemään, ja otti kuviakin sitten.
Töntöntöö.
Ulkona ennen raahustamaan lähtöä läträttiin vielä vähän tekoverelläkin.
Seuraavat kuvat löysin fbstä.
Voisin mennä ensi vuonnakin, jos järjestävät!
Ja tällaisen videonkin löysin. 3d-asetuksen saa pois päältä.
Zombiewalk liittyi Rovaniemiviikkoon, ja sinä viikonloppuna olivat myös ne kansainväliset suurmarkkinat. Kävin markkinoilla neljänä päivänä. Torstaina olin yksin ja joku hyypiö lähti seuraamaan minua hyiiii. Mutta eksytin sen! Perjantaina olin kamujen kanssa. Lauantaina olin zombina. Sunnuntaina näin Elinaa! Oli niin tapahtumarikas viikonloppu että olin poikki ainakin viikon sen jälkeen.
Nyt olen taas poikki, ehkä tulossa kipeäksi? Joka ikistä lihasta ja niveltä kolottaa omituisesti, silmiäkin. Keuhkoja kolottaa. Päätä kolottaa. Väsyttää. En jaksanut illalla tehdä mitään joten makasin sängyssä valvomassa kisun unta tuijottaen. Nukuin silti varmaan kymmenen tuntia.
Eilen nuortenryhmän Halloween-juhlissa. Siellä sai ilmaista pitsaa, ja olin leiponut sinne edellisenä päivänä jättikasan pumpkin spice kuppikakkuja (en maksanut tarvikkeista itse), ja katsottiin Frankenweenie. Juuri kukaan ei ollut pukeutunut, yhdellä ohjaajista oli noidanhattu, ja yksi tyyppi oli Mad Max, sillä oli cool nahkatakki. Voitin pienen tietovisan, koska tottahan toki tiedän eniten Halloweenista, palkinnoksi sain tietysti karkkia. Sain asustani paljon kehuja, se tuntui mukavalta. Halusin jotain mukavaa ja simppeliä, mutta juhlaan sopivaa.
Heitin meikin ihan lonkalta, mutta siitä tulikin aika kiva. Glitteri on tärkeää.
Tänään sitten miitattiin parin tyypin kanssa röyhelöinnin merkeissä. Käytössä suurempi noidanhattu, se ikivanha, mutta koristelin sen tyllillä ja jättirusetilla, asensin vielä nauhatkin jotka voi solmia niskaan tai leuan alle, ettei tipu. Kävimme kahvilassa, joenrannassa kuvaamassa, ja toisessakin kahvilassa. Hyvä päivä. Herätimme kaupungilla paljon kummastusta ja ihastustakin. Teasea oli sarvekas demoni, toinen tyyppi oli pastelliprinsessa.
Tämä Fanplusfriendin mekko oli silloin aikoinaan (2010?) ihan ihka ensimmäinen lolita-asiani. Ostin sen huuto.netistä muistaakseni viidellätoista eurolla, eikä minulla ollut alushametta tai asusteita tai sieviä kenkiä tai mitään, mutta käytin tätä silti ihan mielissäni. Ah muistoja. Helmasta löytyy vihreänä glitteröivä vanha kynsilakkatahra.
Lempparikuva
Toinen lempparikuva
Kolmas lempparikuva
Kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä huuliin tuollaiset pikkuiset kärjet, jotka tekevät hymystä ihan vähän leveämmän ja creepymmän. Glitteri on taas tärkeää.
Vertailun vuoksi asuni vuodelta 2011, sama mekko, sama hattu ja sama kaulakorukin näköjään oho!
Onko edistystä tapahtunut?
Muistakaa polttaa kynttilöitä esi-isille tänä yönä! Kynttilä myös pitää haamut ja demonit poissa kodistasi. En saa polttaa sisällä, mutta laitoin parvekkeelle palamaan.
Ei minulla loppujen lopuksi kauhean paljon ole kerrottavaa siitä yökoulusta, joka pidettiin 20. marraskuuta. Se on kuulemma ollut jokavuotinen traditio, ja nimenomaan pimeään aikaan aina, ja joka kerta jotain kurjia, negatiivisia aiheitakin on ollut. Tänä vuonna teemana oli kummittelu, mikä itsessään on jo vähän positiivisempi aihe, ehkä? Mutta pelottavuuksiahan siitä tietenkin saatiin aikaiseksi.
Yökoulun ideana on siis se, että iltapäivän ja illan aikana oppilaat ryhmissä toteuttavat omia eeppisiä ideoitaan aiheeseen liittyen, oli se sitten mitä tahansa. Jos jotain materiaaleja täytyy hankkia, se jää opettajan hoidettavaksi paria päivää aiemmin. Minun ryhmäni oli maalauskurssilla silloin, joten olimme maalausluokassa ja maalauksen opettajan kanssa.
Minä olin ideoinut jo etukäteen monenlaista, ja raahasin kotoa mukaan jotain rekvisiittaakin varmuuden vuoksi. Kehittelimme siinä niitä minun ideoitani eteenpäin, muutimme sitä aika paljon, ja lopulta saimme aikaiseksi jonkinlaisen lyhyen esityksen, jonka rakensimme ulos joen rannalle. Olen ryhmästämme kovin ylpeä, meillä oli omaperäinen ja hyvin toteutettu juttu. Ja ehkäpä kaikkein masentavinkin.
Se kuolinnaamio, joka oltiin tehty naamastani jo muutamaa päivää aikaisemmin, oli se sysäys, mistä sain idean koko hommaan. Halusin järjestää hautajaiset, omat hautajaiseni. Tuumasin, että rakentaisimme sille naamiolle ruumiin ja minä itse voisin sitten kummitella ruumiini äärellä. Päädyimme lopulta tulokseen, että on paljon helpompi olla rakentamatta sille ruumista, ja vain pistää elävä ihminen makaamaan se naamio kasvoillaan.
Ihmettelen vieläkin tätä naamaa, se on minulla tuolla pöydällä ja tuntuu tosi omituiselta ottaa se käteen ja pyöritellä ja katsella omia kasvoja ulkopuolisen näkökulmasta. Ja se hymyilee! Sain siis todisteen siitä, että kun pidän kasvoni rentona, minulla ei ole resting bitch face. Todellakin iloinen yllätys.
Ja näin loimme illuusion minusta makaamassa kuolleena.
Loppujen lopuksi meillä oli kasassa jonkinlainen pakanallinen rituaalimeininki, jossa murhattu makaa jalustalla surevan kansan silmien edessä, ja murhaaja poltetaan elävältä. Tai jotain sinne päin!
Näin hienon murhaajan me sitten rakensimme:
Sen nimeksi tuli Romeo.
Opettaja oli super cool ja haki meille pitsoja jossain vaiheessa iltaa! Ja kokista ja suklaatiakin!
Tällaiset kuvat sain asustani, vaikka se vähän erilainen olikin sitten siinä esitystilanteessa ulkona kylmässä.
Seuraavassa kuvassa mukana myös meidän papittaremme, joka johti tätä hautajaisseremoniaa.
Romeo pääsi puuhun kiikkuun.
Kunnes paloi. Pitäähän sitä nyt jotain päästä polttamaan, kun kerrankin on lupa!
Minulla ei oikeastaan ole mitään kuvia niistä muiden ryhmien hommista.
Mutta tästä sarjislinjan opettajan kokoamasta videosta näkee yleistä illan tunnelmaa, kun lopuksi kierrettiin katsomassa kaikkien aikaansaannoksia. Osan meidän esityksestämmekin voi sieltä bongata.
Minä hiippailin kummittelemassa siellä, ihmettelin ruumistani, ja sitten osoitin Romeota huutaen "Murhaaja! Nyt saat palkkasi! Kirveellä minut tapoit. Oman siskosi." Kauhean iloista. Sitten avustaja sytytti murhaajan palamaan. Happy end!
Sana yökoulu oli kyllä vähän harhaanjohtava, koska pääsimme jo kymmenen jälkeen pois. Mutta jännää ja spookya oli!
