keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

On Wednesdays we wear pink!

Tänään on tullut kuluneeksi tasan kymmenen vuotta siitä, kun Mean Girls tuli. Monet lukijoistani ehkä tietävätkin tämän klassikon, ja niille jotka eivät tiedä: Älkää antako ulkonäön pettää, kyseessä ei ole "taas samaa paskaa" eli perus typerä huono teinikomedia.

Koska Mean Girlsin juhlapäivä sattuu olemaan myöskin keskiviikko, pinkki on ilman muuta tarpeellinen väri.


pink1

pink2

pink3




Tiedänpä ainakin minkä leffan katson tänä iltana! En ole ikinä juhlinut vappua, niin kuin varmaan olen joka vuosi täällä blogissakin todennut, ja tänään ohjelmassa onkin itse asiassa ruuan tekoa (käristystä!), pinkkiä jälkiruokaa ja leffaa. Eikä kyllä yhtään tippaa tänäkään vuonna innosta lähteä mihinkään ulos todistamaan kun ihmiset ryyppäävät. Täällä neljän seinän sisällä on hyvä.


DSCN8980


tiistai 29. huhtikuuta 2014

Witchy business

Tällä kertaa minulla ei oikein ole muuta postattavaa kuin tylsiä kuvia toissapäivältä ja tältä päivältä. Voisin kyllä kirjoittaa huomenna tai joskus asioista joita olen mietiskellyt nyt ahkerasti. Tänään en jaksa.


ff2

ff3

ff4

Tässä on taas kokonaan käytettynä hankittu asu, myös Moitién mekko.

ff5

Värjäsin eilen tukan ja nyt olen jälleen kunnolla vihreä.

ff6

ff7


Halloween-sukat. Ja päässä pyörii taas sama kappale. Noita-akkojen samettimekon ostin vastikään Kontista, sitä käytetään teräväkärkisten kenkien ja suurensuuren tukan kaverina. On se loimusametti vain karsean näköistä, ah ihanaa.

ff8

ff9

ff10



Näin pari yötä sitten pitkästä aikaa englanninkielisen unen. Pitäisi kirjoittaa useammin unia ylös, sekin oli mielenkiintoinen jossa olin tappanut jonkun pikkutytön ja pakoilin poliisia. Sellaiset erikoiset tunnetilat joihin joutuu unien tilanteissa ovat kovin mielenkiintoisia, tuskinpa koskaan pääsen tuntemaan miltä se ihan oikeasti tuntuu kun on juuri tappanut toisen ihmisen, mutta unissa se toisinaan tuntuu todella hyvältä ja toisinaan taas ihan hirveältä.

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Päästäinen

Ivalossa ja Inarijärvellä, kerrankin olen päässyt viettämään aikaani Oikeassa Lapissa.

Oli pilkki-, kelkkailu- ja mökkeilyhommia kaukana kaikesta. Mökille ei tullut vettä tai sähköä, eikä edes tietä. Kauppaankin 75km matkaa.

14

Kimppakyydillä Rovaniemeltä Ivaloon.

17

DSCN8631 - Copy

Saatiin myös leikkiä anopin hupsun hauvan kanssa.

1

DSCN8649 - Copy

DSCN8654 - Copy

DSCN8656 - Copy

Tassut on kivoja...

DSCN8665 - Copy

15

Iltaisin oli jännä ajella etsimässä hienoja saaria ja seikkailemassa. Sitten hämärän laskeutuessa - vasta yhdentoista aikoihin - sai istua takkatulen ääressä paistamassa vaahtokarkkeja. Kuukauden päästä näillä korkeuksilla on jo yötön yö.

DSCN8674 - Copy

En saanut fisun fisua, mutta ainakin oli kirkas vesi.

DSCN8681 - Copy

Haltiapoika sen sijaan sai. Hauvaakin kinostaa.

5

7

9

Löysin hyvän mökötysluolan, harmi kun ei mökötyttänyt juuri silloin lainkaan. Joku oli muutenkin dumpannut sinne roskia joskus kauan sitten.

DSCN8707 - Copy

DSCN8710

11


Osa kuvista on minun ja osa Haltiapojan ottamia, ne tunnistaa siitä, että ensimmäiset ovat kameran näytön ja jälkimmäiset puhelimen näytön mallisia.


Nyt lähden taas, iskälään viikonlopuksi.

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

A pain that I'm used to

Silloin kun söin e-pillereitä säännöllisesti, ja minä söin niitä varmaankin kahden tai kolmen vuoden ajan, olin kaikenkaikkiaan aika huonossa kunnossa ja melko vakavasti masentunut noin niinkuin ylipäänsä. En koskaan oikein osannut kuvitella, että ehkä osa siitä pahasta olosta johtui niistä pillereistä. Yritin aloittaa pillerit uudestaan noin viikko sitten, mutta syötyäni niitä kuutena päivänä peräkkäin, en kestänyt enää. Heti kolmantena tai neljäntenä päivänä mielialani romahti ihan tyystin, tai oikeastaan se meni sellaiseksi hyvin häilyväiseksi ja ailahtelevaksi, mutta suurimmaksi osaksi masentuneeksi. Juuri sellaiseksi kuin silloin ennen. Tuli todella todella huonot vibat tästä hommasta, ja nyt olenkin ollut jo kolme päivää syömättä niitä. Ehkäpä tänään ei enää ahdista niin paljon. Toivon mukaan huomenna ei ainakaan, koska minun pitäisi lähteä Haltiapojan kanssa pääsiäisen viettoon.

Nyt jälkeenpäin kun ajattelee, ehkä olisin päässyt sieltä pahasta paikasta pois jo paljon aiemmin, jos en olisi syönyt niitä hemmetin pillereitä. Mutta miten sen olisin silloin voinut tietää? Olen kaikenkaikkiaan hyvin herkkä lääkkeille ja kemikaaleille ja ihan kaikelle, eivätkä ne masennuslääkkeetkään koskaan aiheuttaneet muuta kuin kurjia sivuoireita. Tunnen herkistyneeni iän myötä vain entisestään kaikelle, niin fyysisesti kuin henkisestikin. En esimerkiksi pysty enää nauttimaan kauhu- ja väkivaltaviihteestä yhtä intohimoisesti kuin ennen, se ei enää tunnu kovin hyvältä. Poikkeuksia lukuunottamatta toki, en koskaan voisi hylätä kauhukirjallisuutta tai ihmissusielokuvia. Mutta sellainen gorella mässäily ja säikyttely ja pelottelu on vain hirveän ärsyttävää, puuduttavaa ja turhaa. En jaksa, en nauti, aistini ylikuormittuvat, ja sitten on paha olo.

Aion joka tapauksessa vielä kokeilla jotain toista pillerimerkkiä, vaikka käyttämäni onkin ilmeisesti se vähähormonisin. Ihan vain varmuuden vuoksi. Jos ei käy, sitten täytyy keksiä jotain muuta. On kuitenkin ensi viikolla aika lääkäriin muunmuassa tämän asian tiimoilta. Tiimoilta on ihan kamala sana...

Olen mököttänyt ja kiukutellut melkein koko viime viikon, ja sitten viikonlopun, ja vielä tälläkin viikolla. En ole käynyt eilen tai tänään kuntoutuksessa, mutta lupasin juuri puhelimessa ohjaajalleni tulla huomenna. Jaksoin kuitenkin eilen kokata, joten se on jo jotain, ja tänä aamuna vaihdoin verhot, aion vielä yrittää siivota jonkin verran. Kyllä tämä tästä. Suklaata on kyllä kulunut tavallista enemmän, mutta se sallittakoon. Tänään ei ole (vielä) edes itkettänyt yhtään.

Pirun hormonit. Kaikkea sitä joutuu kestämään. Ja Haltiapoika parkaa! Kaikkea se joutuu minun takiani kestämään.




Sitten jotain ihan muuta. Olen melko innoissani jo siitä, että pääsen muuttamaan tästä kämpästä pois syksyllä. Todennäköisesti pääsen. Eihän minulla mitään toista paikkaa vielä ole katsottuna, mutta käytännön asiat kyllä aina järjestyvät. Olen vain jotenkin niin kyllästynyt tähän, tahdon muuttaa monia asioita kodissani. Olen jo suunnitellut mistä kaikesta haluan eroon ja mitä tahtoisin uutta. Tarvitsen paljon säilytystilaa, hyllyjä ja lipastoja ja pieniä laatikoita joihin järjestellä kaikkea pientä roinaa. Toisten ihmisten kotien tirkisteleminen on kovin inspiroivaa, miksen minäkin voisi oppia pitämään kaiken tämän epämääräisen tavaroiden monimuotoisuuden järjestyksessä, jos moni muukin pystyy siihen? Tarvitsen vain päättäväisyyttä ja sitä säilytystilaa. Erityisesti pikkutavaroille kuten koruille. Olen katsellut vähän liiankin mielissäni sellaisia "room tour" -videoita, erityisesti lolitojen kodit kiinnostavat, koska niillä tuppaa olemaan ihan älyttömän paljon tavaraa, mutta organisoidusti.

Tahtoisin myös alttarin. En harrasta meditoimista tarpeeksi usein, ja sellainen konkreettinen paikka kotona sitä varten voisi olla hyväksi. En ole pakanallisuudessani vielä mitenkään pitkällä, en ole selvittänyt asioita tai lukenut paljon kirjallisuutta tai tullut sinuiksi oman uskoni kanssa, ainakaan yksityiskohtaisesti, mutta jonkinlainen alkeellinen alttari voisi olla nyt paikallaan. Yksi niistä ensimmäisistä askelista. Olen pohtinut, mitä alttarilleni voisin tässä vaiheessa laittaa, ei mitään kovin spesifiä, mutta kynttilöitä ja suitsukkeita ja kristalleja ainakin. Toteutan sen varmaankiin tosiaan vasta sitten, kun olen muuttanut. Eihän minulla vielä ole mitään hajua, kuinka ison kämpän mahdollisesti löydän. Mutta nyt on jo huhtikuu, kesä on ihan kohta, ja muutto tulee ajankohtaiseksi nopeammin kuin hoksaankaan.

Toivoisin kovasti, että minulla olisi oma parveke. Tahtoisin kukkasia ja lyhtyjä ja kaikkea sellaista, niin kuin olisi yksi ylimääräinen huone, mutta ulkona. Ehkä seuraavassa kämpässä sitten.







lauantai 12. huhtikuuta 2014

PiiP

Olen lukenut monia eri kikkoja ja reseptejä sekoituksiin, joilla voi pestä tukkaa shampoon sijasta.

Shampoo ei ole hyväksi tukalle, eikä jokapäiväinen tai edes jokatoinenpäiväinen (no tuo ei kyllä ollut mikään oikea sana...) pesu. Shampoo pesee hiuksista pois luonnollisen öljyn, jota sitten yritetään tasoittaa hoitoaineiden läträyksellä. Öljyyntyvä tukka alkaa kompensoida shampoopesua tuottamalla aina vain lisää öljyä, ja sitten sitä saa pestä aina vain useammin ja niin edelleen. Kuiva tukka - sellainen kuin minulla - taas rupsahtaa aivan hampuksi. Tästä aiheesta löytyy vaikka kuinka paljon tietoa netistä kiinnostuneille.

Vielä jokin aika sitten tukka pestiin kerran kuussa saippualla ja sitä harjattiin ahkerasti, jotta öljy leviäisi latvoihin ja hoitaisi hiuksia. Nykyään tuntuu, että pienintäkin öljyisyyden tuntua kammotaan hirveästi, kuinka usein kuuleekaan kommentteja "hyyyi minun tukka on niiiiin likainen". Itse nyt en siitä niin osaa sanoa, koska omani ei tosiaan juurikaan öljyynny. Mikä sekään ei ole kovin hyvä.

Päätin aloittaa kokeilun. Siitä taitaa olla nyt suurin piirtein pari viikkoa kun olen viimeksi pessyt kuontaloni shampoolla, sen sijaan olen kaksi kertaa käyttänyt jotain aivan muuta. Pesen tukan siis noin kerran viikossa. Ensimmäisellä kerralla käytin ihan vain ruokasoodaa, sekoitin pieneen määrään vettä ja hinkkasin huolella päänahkaan. Tukka jäi eri tuntoiseksi kuin ennen, tuntui puhtaalta, muttei narskuvan puhtaalta. Hoitoaineenkin olen jättänyt pois. Toisella kerralla sitten pesin soodan ja oliiviöljyn sekoituksella, ja voi pojat, siitäkös tämä pehko piti! Voin kuvitella, ettei öljyyntyvään päähän kannata niinkään oliiviöljyä tunkea, koska eihän se pesemällä ihan kokonaan sieltä irtoa. Kuitenkin pesun jälkeen shokkiväri tarttui aivan hyvin, vaikka tukka oli hieman tavallista líukkaampi. Kuivassakin tukassa tuntuu pientä rasvaisuutta, kun sormilla kokeilee, muttei ole mitenkään likainen tai ällö olo. Sekoitin väreihin kyllä hoitoainetta kuten tavallisesti, joten ei tämä ihan pelkästään oliiviöljyn tuotosta ole tämä kiilto ja pehmeys! Mutta uskon, että kun muutaman viikon harrastan tätä, ei minulla ehkä tulekaan enää tarvetta jatkaa shampoon kanssa. Ainakaan niin usein.

Tahtoisin kokeilla vielä kananmunaa, hunajaa ja avokadoa, sekoittelen erilaisia mikstuuroita ja testailen.

For science!




Ja huvin vuoksi omituisia kuvia, kun olin niin mielissäni päästessäni kirpparilta kotiin ja kokeillessani löytöjäni. Ensimmäisessä kuvassa minulla on päällä ne kaikki päällekkäin.


mess2
Violetti hapsuhuivi
Musta löröneule

Kettukin taskussa, en vaan voinut jättää sitä sinne. Kettupehmolelut ovat heikkouteni. Tai yksi niistä...

mess4
Harmaa omituinen collegepaita/-mekko

mess6
XL-mekko


mess7
Lintupaita

Oi kun tukka on taas kivan värinen <3


mess8

Olen myös mielissäni uudesta laukustani, jonka kamu lahjoitti minulle.


Yhtään ei ole omituista roinaa kuvien taustalla. Ehei.


perjantai 11. huhtikuuta 2014

In Dreams of Mine

Näin viime yönä pitkästä aikaa selkounta. Selkouni tarkoittaa unta, jossa tulet tietoiseksi itsestäsi, tiedostat olevasi unessa. Toisinaan sen oivalluksen iskiessä sitä herää heti, joskus sen unohtaa nopeasti kun alitajunta vyöryttää lisää omituisuuksia päähäsi, ja sitten on niitä, joissa tulet unesi herraksi. Pystyt päättämään, mitä tapahtuu, olet kaikkivoipa.

Uni alkoikin melko erikoisesti, vaikka olikin aluksi sellainen tavallinen. Olin matkustanut ajassa isäni kanssa, mukana oli muitakin ihmisiä. Löysimme itsemme pienestä kyläkaupasta, siitä joka lopetti toimintansa minun kotikylässäni 90-luvulla. Tosin unessa se kauppa ei ollut yhtään sellainen kuin oikeassa elämässä. Olimme ihan ihmeissämme, kun pääsimme oikeasti näkemään mennyttä aikaa, vaikkei nyt niin kaukaa, jossain 90-luvun alussa olimme. Ihan tohkeissamme katselimme kaikkia tavaroita ja ruokia, mitä siellä tuohon aikaan myytiin, vaikka tosiasiassa sellaisia ei ole koskaan myyty. Sitten keskustelimme isän kanssa, että kun kerran olemme täällä, olisi hauska ostaa kaikenlaista ja viedä 2000-luvulle. Muut ihmiset olivat ihan tylsiä ja kyllästyivät ja alkoivat lähteä pois, puhuivatkin koko reissusta jotenkin ikävään sävyyn, ikään kuin ajassa matkustaminen ei olisi lainkaan vaikuttavaa. Siinä vaiheessa närkästyimme isän kanssa hieman toisten asenteesta, mutta ne lähtivät pois, ja sitten aloimmekin juttelemaan eri sävyyn. Puhuimme, kuinka oikeastaan voisi ostaa vaikka kuinka paljon kaikkea rahasta välittämättä, kun tämä kerran on kuitenkin vain unta. Ihmettelimme kaikkia omituisia myynnissä olleita juttuja, joita ilmestyi aina sitä mukaa kun katselimme ympärillemme, koska alitajuntani loi niitä koko ajan lisää.

Kun poistuimme kaupasta, "muistin" elävästi tapahtumia lapsuudesta, esimerkiksi kuinka olimme kaverin kanssa istuneet siinä kaupan eteisessä. Tosiasiassa noita muistoja ei ole olemassa, alitajuntani loi nekin sitä mukaa kun uni eteni. Ulkona seisoessamme puhuimme lisää siitä, kuinka tämä kaikki onkin vain unta. Minulla vain ei ollut varmaa käsitystä siitä, kumpi meistä näki unta, olinko minä isän unessa vai isä minun unessani, vai oliko peräti niin, että molemmat olimme samassa unessa sattumalta. Päätin kuitenkin kokeilla, pystyisinkö kontrolloimaan tapahtumia, ja pystyinhän minä. Selkounissa tulee yleensä ensimmäisenä mieleen kokeilla lentämistä, ja niinhän minä tein, isä lensi perässä. Päätin myös itse, millaisissa maisemissa lensimme. Ne olivat juuri sellaisia, joista nauttisin eniten, jos oikeasti pääsisin lentelemään missä vain. Sää muuttui oikein upeaksi kevätpäiväksi, lensimme jossain metsässä, näin puroja ja lumilaikkuja, metsä oli sellaisen mystisen ja maagisen näköinen. Sitten eteen tuli suuri vesiputous, ja tässä vaiheessa uni muuttui taas hieman. En ollut enää koko ajan tietoinen siitä, että voisin hallita unen tapahtumia koko ajan, koska alitajunnassa seikkailu on niin sekavaa.

Vesiputouksen päällä oli suuri talo, ja siellä asui Addamsin perhe. Nimenomaan se 90-luvun versio. Huomaan 90-luku-teeman tässä unessa...


Talo oli ihan omituinen, ei yhtään sellainen, jossa tämä perhe oikeasti asuisi, ja sitä hetken aikaa katseltuani, muutin sen oikean näköiseksi. Näytti tosi hienolta, kun sisustus ja seinät ja kaikki muuttui pikku hiljaa ihan erilaiseksi. En osaa selittää, millä tavalla se tapahtui. Ei niinkuin taika, että jokin asia muuttuu toiseksi, vaan sillä tavalla sulautuen, ja  tuntui siltä, niin kuin siellä olisi aina näyttänyt siltä. Unissa ei kyseenalaista äkkinäisiä muutoksia, vaan kokee, että asiat ovat aina olleet niin. Se on tosi omituinen tunne, kun onkin tietoinen muutoksista, mutta kokee ne silti niin.

Luullakseni uni loppui tähän. Ihan kesken siis, niin kuin selkounilla on tapana. Sinne voisi jäädä vaikka kuinka pitkäksi aikaa seikkailemaan!



Otin kuvia kivistäni. Lisään kuvien oheen myös hyvin lyhyet selostukset kunkin kiven käyttötavasta.

Sydämen muotoinen lumikvartsi/maitokvartsi, jonka sain kerran ilmaislahjaksi kun tilasin tarot-kortit, koska tilaukseni viivästyi. Tein siitä vastikään kaulakorun rautalangasta vääntämällä, lopputulos ei ole kummoinen, mutta ihan sievä. Laitan siihen ketjun.

Lumikvartsi on rauhoittava, mieltä selkeyttävä kivi.

stone1


Sydämen muotoinen ametisti, jonka sain kerran emolta lahjaksi. Minulla on jossain pienempikin vanha ametisti, mutta en ole ihan varma, minne sen olen tallettanut...

Ametisti on muinoin ollut hyvin arvostettu ja arvokas kivi, joka auttaa nukkumisessa ja suojelee kantajaansa, sekä tehostaa luovuutta. Se on myös suosittu ja voimakas apu parannuksessa.

stone2


Munan muotoinen karneoli, uusin kiveni, josta on aika hankala saada hyvää kuvaa.

Karneoli on hyvä apu itsetunnon kasvattamisessa ja negatiivisten tunteiden taltuttamisessa.

stone3


Ja hieman suurempi vuorikristalli/kvartsi, josta on todella hankala saada hyvää kuvaa.

Kvartsi on kaikkein voimakkain parannuskivi, jonka käyttötarkoitukset ovat lukemattomat.

stone4

stone5

stone6


Yhteiskuva:

stone7


Sitten on vielä tämä kristalli, joka onkin nähty jo aikaisemmin. Tämänkin olen saanut emolta, tein siitä itse kaulakorun jokin aika sitten. Kuu saisi olla hopeinen, vaihdan sen varmaan joskus, kun saan hankittua sellaisen.

stone8


Minulla on myös ruusukvartsikaulakoru, jonka olen saanut A:lta joululahjaksi lapsena, siitäkin on nähty kuva täällä aikaisemmin, enkä muistanut ottaa sitä tähän nyt mukaan.



keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Yritys

DIY-projekteja pukkaa, liian paljon ideoita ja juurikin tällä hetkellä liian vähän rahaa hankkia tarvikkeita. Onneksi minulla on muistivihko juuri niitä ideoita varten, jotta voin äkkiä kirjoittaa ylös ja vaikka piirtää luonnoksia, jotta muistan, mitä joskus suunnittelin. Tänään olen taas salaa toivonut, että osaisin ommella, ja eihän siinä muuta olisikaan kuin opetella... Mutta kun en oikein pidä ompelukoneista jostain syystä. Eräs ompeluprojektini, joka minulla on ollut työpajalla kesken jo jonkin aikaa - mutta ihan kohta valmis - on ommeltu kokonaan käsin, koska se vain on rentouttavampaa. Tietysti aikaavievämpää myös. Ja vähemmän nättiäkin.

Olen pitänyt tätä postausta välilehdessä keskeneräisenä tuntikausia, haluaisin kirjoittaa, mutta ei irtoa. Annan periksi ja olen kirjoittamatta.

Kuvia viime ajoilta sitten.

apo1

DSCN8210

Tosiasiassa loikkasin 2010-luvulle jostain 80-luvun postapokalyptisesta scifileffasta.

17

Ja joku keijuilupäivä viime viikolta:

DSCN8249

Se joululahja Kiinasta sitten tuli! Mekkoa en ole vielä käyttänyt, se on jotenkin kovin talvinen, paksua samettia ja kultaa... Mutta paitaa ja saappaita pääsin jo kokeilemaan:

fox1

fox2

DSCN8347

Saappailla oli muuten oikein mukava kävellä ja tuntuvat olevan tukevaa tekoa, mutta jostain syystä toinen niistä hinkkasi akillesjännettäni auauau, toivon mukaan se käytössä pehmenee. Erikseen kuva salkustani, kun se on niin soma:

DSCN8349

Sneak peek the mekosta kun sovittelin sitä päälleni:

DSCN8266
Oli muuten juuri oikean kokoinen ja mittakin aika hyvä!

Ja sitten eilen liehuin emon ja sen siskon kanssa ulos syömään, söin ensimmäistä kertaa elämässäni ruijanpallasta. Täti ihasteli tukkaani kovin, viimeksi kun nähtiin viime kesänä, lettini oli vaalea.

DSCN8400

DSCN8410

Nom.

DSCN8415


Tänään minulla onkin ollut kurja olo, sellainen kurja olo joka iskee joka kuukausi meille naisenpuolille, ja olenkin sitten syönyt lähinnä suklaata ja särkylääkkeitä. En taida lähteä aamulla kuntoutukseen, tänäänkin olisi pitänyt jättää menemättä. Meinasin pyörtyä sieltä pois kiiruhtaessa, ihan silkasta tuskasta.