perjantai 17. joulukuuta 2010

As promised

Vaikka minun kuuluisi pakata ja syödä, sillä kyyti tulee tunnin päästä, tahdon silti tehdä inspiraatiokuvapostauksen.
Keijuheppa.



denofangels

denofangels


Barbara Steele

Björk


Danielle Dax




Scarlett O'hara, tämä on minulla seinälläkin.

Noidanhattu ja hiukset <3



Hupsista, tulipa niitä paljon kun aloin kaivelemaan kuvia koneeltani... Kaikki ryöstetty jostain joskus.

Hyvät viikonloput, leipokaa paljon.

torstai 16. joulukuuta 2010

The Proof

Minullakin on oikeus pukeutua vaaleanpunaiseen, blackmetallisti tai ei. Minäkin voin pitää suloisista jutuista. Minäkin voin hamstrata pörröisiä pehmoleluja, vaikka Cthulhuni niiden seassa onkin vähän yksinäisen näköinen. Nyt tahdon esitellä viime päiviäni kuvin.

Vetaisin pitkästä aikaa jalkaan farkut, koska vaaleanpunainen tunika ja villatakki. Kädessä mandariini.

Kirpparilta löytyi the yksisarvis-laukku <3

O hai thar

Ainoa kuva napapiirin-reissusta äidin kanssa.

Tänään löysin soman joulukoristeen.

Ja teepallon.

Piirsin jotain. En ole kaksinen piirtäjä eikä se ole tarkoituskaan.

Kuvaa ei ole läheskään kaikista ostoksistani, vain pienistä joista voi ottaa kuvan lukulampun alla. Agh pimeää aina vain pimeää, asuntoni on peikkoluola vaikka kaikki valot palavat!

Minulla on ostamatta joululahja enää isälle, olen aika ylpeä joululahjastressittömyydestäni. Koskaan ei ole tarvinnut juosta aatonaattona pää kolmantena jalkana kaupoissa, eikä koskaan ole tarvinnut raastaa hiuksia päästä lahjoja miettiessä. Veljelle ja isälle on vaikea ostaa, se myönnettäköön, mutta yleensä hankin jotain käytännöllistä ja yksinkertaista, yksinkertaisimmillaan vaikka sukkia!

Viikonloppuna menen kotiin maalle, aion leipoa pipareita ja piparitalon, torttuja ja varmaan pulliakin. Aion ostaa paljon syötävää ja juotavaa (Julmust, se Joulujuomana Suomessa myytävä!), siivota ja koristella taloa. Joulun alla minusta kuoriutuu oikea kodin hengetär. Paitsi oma mörskäni on hirveän näköinen, ja tokkopa jaksan täällä siivotakaan kun vietän joulun muualla...

Seuraavalla kerralla kerään merkintään inspiroivia kuvia!

maanantai 13. joulukuuta 2010

The Green Dress

Olen nyt sitten yrittänyt metsästää sitä tummanvihreää mekkoa, kun jäi häiritsemään sen edellisen vaatehimopostauksen F+F:n mekko, enkä tiennyt muita tummanvihreitä kaunokaisia. Vihreä kun on tosiaan ultimate lempivärini. Babylta löysin yllättäen jotain tummaa ja vihertävää, mutta sävy ei ole ehkä ihan sitä mitä kaipaan. Taittuu liikaa turkoosiin.


Nyt täytyy tunnustaa, etten koskaan ole kovinkaan tarkasti katsellut Babyn sivuja läpi, en oikeastaan tiedä miksi ihmeessä. Etsintäni siis jatkui. Samaa vihreänturkoosin sävyä sattui eteen muutama ja kaikki vaikuttivat olevan samaa samettista kangasta. Tajusin myös olevani uskomattoman NOOOOB mitä tulee bränditietouteen, ja kuinka voisin muuta ollakaan, kiinnostuin vasta muutama kuukausi sitten. Opin päivittäin uutta. Himoni kohteetkin taitavat vaihtua lähes päivittäin.

Kauniita mintunsävyisiä mekkoja löytyi useita, mutta tummanvihreä saaliini jää aika vähäiseksi. Jos en nyt hypi riemusta kattoon, en voi sanoa olevani täysin pettynytkään Babyn tarjontaan. Jostain syystä kirkkaanpunaiset lolita-mekot eivät yleensä miellytä silmääni, joten vihreähän olisi minulle paras vaihtoehto joulunvietossa. Ehkä sitten ensi jouluksi...

Sitten vielä toisesta aiheesta, tahdon kirjoittaa myös viimeaikaisista ajatuksistani. Olen hieman huolestunut itsestäni ja jaksamisestani, ennenkin on todettu, etten varmaankaan kykene elämään ihan samaan tahtiin kuin "normaalit ihmiset", eli esimerkiksi käymään töissä 5 päivää viikossa 8 tuntia päivässä. Mainitsin jossain aikaisemmassa postauksessani neuropsykologisista testeistä. Ne on nyt tehty, ja selvisi, ettei minulla ole ADD:ta tai muutakaan neuropsykologista ongelmaa. Olen toisaalta helpottunut, toisaalta hieman ihmeissäni: Mikä kumma minun elämääni sitten niin kovasti haittaa?

En ymmärrä tuntemuksiani. Viimeisen viikon aikana en ole uskaltanut nukkua juurikaan, enkä ole kyennyt käymään työharjoittelussa. En uskalla soittaa ohjaajalleni, vaikka hyvin tiedän että pitäisi, sillä pelkään kaikkien leimaavan minut vain laiskaksi, "LUUSERI, LAISKIMUS, TYHMÄ TYTTÖ!" En tiedä, onko minusta oikein mihinkään ikinä. Päälle päin näytän terveeltä (paitsi silloin kun näytän pöpiltä), eivätkä ihmiset yleensä ymmärrä, kuinka huonosti minä voin. Olenkin miettinyt, että olisiko helpompaa olla näkyvästi sairas, silloin se ehkä otettaisiin vakavasti ja saisin automaattisesti jaksamistani vastaavia haasteita. Liian moni asia (koulut mukaanlukien) jää kesken, kun minun oletetaan selviytyvän "normaaliksi" lasketusta työmäärästä. Stressaan, uuvun, murrun, ja lopulta piiloudun peiton alle enkä uskalla enää edes yrittää. Liian monta kertaa se on nähty. Luovuttamisen helppous on alkanut houkuttaa taas, enää tarvitsisi hyväksyä se, ettei minusta ikinä tule mitään ja olen luuseri, luovuttaja lopun ikääni, ja kaikki helpottuisi, vai mitä?

Minulla ei ole mitään hajua, mitä voin tehdä estääkseni itseäni vaipumasta kokonaan vihannekseksi. Mitä voisin tehdä, että jaksaisin tehdä jotain valmiiksi? Millä apuvoimilla saisin perusasiat elämässäni kuntoon, ja arjen pyörimään (pitäisi muistaa syödä ja nukkua ja käydä suihkussa ja tajuta paperiasiat, pitäisi osata ja ymmärtää niin paljon)? Olen älykäs ihminen, mutta vaikeuteni tietyillä elämän osa-alueilla tuntuvat johtavan siihen, että minun on heitettävä lahjani ja osaamiseni hukkaan, tehtävä jotain tylsää ja älyllisesti puuduttavan epähaastavaa.

Pelkään diagnoosia. Pelkään olla virallisesti vammainen.

Anteeksi synkkyyttä ja epätoivoista angstia tursuava vuodatukseni. Minun on saatava kirjoittaa.

Päivän piristys, Mummo <3


On paljon asioita, mitä tahtoisin kuvata blogiani varten, mutta valoisa aika on niin lyhyt ja se menee aina jossain muualla. Tahtoisin ylpeillä viimeaikaisilla kirpputori- ja vaateliikelöydöilläni. Tahtoisin esitellä asioita ja itseäni. Ehkä joku päivä saan varastettua valoisan ajan ihan itselleni.

Näihin hämmentäviin tunnelmiin, hyvää yötä.

perjantai 10. joulukuuta 2010

Hörhöilyä

Taas uneton yö, eikä muutakaan tekemistä kuin jännien blogien lukeminen, jännien leffojen katsominen ja kameran kanssa leikkiminen. Olen viettänyt aikaani peitonmutkassa istuen, ja siitä seurasi mustavalkokuvia, mistä taas seurasi naurettavan synkkää muokkausta. Päätin jakaa hassutukseni kanssanne.






Zombie




Rukous



Sellaista taas tänä yönä. Olen haaveillut ompelutaidon kartuttamisesta, yrittänyt nukkua tuloksetta, katsonut Sleepy Hollown, kuunnellut piiiitkästä aikaa sankariheviä, alentunut käymään Suomi24-chatissa, keittänyt teetä ja polttanut kynttilöitä sekä suitsukkeita. Kello on seitsemän aamulla, enkä aio nukkua lainkaan vaan jatkan suoraan suihkuun, pyykkiä pesemään ja myöhemmin kaupungille. Toivottavasti kukaan ei ammu minua haulikolla päähän luultuaan zombieksi. Onneksi luvassa on veronpalautus, joka pitää mennä noutamaan Nordean konttorista, sillä joku ei muistanut postittaa verokarhulle tilinumeroaan...

Joulun odotusta.

torstai 9. joulukuuta 2010

Must Have (doing)

Nyysin nyt sitten idean n. sadasta muusta blogista. Ideana on itse asiassa selvittää itselleni tyylini muuttumista ja makuani, mihin olenkaan viime aikoina mieltynyt ja mitä himoitsen suurensuuresti. En osaisi tältä istumalta luetella, miltä brändiltä ja minkä tyyppistä tahtoisin, joten selvitetään asia. Listaan siis kymmenen vaatekappaletta, joita himoitsen!

1. Tämä on helppo. Victorian Maidenilla on upeita mekkoja, mutta tämä on ylitse muiden. Nimenomaan tuossa violetin värissä. Mikähän lienikään tämän nimi. En edes tiedä, mikä tässä iski niin kovasti.


2. Olenko vähän ennalta-arvattava, ja sanon... Milky Planet! Joka (sweet-)lolin unelma. Mustana. Se on ylisoma, jotenkin vain sulattaa kylmän kivisyömmeni tämä.


3. Nyt menee miettimiseksi. Ehkäpä talvitakki, tällä hetkellä haaveilen tästä F+F:n nallekorvaisesta takista. Tosin en ole vielä ehtinyt paljoa perehtyä takkitarjontaan, mutta tämä vaikuttaisi olevan ihanainen juurikin harmaana, eikä aina tarvitse haaveilla brändikuteista, eihän?


4. Nyt täytyy hetki selailla sivuja. Ainiin, tämä Innocent Worldin JSK on ollut myös kuolaukseni kohde. Mustana tai valkoisena, kiitos.


5. Lempivärini on ollut vihreä niin kauan kuin jaksan muistaa. Tämänhetkinen suosikkisävy on yllättäen minttu, mutta kaipaan silti tummanvihreää lolimekkoa. Tähän mennessä olen löytänyt sopivannäköisen vain F+F:lta, saa heittää vinkkejä, jos tietää muualtakin löytyvän. En edes tietäisi vaikka tämä olisi kopio.


6. Ja sitä minttua, tätä sävyä on löytynyt monta ihanuutta, enkä ole ihan varma mikä niistä ansaitsee paikan listallani. Sanotaan nyt esimerkkinä vaikka tämä IW:n JSK ihan vain kisuprintin takia.



Tai sitten tämä Mary Magdalenen yksivärinen mekko. Tosin se ei ole aivan mintunvihreä.


7. Ah tosiaan, se Twinkle Journey. Liian ihana printti.Kaunis yläosakin mekossa. T'ämäkin mustana, tosin hameen voisin ottaa punaisena.

8. Nyt lyö tyhjää. Jotain classicia, jotain kukallista! Jotain Mary Magdalenea taas.


Tai Juliette et Justinea




9. Ihan perus musta mekko. Jep, Mary Magdalene.


10. Ja jotain harmaata! Tämä ei ole ehkä ihan sitä mitä tahtoisin, mutta esimerkkinä taas Mary Magdalenea, ehkä lempibrändini? Sitä en ennen tiennytkään.


Huh, olipas harvinaisen vaikea ja aikaavievä postaus. Kello on kohta viisi aamulla, olen kipeänä, enkä uskalla nukkua. Jotenkin ahdistaa ajatus nukkumaan menemisestä. Tässäpä oli täksi aamuyöksi hyvää ajanvietettä, taisin aloitella kolmen jälkeen tämän kirjoittamisen. Kallistun selvästi enemmän classic lolitaa kohti, vaikka pidän kovasti gothic lolitastakin, ja muutenkin goottityyleistä. Voi olla, että goottihommissa näen pitkän helman yleensä parhaana vaihtoehtona, eikä se tunnu loleillessa ihan omalta. Hassua sinänsä. Aivoni eivät enää oikein toimi, ehkä tässä on paras painua sinne vällyjen väliin.

Hyvää huomenta, tai jotain.