tiistai 19. lokakuuta 2010

Aamuisia

Huomenia. En ole vieäkään varsinaisesti aloittanut mitään tiettyä aihetta tälle tyhjänpäiväiselle blogille. Kirjoittelen niitä näitä. Toisinaan se rassaa minua. Mutta ei kai se ole keneltäkään pois, jos internetzin syövereistä löytyy vielä lisää turhuuksia.

Olen koneella kuntoutuspaikassani, sillä oma masiinani ei vieläkään toimi. Ei siis kuvia tälläkään kertaa. Kamerani muistikin on aivan täynnä, kun en ole päässyt tyhjentämään sitä aikoihin. Elektroniikka on ärsyttävää. Ärsyttävintä on se, kuinka tärkeä netti on minulle, erityisesti harrastusteni takia. Minun on vaikea saada inspiraatiota nukkeiluun ellen pääse nukkefoorumeille (hartsilapset.fi, denofangels.com) kyyläilemään muiden kuvia ja lukemaan juttuja. En saa inspiraatiota oikein mihinkään ellen näe jotain übersiistiä ensin, ja yleensä sellaista tulee vastaan juuri netissä.

Ihmettelenpä, uskaltaisinko julkaista kirjoittamiani tarinoita ja/tai runoja tässä blogissa. Ihailin juuri erään tuttavani rohkeutta, hän oli perustanut runoblogin ja jakoi linkin vielä facebookissa kaikelle kansalle. Itse en ikimaailmassa tahtoisi kenenkään tuttuni löytävän blogiani, en itse asiassa ihan tiedä miksi. Poistan kuitenkin sivuhistorian joka kerta, kun olen käynyt blogspotissa laisinkaan. Kaiken varalta. Ettei kukaan löydä. Vainoharhailun jalo taito.

Tuli tenkkapoo enkä tiedä mitä muuta kirjoittaa. Jääköön tähän. Päivänjatkot.

tiistai 5. lokakuuta 2010

I'm back

Ah, vihdoin hetki aikaa istua koneen ääressä! Tervehdys kummitusolennoille jotka leikisti lukevat blogiani. Mitä kaikkea onkaan tapahtunut tässä välissä. Aloitin työharjoittelun teatterissa (puvustamo) ainakin, se lienee tärkein kuuluminen tällä hetkellä. En todellakaan ole kaksinen ompelija, mutta eiköhän tämä tästä, kunhan harjoittelen. Onneksi esimies on ymmärtäväinen. Pääsen joskus kellariin kaivelemaan pukuvarastoa ja oh my, mitä ihanuuksia sieltä löytyykään. Suunnittelin jo ties kuinka monta asua itselleni niiden luomusten pohjalta, vielä minä aion opetella ompelemaan sellaisia! Jollain tavalla tunnen, että teatteri voisi todellakin tulevaisuudessa olla se paikka, jossa käyn päivittäin töissä. Tosin ei välttämättä nimenomaan se ompelimo. Tahtoisin kokeilla lavastamon ja tarpeiston hommiakin. Itse asiassa pääsen tällä viikolla myös tarpeistoon näpertelemään, katsotaan sitä sitten.

Olen hurahtanut jääkaappirunouteen. Ampukaa minut. Koulussa oli seinällä iso magneettitaulu täynnä niitä, ja eräänä päivänä vain jumituin sen ääreen. Kohta hoksasin, että myös kaverillani on niitä jääkaappinsa ovessa. Ja tänään yht'äkkiä huomasinkin seisovani lahjatavarapuodin kassalla kalliihko magneettipaketti kädessäni. Mitenkäs tässä näin kävi? Vietin juuri mielenkiintoisen tunteroisen järjestellessäni sanat ryhmittäin jääkaappini oveen ja luodessani ensimmäisen pienen runon. Jotain angstia, tänään ei ole hilirimpsis-päivä. Tahdon iiison taulun ja lisää noita magneetteja, jääkaapin ovesta meinaa jo loppua tila.

Kiitosheeei, tervetuloa uudelleen.