maanantai 30. toukokuuta 2011

Dippadaa ja Lötterö

Lääkkeideni kanssa on ongelma. Huomasin tässä eräänä päivänä, etten muista koska olen viimeksi saanut paniikkikohtauksen. Se on hyvä, vai mitä? Sehän tarkoittaa, että ne pirun pillerit toimivat. Mutta muutos on pelottavaa. Olen elänyt paniikin kanssa koko ikäni. Nyt jos se on yhtäkkiä poissa, suuria palasia elämästäni on kuin pois pyyhkäisty, tavallaan. Ei siinä vielä mitään, sen kanssa oppisin kyllä elämään.

Mutta kun sivuvaikutukset. Päivä päivältä paheneva fyysinen paha olo. Iljettävä kuvotus, väsymys, ruokahaluttomuus. Koko ajan kurkussa kuristava kuvottava tunne, samanlainen kuin paniikkikohtausten aikana, mutta ilman sitä paniikkia. Koko ajan. Koko päivän. Eilen ja huomenna. Sänky kutsuu, olo on parempi kun vain makaa tuntikausia. Nukkuen tai hereillä, ei sillä väliä. Olo on sellainen kuin olisi kova nälkäheikotus, mutta joudun tunkemaan leivänkannikan väkisin kurkustani alas. Eikä olo parane sittenkään. Ja kun iskee makeannälkä, kaivan pakastimesta suklaakakun ja leikkaan palasen, suunnittelen istuksivani ja nauttivani kakusta ihan rauhassa. Vaan iljetys, kuvotus, miten tämä on koskaan voinut maistua hyvältä, miten tätä voi syödä?


Olen aina inhonnut kaiken maailman lääkkeitä. Suostuin taas kokeilemaan yhtä merkkiä toiveikkain mielin. Psykoni ei vastaa puhelimeen. Menen sinne keskiviikkona, huominen pitäisi vielä jaksaa.

Minulla on kahden viikonlopun ajalta paaaljon tärähtäneitä kuvia koiranpennuista. Ja videoita. Muttei oikeastaan muuta. Ei juuri mitään kuulumisia.


Minun piti tosiaan tänään pitää sellainen mukava erakoitumis-puuhastelupäivä. Pyykätä, ehkä siivota, syödä jotain mukavaa, mahdollisesti käydä lenkillä joen rannassa. Paskanmarjat. Liian kurja olo.


Hajotkaa söpöyteen.





Onpa siellä kotipuolessa syntynyt aimo kasa karitsojakin.


Tuon mustan nimi on Musti.

Toissa viikonloppuna ystäväiseni E oli käymässä piiiiitkästä aikaa.
Viime viikonloppuna mukana oli muuta porukkaa ja yksi karvakasa.
Pistän vielä pari videoa. Ensimmäisessä pennut ovat kaksiviikkoisia, toisessa kolmeviikkoisia. Ja minun random pölinääni kuuluu myös.
video

video

That's all folks.

Where I am, where you are? ♪

Pitäisi kirjoittaa jotain. Jatkaa tapaani kirjoittaa blogiin ja tuntea oloni hyväksi siitä että sain taas jotain ulos sinne niin, muiden nähtäväksi, asetin itseni tuntemattomien silmien alle eikä se pelota.

Kyllä se pelottaa.

En ole lukenut moneen päivään muidenkaan uusia merkintöjä. Olen pahasti jäljessä. Minulla on aivan jäätävä määrä luettavana. Sillä en tahdo jättää mitään väliin. Luen näiden ihmisten blogeja syystä, ja tunnen itseni petturiksi jos laiskuuksissani jätän jotain heidän ajatuksistaan huomiotta. Aivan kuin he saisivat tietää. Entä jos jotain tärkeää jää lukematta? Jokin erityisen inspiroiva, koskettava, kaunis, mielenkiintoinen postaus?



Mutta mitä minä kirjoittaisin? En mitään mielenkiintoista. En osaa kirjoittaa yhtä hienosti kuin eräs lempibloggaajani. En keksi yhtä informatiivisia asiapostauksia kuin toinen. En saa itsestäni yhtä kauniita kuvia kuin kolmas. Enkä osaa tai pysty kuvaamaan ympäristöäni yhtä mielikuvituksellisesti kuin neljäs. Huono kamerakin. Huono naama. Huono mieli. Huono minä.



Ja vaikka kuinka yritän ajatella positiivisesti ja nähdä kauneutta, hetken päästä yllätän itseni taas synkistelemästä. Siinä tämä päivä pähkinänkuoressa. Nukuin, nukuin ja nukuin, yritin nukkua pahaa oloa pois. Venyttelin päässä olevaa mustaa painetta pois, heiluttelin käsiä, pyöritin hartioita. Pitäisi pitäisi pitäisi. Siivota, ommella, syödä... Saanko istua tässä kunnes rojahdan sänkyyn ja nukun koko huomisen ja unohdan pyykätä enkä lähdekään tiistainakaan työpajalle vaan mätänen peiton alla. Yksin, koska ihminen on yksin. Ihminen on yksin, vaikka kuinka tahtoisi kuvitella muuta. Jokainen on oman mielensä vanki, eikä sinne toinen koskaan pääse. Pelottaa puhua kellekään mitään. En tahtoisi avata ovea kun tunnistan äitini hennon koputuksen. Ja kun avaan? Haisee likaa pitäisi siivota kuule, tiskit, jääkaappi, miten täällä voi elää? Ei tarvitse tulla kylään kiitos. Ei ole pakko tulla nuuhkimaan naama nyrpeänä. Ei ole pakko korostaa omaa paremmuuttaan ja minun huonouttani, omahyväinen ilme ja kysymykset. Loputtomat kysymykset. Ole keskenäsi niin saatanan fiksu ja kokenut, vanhempi ja viisaampi, ei tarvitse tulla opettamaan minulle enää miten elää. Elän jos elän. Elän miten elän jos elän. Elän tässä tai muualla poissa ja elän juuri sitä mitä elän.



Inhottavaa, kaikki muu paitsi värit ja musiikki. Kauniit asiat. Täytä minut kliseillä, oi kiltti internet, tunge pastellivärit ja kauniit ihmiset ja värikkäät hiukset ja röyhelömekot ja pitsit ja leivokset kurkustani alas, äkkiä! Tai muuten minä hukun mustaan mutaan. Soita soita soita, huuda huuda huuda, oi kiltit Protector ja Silenius, täyttäkää minut taas sillä tunteella minkä annoitte silloin sata vuotta sitten kun osasin nauttia, tanssia pimeässä ja hymyillä ilkeästi ja vihata kaikkea. Kun viha on poissa, mitä jäi jäljelle? Sekavat sirpaleet tunteista, joita en osaa käsitellä. HUUTAKAA MINULLE. Paukuttakaa, vinguttakaa, lujempaa. Rytmi ja melodia, lujempaa, tahdon tuntea sen selkärangassani niin kuin silloin. Tahdon että musiikki ryömii korvista päähäni ja täyttää kaiken.

Mutta ei sillä väliä. Tahdon vain kirjoittaa sen pois.


Voi luoja, minä tunnen sen. Musiikki värisee ihollani. Musiikki on harmaata savua joka täyttää keuhkoni ja ruumiini. Tyhjän kuoren. Näkymättömiä aaltoja. Lujempaa. Kunpa voisin huutaa mukana. Huutaa kivun pois.



Kiitän, ystäväni. Ainoat, jotka eivät koskaan sano vääriä sanoja, tee vääriä tekoja, saa oloani kurjemmaksi. Ainoat, joille ei tarvitse selittää mitään, mutta jotka kertovat minulle enemmän kuin tarpeeksi. Soittakaa minulle.

Piti kirjoittaa päivistäni, pistää kuvia. Ehkä toiste.

perjantai 20. toukokuuta 2011

New York - helvetisti kuvia

I've been there.

Muistellaanpa hetki vanhoja. Kesällä -09 minulle tarjottiin tilaisuus lähteä Nyyyjooorkkiin kolmeksi viikoksi. Serkkuni ja hänen äitinsä kanssa kolmestaan lähdimme sitten, yövyimme tutun luona ja sellaista, siis ilmainen majoitus. Tosin tämä tuttu ei suinkaan asunut Manhattanilla vaan melko kaukana siitä, mutta itse asiassa siellä "landella" oli paljon mukavampaa loppujen lopuksi. Olimme ensimmäisen ja viimeisen viikonlopun kuitenkin Manhattanilla, yövyimme hotellissa. Shoppailua. En nyt tiedä, lomakuvilla on sellainen mielenkiintoa laskeva vaikutus. Mutta tässä niitä silti HÄHÄÄ:

Maailman paras aamupala oli tuolla.

Empire State Buildingissa fiilistelyä.
Ja vielä...
Rankan shoppailupäivän jälkeen.
Toivottavasti serkku ei pahastu kun naamansa näkyy!

Chinatown oli jännä.

Kivoja putiikkeja.
Jep, minulla oli lyhyt tukka tuolloin.





Broadway.
Macy's.
Bussia odoteltiin.
Seuraavat kuvat sitten muualta kuin Manhattanilta.


The Great Escape -huvipuisto, siellä oli pari melko miehekästä vuoristorataa.
Kaksi viikonloppua oltiin isäntämme mökillä kaukana kaikesta, siellä ajeltiin moottoriveneellä järvellä sun muuta.
Ostin nuo legendaariset Mario-yöpöksyt.
Tuolla järvellä näin kilpikonnan uiskentelemassa.
Pikkukylässä oli mahtava antikvariaatti.
Eräänä päivänä ajeltiin moottorivenholla toiseen päähän järveä nättiin poukamaan jonka pohjassa hiekka loisti valkoisena. Ankkuroitiin sinne sukeltelemaan ja käristymään. Toisin sanoen minä sukeltelin niin että meinasi taju mennä hapenpuutteesta, muut vähän pulikoivat ja käristyivät. Löysin pohjasta paaaljon aarteita. Takaisinmenomatkalla loppui bensa ja huviretkestä tuli seikkailu :D


Sitten viimeinen viikonloppu taas Manhattanilla, eri hotellissa.


Istuin pimeässä komerossa. 
Luurankoja katolla.
Hotellin aulasta. Oli rikas olo.

Hotellihuoneen ikkunasta, 20. kerros.
Pakko laittaa, niin hieno kuva.
Johan ne kuvat riitti. Sain keltaisessa taksissa melkein joka kerta paniikkikohtauksen, en löytänyt juurikaan hienoja vaatteita, ja siellä grillattiin vähän liian usein... Mutta muuten oli oikein hieno matka. Olen käynyt vain Ruotsissa ja kerran Virossa, tietenkin tätä reissua lukuunottamatta. Kiva nähdä välillä muunkinlaista elämää. Siellä jääkaapit olivat leveitä ja leivät kummallisia. Siellä ruokakaupassa oli joka hemmetin välissä herkkuja ja kaikki joivat pullovettä. Siellä oli isoja hämähäkkejä ja kunnon ukkosia. Siellä oli suuria vuoria ja jänniä puita.

Halutti vain katsella ja jakaa noita kuvia tänään. Hyvää yötä.