lauantai 31. joulukuuta 2011

After all... tomorrow is another day

Vuonna 2012 haluan käydä reissuissa. Haluan käydä pitkästä aikaa Helsingissä, ja mieluiten ulkomaillakin. Suurin tavoitteeni olisi päästä Wave Gotik Treffeniin, haaveiltuani siitä varhaisteinistä asti. Aion säästää, ja käyttää varojani fiksummin, asioihin joita todella haluan, vaikka ne olisivatkin kalliita. Kuten lolitavaatteet, BJD-nuket, matkustelu, tiedättehän. Unohtaa turhan roinan ja hölmöydet. Vuonna 2012 haluan tavata uusia ihmisiä ja pelätä vähemmän. Toivoisin niin kovasti voivani vain unohtaa itseinhon, olla sitä mitä olen, ja kerätä itseluottamusta. Ehkä sitten uskaltaisin ystävystyä taas. Ehkä. Vuonna 2012 haluan opetella olemaan tismalleen oma itseni, unohtaa typerä tapani matkia ihmisiä joita ihailen, koska en tiedä kuka ja millainen olen. Haluan ihailla ihmisiä saamatta siitä alemmuudentunnetta, voisin vain haluta olla minä enkä kukaan muu. Vuonna 2012 haluan tehdä uusia juttuja, pelottaviakin, ja selviytyä niistä voittajana. Haluan aloittaa jotain uutta, kerätä tahtoa muuttua oikeaksi ihmiseksi. Olen ymmärtänyt, etten oikeastaan tahdo olla vastuullinen, helppo, toimiva, ja se on kai ihan okei. Kunhan vain oppisin olemaan onnellinen, siinä olisi kaikki tarpeellinen.

Saatan jättää netin vähemmälle. Jos pystyn, jos uskallan irrottautua addiktoivista ihmisistä, heistä keitä haluaisin olla mieluummin kuin oma itseni. Voisin yrittää unohtaa harmistuksen tunteen siitä, että kaikki muut tuntuvat olevan niin paljon jännittävämpiä, viisaampia, kauniimpia, mielenkiintoisempia, tyylikkäämpiä, syvällisempiä, lahjakkaampia, taiteellisempia. Voisin yrittää tehdä muita juttuja, lähteä ulos, etsiä mielihyvääni muista tekemisistä. Voisin kaivaa nuket esille, voisin näperrellä, voisin tallustella ja mietiskellä. Voisin lukea, paljon enemmän.

Olen pitänyt tarkkaa kirjanpitoa joka ainoasta lukemastani kirjasta sitten vuoden 2005. Yläasteella vein englanninluokan kaapista kouluvihon, johon aloin säntillisesti kirjoittaa muistiin kirjoittajan ja kirjan nimen joka kerta kun sain yhden luettua. Eilen lisäsin vihkoon uuden nimen - Michael Blake: Tanssii Susien Kanssa - ja jäin lehteilemään vihkoa läpi. Niin paljon muistoja, niin paljon unohdettuja tarinoita, ja kirjoja jotka täytyisi lukea uudelleen. Järkyttävää. Vuonna 2011 olen lukenut niin vähän kirjoja. Hävettää jostain syystä. Rakastan lukemista, olen aina rakastanut, enkä voi ymmärtää, miksen lue enää niin kuin ennen. V osti minulle joululahjaksi Bolšoin Perhosen. Seuraavaksi luen sen.

Vuonna 2012 haluan olla onnellisempi, edes ihan pikkuisen, onnellinen omana itsenäni, onnellinen itseni kanssa omassa ruumiissani. En haluaisi enää tuntea itseäni tyhjäksi kuoreksi. Epäilen, ettei vuosi ole tarpeeksi pitkä aika, voiko vuodessa tulla onnelliseksi? Mutta jos edes ihan vähän tyytyväisemmäksi. Ja siihen tarvitsen omia ponnistelujani, ei pelkkiä sanoja blogissa. Ei muiden ihmisten puheita ja onnea, ei toisten vakuuttelua. Voisin unohtaa muut ihmiset, tuntemattomat. Voisin tuntea itseni kauniiksi. Voisinko? Toisinaan en halua. Toisinaan tahdon vain olla täällä kuplassa. Ja sekin on ihan okei, kunhan sinne ei jää loppuiäkseen.

Vuonna 2012 haluan oppia antamaan itselleni anteeksi.

Liikaa tekemistä yhdelle vuodelle? Ehkä.

Mutta haluan uusia asioita. Haluan oppia. Haluan ennustaa. Haluan säilyttää. Haluan paljon kaikkea. Ehkä.

torstai 22. joulukuuta 2011

Blasting away

Tulin Oulusta jo monta päivää sitten, ehkä olisi aika taas jo kirjoittaa...

Jotain kuulumisia sieltä reissulta ainakin. Kuten se Xaoc:


Tämähän oli tatuointisuunnitelma jo pitemmältä ajalta tosiaan, M pisti solisluun alle ja minä lapaluuhun. Komiat tuli. Itselleni eka, M:lle jo... viides? Ja minulla ainakin on lähtenyt parantumaan hyvin, ei kirvele eikä edes kutita jostain syystä, eikä näytä menevän miksikään. Money well spent.

Oulussa en ehtinyt lainkaan käymään kirpparilla, mikä vääryys! Enkä sitten löytänyt joululahjoja kuin yhden, ja vähän itselleni... Lauantaina oli se pelottava kauan jännitetty lolitamiitti, joka menikin sitten ihan hienosti. Kukaan ei syönyt minua, eikä ahdistanut. Lähdin jo parin tunnin jälkeen pois, bussiaikatauluja ei tarvinnut ihmetellä myöskään, kun sattui pari somaa lolitaa samalla linjalla kulkemaan. Onnistunut keikka, vaikka nälkä kurnikin ja mekamakea pannukakku jäi sen takia puoliksi syömättä. Kuvia sain kokonaista kolme, kaikki keltaisia ja tärähtäneitä sekavia kuvia pannukakkupaikasta. Sepä siitä sitten. Asukuvaakaan en saanut, mutta minulla oli lähes sama asu päällä eilen teatterissakin, joten siitä kuva sitten.


Ehkäpä jollain toisella olisi tallessa jotain mielenkiintoisempaa tilannekuvaa tai ryhmäkuvaa, jota voisin lainata omaankin käyttöön. Tässä vielä salamaton tärähtänyt kuva, jossa näkyy tuo uusi laukku. Sen ostin Oulusta, enkä paljon muuta ostanutkaan, mutta olen hirmuisen tyytyväinen.

Mekko IW
Takki lahjoitus kaverilta
Paita second hand, en tiedä mistä alun perin
Kengätkin second hand
Laukku Romeo & Julia
Hartiahuivin teki äiti
Avainkoru taitaa olla Glitteristä
Ihastelkaa vaikka tätä.
Kaikki olivat hurjan mukavia ja vastaanottavia, olin porukan noob ja silti ilmeisesti vanhin, hihi. En ehtinyt jutskata kaikkien kanssa, vaikka olisin halunnut, eivätkä läheskään kaikkien nimetkään jääneet päähän. Erityisesti ihastelin tuota punatukkaista neitokaista aivan pöydän toisessa päässä - liian kaukana siis.

Reissusta on muutakin kuvamateriaalia, melko paljon julkaisukelvotonta sellaista.

Wut?
Kuinka moni lukijoista harrastaa sitä, että kavereiden kanssa puetaan/meikataan yliampuvasti ja sitten otetaan outoja kuvia? M:n kanssa sitä on tullut harrastettua ihan ystävyyden alkuajoista asti.


Ei nyt kauniita kuvia kuin minusta, en usko, että M arvostaisi jos julkaisisin yhteiskuvia...

Sitten paremman puutteessa vaikka kuva vielä tältä päivältä.

Kovin on kaunis eteinen...
 Nyt alkaa tuntua jo joululta, tänään paistoi V kinkun, kuuden kilon sellaisen, syötiin porkkanalaatikkoa, ostin Julmustia, huomenna leivon niin pirusti, koristelen lisää kämppää, paketoin lahjoja... Ja sen sellaista. Huomenna on myös Yule (tai itse asiassa tänään taas, miten se aina ehtii tuo kello), ja mietin miten huomioisin sen epäkristillisessä joulunvietossani. Ja kyllä, minulla on joululahjoja ostamatta. Huomenna alkaa olla viimeinen tilaisuus hankkia jotain, enkä ole edes varma tarvitseeko isä oikeastaan mitään. Ehkä suklaata. Tai sitten teen itse jotain, vaikka niitä rommitryffeleitä, ja paketoin nätisti. Hoo, hieno idea!

Olen vähän vahingossa hankkinut Nelly.comista itselleni parit joululahjat...

Nämä koska ne olivat halvat ja hopeiset.
Nämä koska oooh!
Kaikki ihastelevat nyt cupcake-sukkiani hetken. That is all.

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

It's a dangerous business, Frodo, going out your door. You step onto the road, and if you don't keep your feet, there's no knowing where you might be swept off to.

Kello on viisi ja tunnin päästä junani lähtee kohti Oulua. Jännitän hulluna jostain syystä, en saa syötyä, melkein unohdin kaiken tärkeän, stressaan tavaroista ja aikataulusta ja kaikesta. Jännitän huomista, ja etenkin lauantaita. Jännitän, tulevatko ne veronpalautukset nyt vihdoin kun kävin Nordeassa. En ole nukkunut kuin nelisen tuntia. En ole saanut tehtyä oikein juttuja, itkin ja jännitin vain. "En halua lähteäääää! Haluan mököttää kotona peiton allaaaa!"

Onneksi äiti lupasi viedä asemalle, koska minulla on jättimäinen matkalaukku. Siitä ison tilan vei alushame, kuinka ollakaan. Nälättää. Joko mainitsin, että jännittää?

Käyn niin harvoin missään, että pienempikin reissu on suurensuuri asia.

maanantai 12. joulukuuta 2011

An arrow to the knee?

Tänään näin melkein maahisia. Musti ja Milla kaivelivat metsänreunassa lumen peittämän lautakasan alla, nuuhkivat ja haukkuivat ja kaivelivat. Minäkin menin, tiirailin, mutta mitään ei näkynyt. Jossain oli jäniksenjälkiä, ja lumen alla liikkuu kyllä niitä myyriä, mutta tulin ajatelleeksi, että siellä on maahisia. Tumppuni osui naulaan ja siihen tuli reikä. Istuin laudalla ja katselin koirien hassuttelua. Vanhan navetan takana oli jo paljon lunta, melkein polviin, ja koiraa melkein kaulaan. Olin siis yötä Männyssä, isän luona, ja saunoin viimeistä kertaa ennen tatuoinnin ottamista. Ei joulusaunaa.

Ei joulusaunaa.


Miten tämä nyt tuntuu aivan käsittämättömän kurjala kohtalolta? Olisiko pitänyt ottaa mokoma vasta joulun jälkeen? Myöhäistä katua. Ja tuskin se nyt niin hirveä menetys loppujen lopuksi on.

Löysin tänään myös lepakkopehmoleluni jonka ostin kai Ikeasta joskus aika monta vuotta sitten.


Ensi viikosta (tai tästä viikosta, kello on jo pitkälti maanantain puolella) tulee joka tapauksessa jännittävä. Keskiviikkoiltana lähden Ouluun pitkästä aikaa, torstaina piikitellään tatuointi, ja lauantaina on vieläpä lolitamiitti!  Elämäni ensimmäinen! Kauhea ahdistus, mitä pistän päälle, onko minulla mitään, palellunko ohuessa takissa, entä jos olen huono, entä jos kaikki nauravat? Onko hienoja kenkiä, liukastelenko, osaanko jutella, olenko ihan typerä ja kiusallinen, ovatko kaikki kurjia, entä jos? Mutta kerrankin tiedossa on uusia jänniä juttuja, jotain mitä odottaa, jotain mistä intoilla! Uusia ihmisiä, uusia tilanteita, juuri sitä mitä tarvitsen. Ja Oulussa on peräti putiikkeja, joista saattaa löytyä joululahjoja. En ole vieläkään hankkinut paljon mitään. Juupajuu.

Eräänä yönä en saanut unta ja kuvasin hämärässä.



Soitin perjantaina verovirastoon "missämunveronpalautukset?!" ja katsohan vain... Unohdin taas antaa niille tilinumeroni. Juuri niinkuin viime vuonna. Tein sen saman tien netissä muistin aikana, eli ensi vuonna tulee sitten tilille ilman hämminkejä ainakin - jos tulee. Täytyypä käväistä Nordeassa vaatimassa tuohta tililleni. Horopää mikä horopää, ei kai nyt tuollaista voi muistaa.

Ukkoni ponipeiton sisällä. Soma.
Halloween-namien jäännöksiä.
Lötterö-pupu ei arvosta.
 Taas on sellainen olo, että tahtoisin kauheasti osata tanssia. Melkein aloitin itämaisen tanssin tosiaan syksyllä, kävin peräti kahdella tunnilla. Ihmisiä, apua, vieras tilanne, apua. Äyh. Mutta minua kiinnostaa kovasti myös aikuisbaletti. Olisi vain hienoa oppia hallitsemaan kroppaansa, löytää lihaksia, ehkä taipua vähän paremmin. Osata liikkua ilman että se näyttää kohtaukselta.Olisi olisi olisi. Ja onkin. Jonain päivänä, kun pelko ei enää hallitse niin paljon.

En tiedä mikä tämä on ja mistä ja koska mutta siinä on.
En tahdo nukkua. Don't make me.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Ideas?

Pohdin makaabereja koruja, turkiksia, tupsuja, kukkakuoseja, suuria asusteita, pitkiä helmoja, raskaita kenkiä, pitsikauluksia, kerroksellisuutta, väriyhdistelmiä...

Suren koska kaikkeen elämässä tarvitsee niin paljon rahaa.


















Kuvat Tumblr, Etsy ja Grimoire blog.

Mekajättipostaus? Huppista.

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

F Yeah Lolita Giveaway

Mainostanpa tässä F Yeah Lolitan hienoa giveawayta joka järjestetään URL:n vaihdon kunniaksi. Hassua.


Mutta palkinnot ovat taas sellaisia, ettei voinut jättää väliin. Ja mainostamallahan saa tunnetusti lisämahdollisuuden voittaa.

perjantai 2. joulukuuta 2011

Malitia Angelica

Kello on kuusi aamulla. Minulla on yhä yö. Saisin oikeastaan jo avata toisen luukun. Ensimmäisestä tuli pieni poni.

Olin työpajalla neljä tuntia. Neljän tunnin päästä pitäisi olla siellä taas, vähän niinkuin lupasin. Siellä oli jostain syystä kurjaa. Ulkona oli kurjaa, kävelin eestaas ja saattelin M:n juna-asemalle ja käveleminen on kurjaa ja Spotifyn mainokset on kurjia ja V:lle sanoin että ulkona on rumaa ja märkää ja ihmiset on rumia ja märkiä. Enkä halua enää ikinä mennä ulos tästä kämpästä. There's nothing for me out there. Leivoin illalla pipareita. En syönyt yhtäkään, leipoessa tulee natusteltua taikinaa ja sitten ellottaa koko piparit. Mutta join äsken glögiä. Koira murisi kisulle ja minä murisin sille ja se häpesi. Osasin murista melkein vakuuttavasti. Ostin eilen tähtijouluvalot ja nyt olohuone on myysinen, eikä enää läheskään niin ankea. Hankin viime viikolla paperitähden keittiöönkin, koska kai nyt joka taloudessa sellainen on oltava jouluna? 

Uusia ponejakin siellä pilkistää.



Normaalisti joulun lähestyminen sun muut jutskat joista pidän kovasti piristäisivät minua reippaasti. Normaalisti olisin hankkinut joululahjat jo lokakuussa. Joku mättää. Joo, tuttua. Valivali. Muttakun voi helvetti, elämä pyörii pelkästään ja vain ja ainoastaan nyt sen ympärillä että on kurjaa. Tulee huono omatunto ja vielä kurjempi olo. Olisi pitänyt nukkua. Mutta ei sekään olisi auttanut, aamut... aamut ovat sellaisia.

Hetken jo kuvittelin talven tulleen.
Sitten se meni.
Sitten se tuli taas.
Ja meni taas.
Olen tässä istuskellut kuuntelemassa musiikkia, lukenut blogeja ja toljottanut juupituupista tyyppien vlogeja silmät seisoen, ja jotenkin saanut yön kulumaan. Hieno homma.

Err... joku päivä, viikonlopulta?
Yritin opetella käyttämään taas tuota ikivanhaa hametta.
Ei oikein onnannut.
Mutta onpa tukka kasvanut!
Pakko avautua: Nightwishin uusi lätty. Ei hemmetti, paljon melua tyhjästä? Vain ja ainoastaan siksi, että The Nightwish teki sen, koska onpa niin meh että hohhoi. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että erikoisuudentavoittelu menee jo hölmöksi, ja koko bändin erikoisuus kuoli kun Turunen lähti. Nyt se on melua melun joukossa. Olin joskus ihan fani, en nyt hurja, mutta vieläkin joskus kuuntelen vanhoja levyjä. Harvoin. Mutta tämmöistä nyt sitten. Kello on kohta seitsemän. En tiedä, mitä tehdä. Ajatus loppuiäkseni peiton alle hautautumisesta kuulostaa hyvältä. Melkein tein sen iltapäivällä, hautauduin sinne pariksi tunniksi ja olin varma, että siihen jään ikuisiksi ajoiksi. Sitten tuli vessahätä. Ja V kiehnäsi "nouse jo, nousisit nyt" niin nousin. Kehno päätös.

Minäkin tahdon tehdä vlogin taas jossain välissä. Muttakun tuo ukko on koko ajan päivystämässä samassa kämpässä, en mitenkään voi jutella kameralle jos joku kuulee. Sekin varmaa harmittaa jos koira ja kisu kuulee. M kävi kylässä ja arvosti Riesaa. Mutta kukapa tuota ökömököpörrönasua ei arvostaisi. Kisut on kivoja.