maanantai 31. joulukuuta 2012

Farewell 2012

Minun piti kirjoittaa juttuja ennen Ouluun lähtöä. Ei tule mitään. Hyvää uuttavuotta kuitenkin lukijat. Yritän saada laukun kasaan ja itseni kasaan, jotta jaksan raahata sen asemalle tuiskussa kipeänä. Sitä vihlovaa akkojen mahakipuakin esiintyy juuri tänään.


EDIT: Oho, veli lupasikin viedä asemalle, ei tarvitse raahata. Yay.

lauantai 29. joulukuuta 2012

Oakenshield

En koskaan kertonut mitään siitä illasta, kun kävin katsomassa Hobitin. Kerron nyt vähän. Näin ensimmäistä kertaa elämässäni elokuvan 3D:nä. Se teki kokemuksesta vieläkin vaikuttavamman, jos mahdollista. Olen jonkinlainen Tolkien-nörtti, puhun örkkiä, Silmarillion on Raamattuni, sen sellaista. Hobitin lukemisesta oli jo aikaa, enkä muistanut sitä kovinkaan hyvin. Veli kielsi lukemasta kirjaa juuri ennen elokuvan katsomista, ettei tarvitsisi keskittyä kaikkeen mikä on "väärin" tai eri tavalla, vaan saa vain nauttia. Minusta se oli hyvä neuvo.

Poistuessani salista lähdin kiitämään kotia kohti, oli melkoinen pakkanen, ja minä itkin koko kotimatkan. Kyllä vain. Oli keskiyö, liikenne hiljaista, pari kilometriä kävelymatkaa kotiin, kylmä, ja kyyneleet jäätyivät poskilleni, kun kävelin enätysajassa keskustasta kotiin. Nyyhkytin, melkein vollotin mielenkuohussani, toistelin mielessäni samoja lauseita, kuten "miten maailmassa voi olla tuollaisia tarinoita?" ja pohdin sitä, minkälaista magiaa sanoissa, kirjoittamisessa, tarinan kertomisessa, elokuvan tekemisessä voi olla. Äh, en pysty kertomaan enempää, alkaa itkettää.

Jälkeenpäinkin joulun aikana jos telkkarista sattui tulemaan mainos Hobitista, piti pidätellä kyyneliä. Ihan totta. Juu, taidan olla säälittävä.

Nyt olen flunssassa, ja Ouluun lähtöä piti siirtää parilla päivällä. Alun perin olin lähdössä tänään, mutta en vain jaksanut. Kisu on isän luona hoidossa, ja on kummallista olla nyt täällä kotona ihan ypöyksin ilman Riesaa. Kirjoitan jotain joulumeininkiä kuvien kera toisella kertaa.


keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Radiant Snow

Tällaisina päivinä minusta tuntuu siltä, että minut on luotu asumaan juuri täällä. Kävelin aamulla rautatiesillalla juuri silloin, kun aurinko melkein nousi horisontin yläpuolelle, taivas oli yksisarvisen oksennuksen värinen, joen sulasta kohdasta nousi höyryä sillalle asti ja pakkanen pureskeli poskia. Se oli niin kaunista, että alkoi itkettää. Joku nuori mies oli joen rannalla kameran ja jalustan kanssa kuvaamassa pakkasaamua. Minua ei pakkanen paljon haittaa. Yksi syy on se, että en ole sille niin arka (toisin kuin vaikkapa veli, joka paleltuu untuvatakissaan -20 asteessa ihan jääpuikoksi heti, miesparka), ja vaikka syksyllä tuleva kylmyys aluksi jäätääkin, talvella olen jo tottunut siihen melko hyvin. Kuljen usein minihameessa vielä -15 asteessakin, ja samettitakissakin vaikka olisi -30. Toinen syy on se, että olen kerrospukeutumisen mestari. Tänä aamuna mittaria vilkaistessani päätin lisätä asuun yhden ylimääräisen kerroksen. Periaatteessa siis näytín siltä, kuin minulla olisi päällä vain T-paita ja bolero, vaikka todellisuudessa alla oli myös alustoppi ja sukkahousuista kyhätty paidantynkäkin. Siis yhteensä 4 ohutta kerrosta tärkeitä sisäelimiä suojaamassa.

Useinkin vaikka ulkopuolisen silmään näyttäisi, että minulla on päällä vaikkapa tunika ja villatakki, siellä onkin alla alustoppi ja ohut pitkähihainen T-paita, sitten vasta tunika ja villatakki. Ja hameen alle on hyvä vetää salainen ase, lyhyet vaaleanpunaiset mummokalsarit. Eipähän takapuoli palellu.




Pidän hirmuisesti tästä printistä ja sen väreistä.
Kirpparilöytö tämäkin paita tietysti.
Löysin H&M:stä täydellisesti kerrospukeutumiseen sopivan ohuen raitapaidan. Isojen tyttöjen puolelta, koko L, melko pitkä. Näyttää hyvältä vyön kanssa.


Kas näin:



Monet puhuvat talvella, kuinka tahtovat äkkiä pois Lapista, ja kuinka ankea täällä on asua. Minä en ole koskaan halunnut täältä lopullisesti pois. Olen sitä vastoin joskus nuorempana haaveillut jopa muuttavani vielä ylemmäs, jonnekin ihan syrjään, ottavani lappalaisukon ja hankkivani poroja ja piiloutuvani sinne.

Ostin tänään itselleni joululahjan. Käskin kassalla laittaa sen lahjapakettiin, jotta saan sitten aattona yllättyä siitä, miten niinkin ihana pieni lahja on minulle hankittu. Nyt tekisi mieleni avata ja nuuskutella järkyttävän herkullisen upean hedelmäisen tuoksuista vartalorasvaa ja huuliöljyä...

En varmaankaan kirjoita enää ennen joulua. Joten hyvää sitä sitten lukijat.

tiistai 18. joulukuuta 2012

Ghosts of The Forest

Postissa on matkalla paketteja luokseni, joululahjoja minulta minulle. Sattui niin kivasti, että sain hieman "ylimääräistä" rahaa yllättäen Kelalta (taas?), ja päätin vihdoin hankkia pari haaveilemaani juttua. Huusin myös Huuto.netistä muutamat ponit. Ponipaketit postilaatikossa ovat aina toivottuja päivän piristäjiä. Nyt vain kun menen postista sitten hakemaan niitä paketteja, jotka eivät postilaatikkooni mahdu, saattaapi olla ruuhka. Tähän aikaan vuodesta tuntuu olevan. Siellä sitten jonotetaan. Täytyy yrittää mennä vaikka aamusta sitten.

Kameralla on erittäin pahoja vaikeuksia tarkentaa. Sadasta kuvasta ehkä kymmenen tarkentuu kunnolla sinne minne pitikin. Kiroilen sen kanssa vielä hetken, sitten hankin uuden.

Tänään:




Oli viimeinen kuntoutusryhmäpäivä ennen joulua. Tammikuussa tilanne tulee muuttumaan, koska toinen ohjaajista lähtee pois. Saamme varmaankin jonkun uuden tilalle. Ahdistavaa, uusi ihminen.

En osaa kertoa mitään olostani. Ristiriitaista, ailahtelevaa, mutta taas erilaista kuin ennen. Unia, hienoja hetkiä, ja tylsistystä. Piirsin itsestäni äsken kuvan ja siitä tuli ihan erilainen kuin yksikään aikaisempi omakuvani. Minulla on ollut kaunis olo. Huomaan myös, että violetti tukka tekee itsetunnolleni hyvää. Laitoin sitä hopeaa latvoihin, ja tehostin päälaen väriä lisää. Nyt se on aika hieno. Mutta lilac loppui, seuraavalla kerralla siis violettia. Ehkä laimennan sitä hoitoaineella.

En halua olla kaupungissa. En halua istua koneella. Mutta täällä en osaa tehdä muutakaan kuin istua koneella. Netti tylsistyttää, eikä huvita katsoa elokuvia tai Muumeja tai Supernaturalia. Haluan metsään. Haluan ajatella. En ehdi sinne huomenillalla, koska olen viimeinkin menossa katsomaan Hobitin. Mutta jos torstaina saisi kyydin, voisin jo lähteä joulunviettoon.

Tumblr on turha ajantappaja. Inhottaa ja ihastuttaa yhtä aikaa.

maanantai 17. joulukuuta 2012

Tsukutsuku

Kamerani ei mene takuuseen, koska se on saanut kolhun, ja ulkoista vahinkoa ei takuu korvaa. Pakko hankkia uusi, heti kun viitsin. Ehkä joulun jälkeisistä alennusmyynneistä, tai tilaan jostain Kiinasta. Kuvia ei siis viitsi paljon napsia, mutta tulin jakamaan nopeasti viime perjantaina isän luona väsäämäni veturin.




Ihan hemmetin ylpeä.

Jospa huomenna kirjoittaisin vähän enemmän. Nyt nukkumaan, jotta vihdoin hieman parantunut unirytmi säilyy.

maanantai 10. joulukuuta 2012

Aamun hajotus

Nyt soi Theatres des Vampires. Pitäisi lähteä käymään keskustassa. Olo on taas mystinen, nukuttaisikin. Olen yrittänyt kääntää unikelloani, siinä surkeasti onnistuen yö yön jälkeen. Tänä iltana kaivan laatikosta Ataraxit ja otan kemikaalit avuksi, kun ilman ei tule mitään. En ole syönyt mitään lääkkeitä moneen kuukauteen. Jumittaa.

Viime perjantai

Tämä aamu
Vaalensin tuossa aamusella juurikasvun, ja sitten heti perään pistin päähän Directionsin värin Lilac. Se ei jostain syystä tarttunut latvoihin, vaan teki niistä melkein kuin hopeiset. Hölmön näköiset tuli, mutta kuvassa oikeastaan näyttää ihan hyvältä. Minulla on tuolla juuri hopeaakin Directionsia, taidan pistää sitä latvoihin kunhan viitsin taas.

Maaukkoja

Löysin kauhean mukavia kuvia viime kesältä. Ja sitten tuli vähän ikäväkin kesää, niinkuin talvella useasti tulee. Vaikka pidänkin talvesta, ja erityisesti syksystä, kesä on silti aina kesä.








Tuossa vaiheessa tukassani oli sinistä, ja se oli takaraivolta vielä keltainen, koska pistin violettia vasta seuraavana iltana. Hassun turkoosi. Kiva kontrasti mansikoiden kanssa.

Jord = maa, gubbe = ukko, jordgubbe = mansikka, mitä? Olen pohtinut tätä yllättävän paljon.

perjantai 7. joulukuuta 2012

It is time.

Kämppä on melko siisti, oho. Se ei ole ollut näin siisti sen jälkeen kun muutin tähän. Siltikin jotakin pientä lojuu siellä täällä ja kaikki kirjat ovat laatikoissa, koska tarvitsen lisää hyllytilaa, enkä tiedä minkälaista ja mihin. Kuvien taustalla näkyykin suurempi kirjahyllyni, joka on täynnä poneja ja nukkeja... Minulla on myös ihan pieni hylly, johon mahtuu kai sitten vähän niitä kirjoja. Äiti oli täällä yhtenä iltana siivoamassa kanssani, koska en minä yksin kerta kaikkiaan saa edes aloitettua. Sitten kun yhdessä aloitettiin, se ei ollutkaan niin kamalaa. Säälittävää.




Itsenäisyyspäivä, kuten moni muukin päivä tällä viikolla ja viime viikolla ja sitä edellisellä viikolla, meni ihan häneksi. Söin suklaata ja kaikkea ällöä enkä tehnyt muuta kuin nukuin tai koomasin koneella. Mietin, miten voisin tehdä sen vähän isänmaallisemmin, joten kuuntelin Korpiklaania ja Finlandia-hymniä. Nyt yhä koomaan koneella, istun nojatuolissa suu auki tuijottamassa tyhjyyteen ja kuuntelemassa Muumien musiikkeja. Kuvat ovat joltain toiselta päivältä kun oli mitä ilmeisimmin menoa ja jaksoin meikata.





Ei minulla oikeastaan niin kamalaa ole. Mutta äh. Tappavan tunnoton tasaisen harmaa elämä. Jos se olisi purkissa, ravistelisin sitä niin että lumihiutaleet muodostaisivat lumimyrskyn, ja keskellä seisova harmaa otus keikahtaisi kumoon, lähtisi kieppumaan lumimyrskyn mukana, ja heräisi horroksestaan. Ja silti... tiistai oli maaginen päivä, monesta syystä.

(En malttaisi olla kertomatta, mutta kerron vasta kun se on valmis. Sitten kun olen saanut hankittua jostain tarvitsemani ainesosan, mitä en voinut tehdä tänään eilen koska kaupat olivat kiinni!)

Olisipa jokaisena päivänä pienen harmaan otuksen purkissa maagista lumisadetta, joka herättäisi sen talviunesta ja saisi hoksaamaan kaiken jännittävän ja kauniin.



What a sad sad sad thing.


PS: Itse asiassa nyt tuon tiistain ja keskeneräisen hommani ajatteleminen sai minut varsin hyvälle tuulelle.

tiistai 4. joulukuuta 2012

The fun has been doubled

Tänään kuntoutuksessa painoin kahteen paitaan saman vaaleanpunaisen yksisarvisen. Kaksi siksi koska ensimmäinen yksisarvisen kuva muovista leikatessa meni vähän pilalle, koska kone oli asetettu leikkaamaan ohuempaa muovia, ja sain tehdä toisen. Onnistuin kuitenkin lopulta irrottamaan sen ensimmäisenkin kunnialla, ja sitten niitä kuvia oli kaksi. Seuraavalla kerralla - eli tänään - toin mukanani kirpparilta ostamani raidallisen topin, ja sain näin painettua sen hieman epäonnisen kuvan siihen.



Eipä tuota eroa edes juuri huomaa kuin läheltä tarkasteltuna. Mutta jee, yksisarvispaitoja!

Tänä iltana käytiin myös kuntoutusryhmän kanssa katsomassa Viisi Legendaa.


En kyllä tiedä miten Rise of the Guardians on suomennettu Viideksi Legendaksi... Mutta se oli aivan ihana! Harmikseni vain suomeksi dubattu, mutta tahdon nähdä sen vielä englanniksikin kyllä, jäi todella hyvä mieli ja oooh siitä. Suosittelen.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Visions

Tatta-freakin-daa, uudet silmälasit. Ihan kummallista nähdä kunnolla pitkästä aikaa. Minun on pitänyt hankkia uudet lasit jo... pari vuotta luulisin. Nyt kaikki varmaan itkevät kuinka olen trendien orja kun ostin typerät hipsterilasit.





Mutta tykkään niistä, ne ovat sisältä valkoiset ja ulkoa mustat, niillä voi vilkaista sivulle ilman että tarvitsee kääntää päätä, koska linssit ovat isommat kuin vanhoissa, ja niillä näkee hyvin. Ja sain niihin 75 euroa alennusta.

En oikein vieläkään tahdo kulkea ulkona ilman jotain päässä, koska en tykkää tukastani, jonka leikkasin pari viikkoa sitten väärän näköiseksi. Mutta onneksi on lorttoneulehuivijutska jota pidän nykyään koko ajan. Kävelin pakkasessa, takki auki koska oli kuuma, mutta kädet taskussa koska sormia paleli, poikkesin kaupassa ostamassa jäätelötuutin, Geishaa kun oli niin pieni valikoima, tallustelin hitaasti oikopolkuja äitilään, söin vuorotellen kummallakin kädellä jäätelöä, koska tassut meinasivat paleltua. Tämä keskiviikkona. Menin emolle yöksi, koska torstaina aamupäivällä sieltä oli helpompi lähteä palavereihin, lyhempi matka. Ja palaverit sukkaavat, joten oli yritettävä tehdä tuosta torstaista edes jotenkin mukavampi.

Torstaiaamuna teetä emon yöpaidassa.
Siinä se tukkakin on.
Yritin tuossa äsken nukkua, mutta siitä ei tullut mitään, joten alan leipomaan torttuja ja sitten lämmittämään taas saunaa. Inhoan inhoan inhoan sanaa unirytmi. Aloin illalla katsomaan Supernaturalia, ihan eka kauden avausjaksosta. Tumblr on varoitellut, että se pilaa elämäni, mutta otan sen riskin koska elän vaarallisesti.

lauantai 1. joulukuuta 2012

Aistien Lappi

Tiistai-iltana olin siellä taidenäyttelyn avajaisissa josta mainitsinkin aikaisemmin. En oikein tiedä mitä kirjoittaa. Jokaisen Rovaniemeläisen kannattaisi käydä kirjastolla vilkaisemassa, pidin kovasti. Minulla ei ole kuvia kaikista töistä, mutta suurimmasta osasta. Näyttelyssä on tarkoitus saada tunnustella ja vaikka haistella teoksia katsomisen lisäksi. Isä on tehnyt jonkin verran yhteistyötä tämän Irenen kanssa monta vuotta, ja jotain siitä näkyi taidenäyttelyssäkin, mistä olin tietysti mielissäni.

Vaikkapa tämän nahan kehykset ovat isän tekemät.



Tutunnäköinen hauenpää.





Korpin kallo ja jalat, sekä riekon jalat, ja taitaa olla ketun kulmahampaita.



Sain kotiinviemisiksi suklaatikkarin.
Linkki infoa.