maanantai 23. huhtikuuta 2012

Inspiraatiota ja materiahaaveita






















Miksi inspiraatiot iskevät aina yöllä kun pitäisi nukkua? Piti alkaa maalata ponia, etsiä kuvia ja leikkiä juttuja vielä, enkä sitten päässytkään sänkyyn asti. Riesakin on niin mukava kun se nukkusee tässä sylissä.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Potut ovat sokeita siksi koska ne asuvat maan alla

Ensinnäkin voi ei tätä bloggerin päivitystä...

Ja sitten yay, ensi lauantaina tiedossa lolitamiitti! Menen Ouluun juuri silloin kun paikalliset lolitat päättivät järjestää miitin, taas hyvä tuuri. Pääsen käyttämään sekä uutta hametta että uutta takkia. Toivon mukaan ne passaavat yhteen, en ole vielä kokeillut. Ajattelin  mennä gothic lolitassa. Sen näemme sitten, ja kuvia toivottavasti saan tällä kertaa enemmän. Ensi viikonloppuna Oulussa saattaa tapahtua muutakin jännittävää, mutta katsotaan miten kuvaajalla on aikaa. Jännittää taas kamalasti. Olen jännittäjä.

Tällä viikolla tein taas jotain, mitä olen halunnut tehdä jo varmaan vuoden. Leikkasin etutukan.


Kuvissa näkyy myös meikäläisen uusi huone osastolla,
siinä on mintunvihreät seinät!
Eilen ostin vieläpä suoristusraudan, mitä en koskaan suunnitellut tekeväni. Epäröin otsiksen leikkaamista juurikin siksi, että tukkani on kihara. Ajattelin, että se kuitenkin sojottaisi miten sattuu. Päätin eräänä iltana leikata joka tapauksessa, ja tylsillä askartelusaksilla leikkimisen jälkeen tulos olikin varsin miellyttävä, eikä lainkaan sojottava. Tosin sitten saunassa käynnin jälkeen olikin eri tilanne. Asettelin veden kanssa, mutta ei se totellut. Kokeilin kamun tykönä toissapäivänä suoristusrautaa, ja voilá! Ongelma ratkaistu. Joten eilen sitten nappasin ostoskoriini yhden myös. Nyt olen varsin iloinen uudesta ilmeestäni, ja vaikkei ero ehkä ole suurensuuri, se tuntuu harvinaisen hyvältä.



Mistä päästäänkin seuraavaan aiheeseen, sillä tuntuu siltä, että olen vähän pirteämpi ja energisempi. Luulen, että siitä on kiittäminen lääkitystä. Osastolla pitäisi olla vielä nelisen viikkoa, sitten jatkuu psykoterapia, kuntoutuspaikassa käynnit on aloitettu nyt leppoisasti kerta viikossa, ja kaikki vaikuttaa suunnitellulta. Ja olo on oikeastaan, kyllä, ihan jees. Ihmeellistä. Oli jopa oikeastaan aivan mukava käydä tiistaina pitkästä aikaa työpajalla. Maalailin tauluani, joka siellä oli jäänyt kesken, toin yhden savityön pois ja jutskailin ohjaajan kanssa. Maalaaminen tuntui onnistuvan eikä mikään ahdistanut oikeastaan lainkaan. Hyvä päivä oli se.

Riesa on jo iso poika!
Tämäkin viikonloppu on ollut mainio, koska kamuja! Näin M:ää ja S:ää, oltiin kolmestaan S:n luona yötä. Tyttöjen juttuja ja hassutuksia ja tortilloja ja sauna. Sitten M tuli vielä meille seuraavaksi yöksi, ja tänään jopa näin kahta uutta kamua, joihin olen tutustunut tuolla osastolla. On hurjan lystiä tutustua uusiin ihmisiin, kun olen siinä vähän huono. Terveisiä hullarityypeille.

S:n parvekkeelta otin kuvan pastellitaivaasta.
Ja vielä yksi asia pakko mainita. Unelmaponini on vihdoin minun!

Sugarberry <3
Nyt kello on jo niin paljon että nukkumaan.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Päivän lolita

Tuntui sitten herätessä siltä, että tästä päivästä voi tulla ihan hyvä, ja että lolita tekisi siitä vielä paremman. Tahdoin myös kokeilla uutta F+F:n hamettani, käytettynä ostettu. Lähes koko asu on second handia, muutama juttu normi kaupoista.


En ole varma näyttääkö se tyhmältä, että alempi hame on noin paljon pidempi. Mutta se nyt on siinä.


Voihan ihku, neuletakkini on aika tarkkaan saman värinen kuin hameen kuviot. Ja piilottaa aika tehokkaasti kaikki vartalon muodot. Jännä.

Tänään ajattelin mennä kirpputorille, pyytää äitiä mukaan jos se toiden jälkeen jaksaa, ja ajella sitten bussilla takaisin osastolle. Voi jee. Onneksi sää on ihan kiva, ei liian kirkas eikä taivaalta tule mitään, ainakaan juuri nyt. Tosin pohdin vielä, onko päällimmäinen hame liikaa, läkähdynköhän. Ei minulla muuta ollut, halusin vain jakaa päivän asun, koska olo on nätti.

Isona saa itse päättää kuinka paljon syö karkkia!

Tahdon nyt tehdä jonkinlaista pikapäivitystä.


Edelleen hullarilla, itse asiassa hoitojaksoa pidennettiin. En pääsekään huhtikuun lopussa, menee ainakin toukokuun puoleenväliin. Että sellaista. Vähäsen kyrsii, mutta tiedän lääkärin päättäneen näin syystä. Uutta lääkettä kokeiltiin, söin kaksi päivää sitä, aiheutti jäätävää uneliaisuutta ja lisäksi jatkuvasti piinaavan hikan, hassua kyllä. Tänään on ollut parempi olo, kun jätin ottamatta mokoman pillerin. Sen piti olla kokeilu masennuslääkkeen yhteydessä, jonkinlaista piristävää. Mutta toisin kävi. Pisti nukuttamaan.

Löysin veljen vanhat aurinkolasit, joita olinkin etsiskellyt.
Pidemmät viikonloppulomat saan nykyään, jotten aivan laitostuisi. Osastolla on ollut vähän kuolleempi meininki viime viikkoina, paljon porukkaa kaikonnut ja uutta pukkaa. Minun huoneeni itse asiassa vaihdettiin käytävän toiseen päähän, nyt on mintunvihreät seinät ja oma nojatuoli, jeii. Tarvitsivat vanhan huoneeni uutta tulokasta varten. Aloitin viikolla askarteluprojektia, minulla alkaa olla sellainen tunne, että ehkä, huom ehkä elämästä sittenkin vielä tulee jotain. Ja sitä tutkiakseni aloin keräillä kuvia ja juttuja lehdistä ja muualta, sellaisia mistä tulee hyvä mieli, positiivista ajattelua ouraait! Ajattelin itse tietoisesti yrittää muuttaa elämänasennettani. Ja sen sellaista hömpötystä.


Voitin pilkkikisoista villasukat yhdellä pikkuruisella ahvenellani, serkku oli pääsiäisen täällä, veli täytti 30, kovasti on tahkottu lautapeliä 7 Wonders (suosittelen), savusaunassa on tunnelmoitu, ja niin. Asioita pähkinänkuoressa.

Tänään iskälässä. Olohuone täynnä roinaa.
Huomenna tahtoisin kovasti pistää pitkästä aikaa päälle lolitaa. Kenties, jos aamulla on yhä sama tunne. Kaipaan uusia lolitavaatteita...

Toiste lisää. Meni tässä silti aika kauan, joko nyt vihdoin pääsee nukkumaan?!

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

I'm as light as I can be

The Muurolan Hullujenhuone

En ole saanut aikaiseksi kirjoittaa moneen viikkoon. Osaston miniläppäri ei hyväksy kameraani, enkä ole oleskellut kotosalla tarpeeksi ehtiäkseni päivittää kuulumisia. Ei se varmaan kenenkään elämässä ole ollut mikään suurensuuri menetys. Mutta ahdistava ajatus, kun tahtoisin kirjoittaa mutta en jaksa ja en saa aikaiseksi ja en oikeastaan tahdokaan ja kun tahdon en voi ja sitten onkin joku kylässä eikä ehdi ja niin edelleen. Eilen illalla kaksi hullua kävi kylässä. Olen tutustunut osastolla ihmisiin, mitä ihmettä?! Tuntui melkein siltä kuin olisi kavereita, kuin olisin ihminen. Istuskeltiin jutskaamassa ja leffaa katsomassa, ihan niinkuin osastollakin aina. Olen noiden tyyppien kanssa kaupungilla käynyt, tykönänsä vieraillut, muuten vain svengaillut, ja se on vaikuttanut mielialaankin positiivisesti.


Joko tässä alkaa olla kuusi viikkoa osastolla täynnä? Kolme tai neljä vielä, saapa nähdä. Onko siitä ollut erityisesti hyötyä. Olen päässyt mietiskelemään elämääni ja itseäni aika paljon, oivaltanut uusia juttuja paljon. Jutellut hoitajien, psykologin, fysioterapeutin, toimintaterapeutin, potilaiden ja lääkärin kanssa. Kaikille samoja juttuja, samat tarinat kuin aina ennenkin, ja vähän uusia. Ja sitten ei muista kenelle on puhunut mitäkin. Lääkkeitä on vaihdeltu, nostettu, vähennetty, on oloja pidellyt.

Ostin uudelta hullukamulta kenkulit!
Olen mököttänyt joka päivä ainakin vähäsen. Käynyt taas sukuloimassa äitylin kanssa. Kumpsastellut osaston käytävillä. Kävellyt kauppaan, ja takaisin, ja kauppaan, ja takaisin, ostanut liikaa namusia. Voittanut levyraadin goottirokkibiisillä. Kikattanut autossa niin että naamaan sattui. Maannut sängyssä ja toivonut voivani itkeä, tai kuolla, puristanut naaman ryttyyn jotta edes pari kyyneltä tulisi, muttei tule, ei pysty, ei osaa enää. Piiloutunut vaatehuoneeseen saunan viereen, tehnyt sinne pesän ja piilotellut illan hoitajilta, maailmalta. Ollut varsin hämmentynyt tunteistani, omasta itsestäni. Katsellut paljon leffoja. Tylsistynyt. Kuunnellut miniläppärillä Kerliä.


Matkalla kauppaan yritin vangita auringonvaloa joka paistoi risukasaan.
Eilen oli hieno päivä. Tulin lomille hullujen matkassa, menin yksin kaupungille, ostelin juttuja, kävin kirpparillakin. Kirppari oli antelias. Menin velipojan luo, voitin vihdoin ja viimein lautapelissä 7 Wonders, oli jo aikakin jumalauta! Ajeltiin äitiä katsomaan, söin ja lähdin taas hullujen kanssa liikenteeseen. Lopulta istuksimme täällä meillä, ja oli epäyksinäinen olo.

Varmaan pari viikkoa takaperin otettu kuva.
No siinäpä kuitenkin on.

Ja päivänä muuanna tuli postista kisuhuppari, vihdoinkin!
PS: Sen taskussa oli euro, kiitti Insanity :D
Unirytmi on nykyään mainio, se on yksi osaston parhaista puolista. Kello on jo yksi, enkä taatusti olisi enää hereillä ilman niitä emon luona otettuja päikkäreitä. Unilääkkeet lopetettiin jo muuan viikko sitten, melatoniiniakaan en enää ota. On kiva mennä nukkumaan kun väsyttää illalla, ja herätä ihmisten ajoissa. Oikeasti kivaa.

Tämä taas on tältä päivältä, emoni kanssa vain hengasin.
Jee uudet kalsarit ja toppikin kirpparilta.
Avaruusmeininkiä...

Nopea demonstraatio uudesta kenkuleihin mätsäävästä korsetista.
Uuuuuuu ko hieno.
Vielä kun opettelis hengittämään niin ettei pallea liiku niin kovasti.
Illalla puoli yhdeksältä ulkona oli juuri sen väristä kuin kesällä keskellä yötä aina on. Hurja tunne tuli. Kohta se on taas. Ihan kohta.