torstai 26. heinäkuuta 2012

HNNNNGH

Minua kiehtoo ajatus pehmoleluista nahkarotseissa, lepakonsiivissä, tai muuta sellaista. Ajattelin jo kuukausia sitten ompelevani jollekin pehmolelulleni siivet tekonahasta, mutten tietenkään ole saanu aikaiseksi. Pupuli tai Halinalle tai yksisarvinen olisi sopiva uhri kokeilulleni. Ajattelin sellaisia siipiä, jotka ovat vain vyön tapaan päällä ja jotka saa pois.


Tai pehmolelu-lepakko, sellaisenkin tahtoisin tehdä ihan itse.




Kaikkea saa tuumiskella joo, mutta kun joskus saisi jotain noista aikaiseksikin.






Unohdin taas kameran Mäntyyn. Ärsyttävää horopäisyyttä. En voi tehdä kunnon postausta. Tekisi mieleni kirjoittaa vihdoin jotain pitemmästi, jakaa vihdoin joitakin Pietari-kuviakin. Ottaa uusia kuvia kaikista jutuista. Argh.

Veli toi vanhan tietokoneensa, eli minulle uusi ja parempi, jeii. En ole vielä saanut sitä asemiin. Pitäisi pelastaa sieltä kuvat, ehkä jotain muutakin, siirtää uudelle koneelle, ja sen sellaista. Nykyinenkin masiinani on veljen vanha, ihmekään kun vetelee viimeisiään. Mutta tuon uuden pitäisi olla varsin riittävän hyvä minulle.

Aloitan todennäköisesti elokuussa taas uuden kuntoutusryhmän. Muuten olen koko kesän ja oikeastaan keväänkin ollut tekemättä mitään rakentavaa. Makasin hullujenhuoneella, nyt vain hiiviskelen kotosalla, reissaan jossain, näen tyyppejä. Kai kesän kuuluukin olla sellaista? Muttakun jonkinlainen piikki lihassa on jokainen kysymys "Mitäs sinulle kuuluu?" tai "Mitäs sinä olet hommaillut?" ja vastaus "En mitään." Aivan kuin minun kuuluisi vastata jotain "Huhhuh kun on ollut töitä, rahaa olen tienannut niin hemmetisti, ahkera ja hyvä olen ollut."

Voihan naakka.

Lolitamiittiä meinattiin Rosalian kanssa Rovaniemelle järjestää, mutta sekin meni puihin, kun porukka ei oikein innostunut.

Näin jonain yönä unta, että muotoilin savesta lohikäärmettä. Siitä tuli krokotiilimainen ja sarvikuonomainen, pitkä ja piikikäs, sateenkaaren väreissä. Tuli mielihalu päästä taas sinne työpajalle. Varmaankin ihan hyvä juttu.

Epämääräinen minipostaus taas, anteeksi.

Yritin joskus tehdä pin-up versiota itsestäni. Jännää oli.

Kirjoitan taas joskus. Kun saisin sen kameran. Jäytää. Onneksi kohta violetit päähän.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

SALAISUUS

Osta pussi Turkinpippuria tai muuta vahvaa namua. Jos olet emälaiskimus, osta pussi valmiiksi rouhittua namua.


Osta paketti vaniljajäätelöä. Vaikka sitä kaikkein halvinta.



Käytä silmitöntä väkivaltaa karkkiparkoja vastaan! Huhmaroi, vasaroi, hypi päällä, kunnes sinulla on kulhollinen tai pussillinen jonkinlaista sepeliä.


Lisää kaikki ainekset kulhoon. Tai jotain. Vispaa vähän. Ta-dah! Turkinpippuripyörre! Ja mikä parasta: Sinulla on sitä kokonainen litra ihan vain itsellesi.






Sarjassamme pitkään mietityt asiapitoiset postaukset neljältä aamulla kun on ollut menossa "ihan kohta" nukkumaan jo monta tuntia.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Everyday is baturday!

En saanutkaan unta. Nousin siis uudestaan ylös ja tulin koneelle, eli vihdoin aika kirjoittaa taas.




Olin melkein viikon iskälässä, kaukana metsässä. Ah ja voi, unohdin kallisarvoisen kamerani sinne! Juuri nyt, kun tahtoisin kuvata kaikkea blogia varten!


Riesa ei ole oikein arvostanut tuota ulkona lenkillä käyntiä, joten keksimme päivänä muuanna V:n kanssa vähän toisenlaisen lähestymistavan tilanteeseen. Kisu reppuun. Siellä on turvallisempi olla, ja ehkä se sitten tottuu tuohon ulkomaisemien katseluun, kuunteluun ja haisteluun vähän rennommin.


Ensimmäinen kokeilu sujui ihan mukavasti. Oli sillä toki valjaat päällä ja minulla naru kädessä, jos vaikka meinaa karata. Hyppäsi se kahdesti repusta alas, mutta mitään itkupotkuraivareita ei saanut ainakaan, ja vaikutti jopa ihan mielenkiinnolla seuraavan tilannetta. V otti hupelimellaan kuvia.


Mistä tulikin mieleeni.... (mistäköhän) että minulla on tuolla odottamassa värinpoisto sekä sinistä ja violettia hiusväriä. Vihdoin! Tarvitsen vain emon apua värinpoistossa, koska buhuu en osaa tehdä sitä vain juureen itse. Ja äiti on kouluttautunut joskus muinoin kampaajaksi. Mutta sinisen ja violetin taidan tunkaista päähän ihan itse. Tässä kunhan kerkeän viitsin jaksan saan aikaiseksi.

Haaveilen Monster High -nukeista, auta armias. Ja postissa on tulossa paketti, uusi hamonen ja paita Terriblen sisäisistä kaupoista! Toivon mukaan suunnitelma Rovaniemi-miitistä toteutuu ja saan pukea ne päälleni sinne.

Kello on taas yli neljä. Hohhoi. Menin ennen yhtä sänkyyn, ahdisti ja oli huono olo, yritin miettiä mukavia. Pyörin kahteen asti ja nousin ylös. Mutta nyt nukuttaa armottomasti, ja huomenna taitaa olla aika toimintaterapeutille, luulisin että se on huomenna. Onneksi vasta iltapäivällä. Ääh, typerä unirytmi.

Päätin tänään, että minusta tulee vielä hedelmälepakko. Olisin soma ja pörröinen, osaisin lentää, saisin mässyttää aina vain hedelmiä, saisin nukkua päivät ja valvoa yöt, minulla olisi hassuja kamuja. Täydellistä elämää!







piip

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Tsirp

Eilen kävin katsomassa pikkuruisia vauveleita:




Kolmen päivän ikäisiä kananpoikia! Ne olivat pehmoisia, pörröisiä, piippaavia, isovarpaisia ja niillä oli säälittävät siiventyngät. Sain myös tuoreita munia, eikun leipomaan.

Olin emon luona, kävin kirpparilla, löysin Hulk-bokserit, silittelin tipusia Nivankylässä. Hyvä päivä.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

This morning is...

Intoxicated with madness
I'm in love with my sadness


There's nothing cool or romantic or decadent about being sick.

Yes there is.

NO. STOP IT.

But it's so much more cooler and romantic and decadent being alive, feeling alive, loving those moments of happiness. There's no reason whatsoever to miss those times when you were at the bottom. That was not something to feel proud of. That was not something you'd want for someone else. Why would you want that for yourself? WHY ON EARTH?! Why would you be such a bad person, why would you be less worthy than anyone else? Think about it. Why?

Because I'm not human. Because I'm actually evil inside. Because I'm so much more uglier inside and out.

Are those things really really true? You torment yourself, you repeat this stuff in your head. That you're nothing, you're disgusting, you're a failure. But how do you know for real, that what you're saying to yourself is true? You know it is the disease, the black hole in your heart, the worm that eats your feelings and makes you want to lose your mind. You know it deep down. But all you see is the rotten world, the grey wasteland, the horrendous image in the mirror. I am sorry. Nothing I say will make it better.

If I say that you have to believe, it makes no difference. I'll say it anyway.

There will be a day when you realize that something has changed. Your reflection will start to look like a human again. The pain will slowly fade away, dust in the dimension of time. Things will feel meaningful again. This I promise. Believe.

Voi luomisen tuskaa. Ajatusten luomisen.

En jaksa vieläkään räknätä reissukuvia ja valita parhaimmistoa, tahi jaapata uudestaan ja uudestaan siitä kuinka jännittävää ja hienoa matkustaminen on. Lukijat varmaan jo muutenkin tietävät sen.

Mutta halusin tulla taas vähän sanomaan. Ihan vähän vain.

Tuumin siis tässä, että mistä ihmeestä saa laadukkaita synkiöreleitä? Minulle on kehittynyt jonkinlainen satiini-muovipitsi-loimusametti-allergia, enkä osaa ommella. Osaisin jos opettelisin, mutten saa aikaiseksi varmaan koskaan. Tiedän, että lolitat ja aristot arvostavat kovastikin laatua, ja noh, se kai on tarttuvaa. Vaikka katselisin jonkun upean goottiladyn kuvia ja ajattelisin mielessäni "wau, tahdon jotain tuollaista!", sitten kun katson kuvaa tarkemmin, ja alan kuvitella jotain vaatekappaletta konkreettisena esineenä edessäni, tulee ihan neiti elitisti-olo. "Siis OMG niiiiin halvan näköistä kangasta!" Minua ei todellakaan haittaa siis se, että tämä upea goottilady pitäisi sellaisia, mutta kuvittelen, että itse näyttäisin ne päälläni järkyttävän tökeröltä. En sitten tiedä.

Asiaa pahentaa noin satakertaisesti hinnat. Että kehtaavat siis ihan oikeasti, ihan oikeasti pyytää lähemmäs sataa euroa jostain hirveästä hörvellyksestä. Kävin Helsingissä ollessani piiitkästä aikaa Morticiassa ja Cybershopissa. Ostin vain Space Invaders -paidan ukolleni. Kauhistelin lakkaamatta kaiken... öö... muovisuutta, tökeryyttä, aivan kuin olisi ostamassa halpaa naamiaispukua. Mutta myönnetään, onhan niillä monesti ihan todella kuolattaviakin vaatekappaleita. Vaikea sanoa sitten niistä vähän erilaisista merkeistä, minuun ei oikein ole koskaan iskenyt vaikkapa PVC-meiningit. Ehkä sellaiseen tarvitaan kovempi itsetunto.

Ja sitten kolikon kääntöpuoli. Gothic Lolita ja Gothic Aristocrat. Juu olisi ihan kuin jostain elokuvasta omistaa läjäpäin tunnettujen kalliiden brändien upeita luomuksia, ah niin laadukkaita. Tai peräti yksityishenkilöiden käsintehtyjä upeuksia, minun mittojeni mukaan tehtyjä, täydellisiä, uniikkeja. Mutta... arvaatte varmaan.

Roope Ankka pyörtyisi.


Enkä minä nyt ihan aina tahdo näyttää niin järisyttävän teatraaliselta. Pidän myös väreistä, höpsöttelystä, tyttömäisestä lapsellisuudesta. Teatraalisen ja söpön yhdistelystä.

Atelier Boz


Moi Meme Moitié

Äh, taisin kadottaa jo punaisen lankani. Etsin kuitenkin minun kauneudentajuani miellyttäviä kuvia eri brändeiltä, kaikenlaista. Liehuvaa, kerroksia, veistoksellisuutta, hassuttelua, ja vähän vaikka mitä.

Black Peace Now


Moi Meme Moitié

Black Peace Now

Voi mammona, uusin obsessioni...
Moitién Sleeping Garden violettina.
H.Naoto Blood


Putumayo

Atelier Boz, luulisin...
Ja niin edelleen ja niin edelleen.

Toisaalta..... kun ostan jostain H&M:n alennuksista halvan hökötyksen, joka on laadusta kaukana, se ei häiritse lainkaan. Koska eihän halvalla saa hyvää. Yleensä. Mutta ilmaiset asiat ovat aina parhaita. (Köhöm kävimme ukon kanssa yöllä kolmelta iltakävelyllä, huomasimme naapurin poismuuton jäljiltä roskakatoksessa hylättyä roinaa, tarkistimme tilanteen, otimme muutaman jutun mukaan.)


Ääää kello on taas kuusi aamulla!