lauantai 27. lokakuuta 2012

On the edge

Istuin junassa, kuuntelin musiikkia, ja yritin Ajatella. Sanoako sitä meditoimiseksi? Ei siitä kyllä mitään tullut, koska edessäni istui raivostuttava pikkupoika, joka kurkki taaksensa minua, valitti kovaan ääneen isälleen, niin kovaan ääneen että se tuli kuulokkeistani läpi, ja pörräsi vaunussa ympäriinsä.



Minä sen sijaan pörräsin maanantaista perjantaihin Oulussa, M:n ja V:n tykönä vuorotellen, kävellen sitä väliä uudestaan ja uudestaan, välillä ahdisti hirmuisesti ja välillä oli hauskaa. Kisu oli hoidossa veljellä, söin liikaa suklaata, nukuin miten sattuu, polttelin makutupakkaa vesipiipusta (mansikkaa!) enkä syistä päässytkään Terriblen miittiin tiistaina, mikä vähän pilasi koko reissun.

Toivoisin olevani noita. Sellainen joka asuu vänkkyrässä talossa siskonsa kanssa, keittelee liemiä ja silittelee kissoja. Sellainen josta kulkisi juttuja kylällä, ja joka pukeutuisi hörselöisesti, yliampuvasti ja vanhanaikaisesti. Sellainen, jolle ihmiset eivät osaisi jutella, eivätkä päättää, pitäisikö pelätä vai nauraa.

Luisun takaisin mököttämään yksin ruudun ääressä päivästä toiseen välittämättä mistään. Argh.

perjantai 26. lokakuuta 2012

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Thrifted

Olin maanantaina Sahan synttäreillä ahtamassa itseni täyteen salaattia, kakkua ja cupcakeseja. Kokeilin uutta hienoa kirpparilöytöäni, merirosvohametta. Myöhemmin illalla äiti otti pari kuvaa pyynnöstä, kun kävin siellä kylässä (lainaamassa lämmintä neuletakkia kotimatkalle, koska meinasin paleltua...), ja kamera tosiaan tekee jotain ihan omiaan nykyään, eikä mistään meinannut tulla mitään.

Hame on tuollaista jännää kangasta, joka näyttää vähän pahalta kuvissa, mutta on nätin semisti kiiltävää ja kiekurakuvioista luonnossa. Se on vähän kummallisesti ommeltu, niinkuin käsintehty, vaikka siinä on lappu. Lappukin tosin on ihan oudosti kiinnitetty, enkä löytänyt materiaalitietoja. Ja hame on myös pikkuisen väljä vyötäröltä, mutta ei pahasti. Olen kuitenkin varsin tyytyväinen kolmen euron sijoitukseeni, jee.




Koko asu oli kirppareilta hankittu itse asiassa! 90-luvun olkatoppauspaita, kaulassa killuva rusetti, hame, kengät, alushamekin on huuto.netistä, takki kamun äidin vanha... Olen ostanut kaupasta vain sukkahousut, sulkapannan ja susikorun, peilikorukin oli lahja. Fiksua! En nyt tiedä hainko sitä merirosvomaisuutta tässä, mutta hameesta tulee kuitenkin mieleen jokin jännä sarjakuva merien hurjapäistä.

Jäätyneet varpaat ja kikatusta lumisateessa





Kävelin hymy naamataulussa kaupungilta kotiin, kun psykoterapiassa oloni aikana alkoi pyryttää lunta varsin mukavasti. Rännäksi, loskaksi ja lopulta vedeksihän se tietysti muuttui, mutta hetken maailma oli maaginen. Puut olivat keltaisia ja punaisia, vihreä ruoho pilkisteli lumen alta, ja ihmiset kyyristelivät huppujensa alla kiroten lumen, kiroten sään, kiroten talven tulon taas. Muuttakaa etelään, minä jään tänne.

Edes kameran temppuilu ei jaksanut kauheasti haitata, vaikka nyt jälkeenpäin taas kiukuttaa niin vietävästi, kun se ei suostu toimimaan kunnolla. Vieläköhän takuu on voimassa, onkohan kuitti siellä laatikossa?

Mitähän taivaalta huomenna tulee?

tiistai 16. lokakuuta 2012

Toisinaan tanssin yksin yöllä








Kauheita kuvia taas, sekä laadultaan että aiheeltaan, anteeksi.

lauantai 13. lokakuuta 2012

Witchy business

Tänään on hyvä päivä. Tai oikeastaan eilenhän se oli, olen taas kirjoittamassa yöllä. Jostain syystä juuri yöllä on paras aika kirjoittaa blogiin. Kävin kahdella eri kirpparilla, ja vaikka haluamani esine jonka toissapäivänä rahattomana bongasin olikin viety, löysin aika paljon muuta mukavaa. Muunmuassa hameen, joka on ihan täydellinen Gothic ja varsinkin Pirate lolitaan, ah onnea! Siitä kuvia sitten kun käytän sitä asussa. Ja sekin oli muuten kolme euroa, ha! Mukaan lähti myös käsittämättömän sympaattinen pullea pupu.

Katso sitä!
Ja jättimuki lempiväreissäni, musta ja mintunvihreä.


Sekä noitailukengät puolellatoistaeurolla (!), entiset kun ovat hajoamassa.
Eivätkä ne entiset ole yhtä hienotkaan.

Sun muuta kivaa. Kävelin kirppareilla pari tuntia ja menin veljen luo, söin siellä pari tortillaa ja katsottiin jokin randomi leffa jossa oli Cate Blanchett ♥ Siellä oli kisun masussa iso arpi ja tikit.

Olen suunnitellut vähän Halloweenia, ommellut jotain pientä ja arponut, pääsenkö 23. päivä Oulussa pidettävään Terriblen miittiin, ja mitä sinne sitten pukisin jos pääsen, ja mitä sitä voisi leipoa tai tehdä jos olen Oulussa, jajaja...



Muistaako joku miltä näytin viime vuonna?


PS: Kisu tulee koko ajan vaikeuttamaan rauhallista koneella istumistani!


Hellyyden- ja seurankipeähän se vain on, mutta voi hemmetti!

perjantai 12. lokakuuta 2012

Brutaali Sissi









En ole varma mikä tuo on, näyttää ruokatorvelta, mutta se on hirven, ja tuo saavi oli muita ihania herkkuja täynnä. Sissi kamuineen jyysti rööriä koko sunnuntaipäivän, kunnes siitä ei ollut jäljellä kuin pieni pätkä. Sellaisia kisut ovat isän luona, petoja! Kunnes tulevat pukkaamaan pienellä hölmöllä päällään, kehräävät ja tahtovat syliin, melkein hymyilevät suu veressä ja masu täynnä pieniä somia otuksia. Ihania katteja, niin villejä ja vapaita, mutta hellyydenkipeitä.

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Fires at midnight

Viime viikonloppuna savusaunan lämmityksessä. Kumpparityylillä pimeässä ja märässä illassa. Kuu teki järvelle sillan ja saunassa oli kiva jutskailla velipojan kanssa.



Mustikin mukana



Kovasti haluaisin kirjoittaa, on suuri tarve, mutta pää lyö tyhjää. On sellainen olo, että vaikka juttelen ihmisten kanssa, kenen kanssa tahansa, kukaan ei puhu minulle. Tai ehkä puhuu, muttei keskustele. Ei kuuntele, ei halua vaihtaa ajatuksia. On ollut monta päivää, todella ahdistavaa. Kaikki vain tahtovat minulle pahaa, kukaan ei oikeasti pidäkään minusta. Ainoa, jonka kuuntelu- ja jutustelutaitoihin luotan, on se ainoa, jolle siitä maksan, eli psykoni. Hirveän pelokas ja oikeastaan surullinenkin olo. Viime yönä tanssin, hajoittelin videon editoimista, pukeuduin värikkäästi, ei ollut yksinäinen olo. Tänään se on taas. Minun on pakko tehdä jotain. Mistä löytäisin rohkeutta, tai sitten täydellisen romahduksen. Jompi kumpi. Haluan nähdä.


Pinkin hiirulin seikkailut, osa 2

Kuvasin aika paljon näitä kuvia silloin viime yönä, enkä tiedä mitä muutakaan postata, mutta haluan silti postata, joten tässä:









Tämä on taas näitä öitä. Minun pitäisi olla jo nukkumassa, ja oikeastaan haluaisinkin nukkua kunnon yöunet, muttakun... ei sitten kuitenkaan. Huomenna kahdeltatoista on oltava psykoterapiassa, ja maksettava on, menin tai en. Joten kannattaa tietysti mieluummin olla siellä prkl. Pelkään, että jos en nuku, en pääse lähtemään. Haluaisin olla siellä skarppina, herätä yhdeksältä, laittautua rauhassa. Haluan myös valvoa, koska valvominen on etuoikeus ja jostain kumman syystä kivaa. Minun ei tarvitse nukkua joka yö kymmenestä kuuteen, minun ei tarvitse olla joka päivä töissä kahdeksasta neljään (vielä ainakaan), ja siksi olen etuoikeutettu.

Sain myös kummallisen halun askarrella jotain yön ratoksi. Yritin löytää vanhoja suojalaseja tuunattavaksi, mutta taisin jo aikoja sitten viedä ne varastoon isän luo pois nurkista tilaa viemästä. Nyt kun vihdoin olisi jonkinlaista halua tehdä niille jotain, ne eivät olekaan täällä. En sentään heittänyt roskiin, en taida koskaan heittää mitään roskiin. Hobiteilla on sopiva sana, mathom, jokin hieno ja hyödytön esine, jota ei raaski heittää poiskaan. Minulla taitaa olla sellaisia aika monta. Mitähän muuta voisin alkaa räpeltämään tässä?

Haluan joskus reiveihin.