tiistai 29. tammikuuta 2013

I didn't know I had it in me

Heräsin kolmelta enkä enää sen jälkeen saanut unta. Heräsin hymyillen, ihana rauhallinen tunne joka puolella.

Olen aina projisoinut suuria ja tärkeitä ajatuksia sekä tunteita uniini. Joskus mieli on liian monimutkainen pohdiskeltavaksi hereillä, mutta yöllä sitten alitajunta luo niin hienoa symboliikkaa, että ei voi kuin hämmästellä. Olen yleensä saanut suurimmat ahaa-elämykseni juuri unissa, ja oppinut unien avulla tuntemaan itseäni ja mieltäni. Toisinaan olen herännyt itkien, joko kauhuissani tai muuten vain liikuttuneena. Aika harvoin oikeasti herään niin onnellisena kuin tänä yönä. Unia ei pidä ottaa kirjaimellisesti. Täytyy aina pohdiskella hetki, mielellään myös kirjoittaa ylös, aina kun tietää nähneensä jotain tärkeää.

Eilen aamulla tarot-kortit kertoivat, että suuri elämänmuutos on tulossa, ehkä päätös, joka vaikuttaa koko loppuelämään. Pohdiskelin sitä koko päivän. Sitten pohdiskelin sitä selvästikin nukkuessani. Sillä unessa minun luokseni tuli tyttö. Maailman kaunein, täydellisin tyttö. Pieni, kimaltava, melkein kuin valoa hohtava. Lolitatyttö vaaleassa mekossa.

Jossain maailmassa asuin suuressa kerrostalossa viidennessä kerroksessa. Kävelin kohti kotia, ja tiesin jo ulkona, että hän on siellä ylhäällä asunnossani. Suurensuuri läikehtivä rakkauden tunne levisi ympäri kehoani. Istuin tytön kanssa siellä asunnossa, emme oikeastaan jutelleet mitään, muistan vain sen täydellisen onnellisen ja rakastavan olon. Tunsin itseni suuremmaksi ja vahvemmaksi kuin hän, suojelijaksi.

Heräsin tosiaankin leveästi hymyillen, ja pohdiskelin tunnettani hetken. Ja sitten tajusin sen, ihan ilmiselvää. Tuo tyttö, johon niin rakastuin, olin tietenkin minä itse. Minä ja minun kaksi puoltani. Onnellisuus itseni kanssa, ja se rakkaus, jota tarvitsee ennen kaikkea itseltään. Sitä minä olen yrittänyt saavuttaa koko ikäni. Tyyny imaisi pari onnen kyyneltä, ja sitten aloin mietiskellä muita juttuja.




maanantai 28. tammikuuta 2013

Pretty pink.

Hautausmaa lumivaipan alla iltapäivän hämärässä.




Tänään tukka sojottaa, mutta olen raidallinen ja suuri elämänmuutos on tulossa. En vain vielä tiedä mikä se on. Piirsin siitä kuitenkin kuvan, sellaisen jännittyneen odottavan. Vaikka yöllä piirsinkin ihan toisenlaisen kuvan, väsyneen, kyllästyneen, sokean ja tyhjän.


Lidlistä saa älyttömän hyviä voicroissantteja, eikä kenkätelineeseen mahtunutkaan kovin montaa paria. Huomenna kuntoutuksessa tehdään ruokaa. Poistin lukulistalta monta blogia, anteeksi.

Postipaketista paljastui vielä yksi asia, jonka ostin ennen ostolakon aloittamista.




Etutukan leikkuuseen siis. Toisaalta tekisi mieleni leikata myös pituuksia lyhyemmäksi, toisaalta tahtoisin pitää sen juuri näin pitkänä. Niin kaunis.

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Rapa

Kummitäti ja -setä tulivat käymään Rovaniemellä tänään pikaisesti. Istuimme jutskaamassa ja mutakakkua mutustamassa emon luona, kävimme ulkona syömässä ja sain pienen etukäteissynttärilahjan. Aamulla ja päivällä oli varsin hyvä olla, mutta iltaa kohden tuli koko ajan pahempi olo, ja lopulta vain istuin pidättelemässä itkua jostain syystä. Olisin toivonut, että olisin saanut pari parempaa kuvaa otettua ulkona, mutten lopulta uskaltanut kysyä äitiä ottamaan, ja sitten olikin jo pimeä.




Eikä nyt kotiin tultua huvittanut enää edes ottaa koko kuvia, mutta otin silti kaksi ihan kökköä. Ho fucking ho.

Joka paikassa on taas hemmetisti roinaa. Sain tänään äitin vanhan telkkarin, ja minulle luvattiin lainaan pleikkari 2, joten kohta pääsen vihdoin pelaamaan rauhassa. En ole koskaan uskaltanut oikein pelata jos on muita läsnä, tai toisten luona heidän masiinoillaan. Nyt voin vihdoin kokeilla, saanko siitä sitten yksin paremmin iloa irti. Kaiken lisäksi loota jonka sitten saan lainaan on pinkki. Ja veljeltä löytyy muutama pelikin. Nyt täytyisi vain selvittää, miten oikein järjestän olohuoneen, jotta saan telkkarin tasoineen tänne mahtumaan.

Ärsyttää tällaiset turhat ahdistukset. Muuten oli niin kiva päivä. Pukiessa oli nätti olo, nyt tunnen itseni perunaksi. Ja säälittäväksi marisijaksi. Oikeastaan tuossa kotimatkalla, kun kummien kyydissä tuotiin minut ja telkkari tänne, autossa salaa itkin ihan hiljaa. Minulla on vaikeuksia osata piristää itseäni, oikeasti iloiseksi taas. Osaan vain turruttaa pahan olon epäoloksi. Taidan halia vähän kisua. Ja sitten katsoa Supernaturalia.

lauantai 26. tammikuuta 2013

Synkkä-rit

Tänään minua on ahdistanut vähän liikaa tulevat syntymäpäiväni. Ensi torstaina, viimeinen päivä tammikuuta, minä täytän 22, ja vaikka en nyt harrasta ikäkriiseilyä ennen synttäreitä (niin kuin pari vuotta sitten), se ahdistaa minua toisesta syystä vallan suuresti. Haaveilin juhlista. En muista juhlineeni synttäreitä kuin viimeksi ihan pentuna. Silloin kun täytin 18, M teki minulle hienon kakun, ja illan vietin kahdestaan E:n kanssa. Muistan hämärästi vuoden takaiset. Silloin sain lahjan itseltäni, laitoin mekon päälle, enkä käynyt koko päivänä missään, enkä nähnyt ketään, emmekä tehneet ukon kanssa mitään. Haaveilin siis tekeväni tänä vuonna jotain vähän erikoisempaa.

Mutta turhaan, näen mä. Ostin koristeen kakkua varten ja somia muffinssivuokia. Mutta mitä itua on leipoa kakku, kun en yksin sitä kuitenkaan jaksa syödä kokonaan? Kun ei ole ketään, ketä kutsua. Ne harvat, joita ehkä kiinnostaisi tarpeeksi tulla synttäreilleni, asuvat kai liian kaukana. Niitä vielä harvempia, jotka asuvat lähellä, en uskalla kysyä, koska pelkään, ettei niitä kiinnosta. Äiti pyysi tulla käymään, leipoisi mutakakun, käytäisi syömässä. Siitä tuli vielä pahempi olo. Olen niin säälittävä, että minulla ei ole muitakaan, joiden kanssa viettää syntymäpäivää, kuin äiti.

Ehkä jonain vuonna jotain jännittävää tapahtuu. Ehkä vielä joskus yhden ainoan kerran joku tekisi jotain yllättävää ja mukavaa ihan vain minua varten.

Itsesääli, tuo ojanpohjista katkerin.

perjantai 25. tammikuuta 2013

Naapurissa huudetaan "MAALI!"

Kun pakkanen kiristyy, huuleni näyttävät usein tältä:


Mikään huulirasva ei tunnu auttavan.

En muistaakseni koskaan maininnut siitä, kun löysin jo pari kuukautta sitten huuto.netistä hupparin, josta olin haaveillut kauan aikaa. Nyt vain on niin, että käytän kovin harvoin huppareita, ne ovat yleensä enemmän housujen kanssa sopivia, enkä ole enää aikoihin käyttänyt housuja juuri lainkaan. Tuossa eilen torstaina kaivoin unelmahupparin kaapista kuntoutukseen lähtiessäni.

Meneehän se hametyylissäkin.

Poneja!
Sain idean käydä tarkistamassa, vieläkö ne näyttävät Hobittia. Ja olihan sitä pienessä salissa vielä, joten varasin lipun ja menin muutamaksi tunniksi emon kämpälle odottelemaan. Siellä on iso kokovartalopeili, minulla ei ole vieläkään. Äiti oli töissä, mutta minulla on avain, joten otin päikkärit ihan rauhassa. Olin tuumiskellut joulusta asti, että tahtoisin käydä katsomassa Hobitin uudestaan. Onneksi sain käytyä, vaikkakin sitten yksin.



Olen myös haaveillut melko kauan tatuoinneista peukaloihin. Jotain pientä ja yksinkertaista. Kunhan riipustelin nyt jotain, en ajatellut ankhia ja pentagrammia kuitenkaan ottaa.

Pohtikaa miten otin kuvan ilman käsiä!

Riesa on ollut vähän levottomampi muutamana päivänä. Se on pitänyt minua hereillä öisin riehumalla tavallista enemmän. Tulin siihen tulokseen, että se on vain tylsistynyt. Ja samassa tajusin, etten hengaile sen kanssa tarpeeksi, joten otin tänä iltana asiakseni istuskella sen kanssa lattialla, jutella sen kanssa ja leikkiä. Ehkä tänä yönä se tulee taas tyynyn viereen kehräämään.


Minulle tuli postissa tällä viikolla pieni ihmissudenpentu, roar! Howleen 14v.

Toinen korva on lurpallaan.


Ihmissusiperhe on obsessioni. Nyt kun minulla vihdoin on Howleen, se tarkoittaa sitä, että seuraavaksi pitää metsästää isoveli Clawd... Mutta koska aloitin nyt sen ostolakon, katsotaan sitä joskus myöhemmin.

tiistai 22. tammikuuta 2013

Mint is the new black tai jotain

Voi hyvät hyssykät. Olen tänään päättänyt, että en enää valvo öitä, vaikka väkisin nukun. En enää seuraa hölmöjä impulssejani alkaa touhuamaan jotain ihan muuta kun pitäisi nukkua. En enää ajattele "no ei se niin kamalaa ole", koska se toden totta on. Hirveä olo. Samoilla silmillä aamulla kuntoutukseen, en päässyt edes terapiaan koska oli niin karsea olo. Tuntuukohan krapula tältä. Mutta koska tulin jo aikaisin kotiin, ehdin ottaa valoisan aikaan kuvia.

Oli katsos sitten kuitenkin pakko viideltä aamulla pukea ja laittautua kivasti, univeloista viis. Olen liian onnessani talvitakkini kanssa, nyt tuntuu että voisi pukea lolitaa vaikka joka päivä. Tai ainakin joka toinen.


Säärystimet, villasukat, kaulahuivi...
Ja kisu.
Sitten lavastetut kuvat ilman niitä. Kyllä näillä nilkkureilla tarkenee vielä -13 asteessa. Olen käyttänyt tätä Bodylinen hametta vain pari kertaa, se on vaikeahko koordinoida, koska en omista mitään ruskeaa, enkä haluakaan. Paitsi nämä kengät. En kestä käyttää ruskeaa, eiei. Samoin punaista, iso ei.

Minun mintut ei mätsää.






Yyyh, mennäkö päikkäreille silläkin uhalla, että en välttämättä pääse sieltä ihan hetikohta ylös? Miksi täytyy olla näin pöljäke?

Hauvameininkiä

Hengailin viikonloppuna pitkästä - aivan liian pitkästä - aikaa pitkäaikaisimman kamuni kanssa. Ja kamun hurttien. En muista koska viimeksi olisin juonut niin paljon alkoholia yhden illan aikana (siiderin ja lonkun johon lorautin pikkuisen kirkasta, omg!), tai nauranut niin että vedet valuvat poskilla.

"Heitä jo, heitä jo!"

Sitten syöksytään kapulan perään, töppöjalka tosin jää jälkeen.

Illalla väsyttää, vieretysten takajalat sojottaen...
Tämän ystävän kanssa yhden illan keskustelut tekevät paljon enemmän kuin kymmenen terapiaistuntoa. Ja hauvakamujakin on aina kiva nähdä. Toivottavasti pian uudestaan. 

maanantai 21. tammikuuta 2013

Minäkin

Olen saanut kaksi tunnustusta, näitä mitä blogeissa nyt jostain syystä pyöriskelee. Toisen antoi Petra, jo kauan aikaa sitten, ehdin unohtaa kokonaan...


LIEBSTER AWARD:  
''This little award is all about discovering new blogs and helping those with less than 200 followers to get recognised.'' 

1. Each person tagged must post 11 things about themselves.
2. They must also answer the 11 question as the "tagger" has set for them.
3. They must create 11 more questions to ask bloggers they have decided to tag.
4. They must then choose 11 bloggers with less than 200 followers and tag them in their post. 
5. These lucky bloggers must then be told.
6. There is no tag backs.

11 faktaa:
1. Olen kuluttanut aivan liikaa rahaa tässä kuussa, tänään päätin alkaa shoppailulakkoon ennalta määrittelemättömäksi ajaksi.
2. Yksi suurimmista haaveistani on päästä joskus Kiinaan.
3. Olen hordaaja, mitä minä oikein teen kaikella tällä tavaralla jota en raaski heittää pois tai myydä eteenpäin tai lahjoittaa pois? Olen liian kiintynyt esineisiini, ja se on ehkä hieman pelottavaa.
4. Loppujen lopuksi uskon kuitenkin, että olisin onnellinen jos eläisin hyvin vaatimattomasti, ja se onkin se suurin haaveeni, takaisin maalle muuttaminen ja elämästä kaiken turhan pois jättäminen. Se on haave monille, mutta suurin osa ei koskaan toteuta sitä. Minä tiedän toteuttavani. Mutta ensin elän nuoruuden hölmöyttä.
5. Olen sokeririippuvainen, minun on pakko estää itseäni ostamasta joka ainoa päivä karkkia ja namia.
6. Sormeni ja varpaani ovat aina kylmät. Lähes aina. Huono ääreisverenkierto.
7. Mietiskelen paljon suomen kielen sanoja, jäin hetkeksi pohtimaan sanaa aina. Kielet ovat ihan hemmetin mielenkiintoisia mielestäni, ja haluaisinkin osata niitä kaikkia. Äsken tuumiskelin sanaa recognise verrattuna sanaan recognize, brittien ja amerikkalaisten erot.
8. Olisin ollut lahjakas koulussa ilman invalidisoivaa paniikkihäiriötä, masennusta ja loputonta ahdistusta.
9. Ihmissudet ovat suuri suosikkini kaikista olennoista ja hirviöistä. Nautin yleensä kököistäkin ihmissusileffoista, ja Monster High -nukeista lempparini on arvatenkin Clawdeen Wolf.
10. Luen mieluiten kauhukirjallisuutta, mutten välitä niin paljon kauhuleffoista, ja katselen mieluiten scifielokuvia, mutten juurikaan lue scifikirjallisuutta. Sarjakuvissa sen sijaan tykkään molemmista suunnattomasti.
11. Olen nykyään melko tyytyväinen itseeni, enkä enää edes häpeä sitä millainen olin ennen.

Kysymykset:
1. Millainen uskot maailman olevan vuonna 2030?
- Surkea paikka, ja koko ajan surkeampi
2. Mikä kirja/elokuva/biisi tms. on vaikuttanut elämääsi eniten? Miten?
- Vaikea kysymys, mutta sanon Sormusten Herra, sekä kirjana että elokuvina.
3. Suurin ei-salainen pelkosi?
- Oksentaminen
4. Jos saisit viettää päivän kenen tahansa kanssa, niin kuka se olisi?
- Edesmenneen isoveljen.
5. Jos saisit poistaa maailmasta yhden keksinnön, mikä se olisi?
- Ihminen. Sehän on keksintö? Ei?
6. Lapsuudenaikainen unelma-ammattisi?
- Näyttelijä
7. Osaatko piirtää? Jos osaat, mikä on vahvuutesi?
- En paljon piirtele, tykkään raapustella ihmissusia kuitenkin toisinaan, ja omakuvia, aina erilaisia ja eri tyyleillä mielentilan mukaan.
8. Rehellisesti, oletko koskaan toivonut jotakin pahaa jollekulle?
- Olen tietysti, monet kerrat.
9. Koska kaikki tuntuvat vihaavan talvea, kerro joku hyvä puoli siitä?
- Olen aina tykännyt talvesta, pimeydessä on omat puolensa vaikka se alkaakin lopulta kyllästyttämään, kylmyyttä siedän paljon paremmin kuin kuumuutta, pakkaspäivät ovat melkein itkettävän kauniita, on kiva istua kotona peiton mutkassa ja polttaa kynttilöitä, saunominen on talvella vielä ihanampaa kuin kesällä, keksisin vaikka mitä.
10. Jotain, mitä et ole koskaan tehnyt?
- En ole koskaan lähtenyt hetken mielijohteesta reissuun.
11. Mitä kuuluu?
- Juuri nyt oikeastaan aika hyvää. Tuntuu hassulta.

Kysymykseni:
1. Kylmät vai lämpimät värit?
2. Onko kämppäsi siisti, sotkuinen vai jotain siltä väliltä?
3. Mikä on suhteesi musiikkiin?
4. Lempieläimesi, ja miksi?
5. Suurin unelmasi?
6. Mihin uskot?
7. Asuisitko mieluummin suurkaupungissa vai keskellä korpea?
8. Mikä on bravuurisi keittiössä?`
9. Mikä saa ajatuksesi kohti uutta ja jännittävää?
10. Jos olisit taruolento, mikä niistä olisit, mikä kuvastaisi parhaiten sinua?
11. Ensimmäinen pieni esine, mikä mieleesi tulee?

Haastan nyt muutaman...

Ja tämä toinen on Nizurethilta. Tehtävänä on kertoa viisi omituisinta tapaansa. En jaa tätä nyt enää eteenpäin kuitenkaan.

1. Unohdan syödä. Olen perinyt tämän isältäni, molemmat vain pörräämme koko päivän ja illalla kymmeneltä hoksaamme, että voisihan tänään jotain syödäkin. Silloin kun asuin isän kanssa kahdestaan, saattoi mennä monta päivää ilman kunnon ruokaa, kun vasta illalla tajusimme alkaa vääntämään jotain leipää, kun ei enää viitsinyt kokkaamaankaan ruveta. Ja nykyäänkin yksin asuessani muistan kyllä ruokkia kissan, mutta itseni unohdan tyystin. Tajusin muuten juuri nyt, etten ole syönyt tänään mitään...
2. Olen aina osoittanut hermostustani omituisilla tavoilla. Yhdessä vaiheessa purin sormiani, erityisesti rystysiä, ja joskus havahduin siihen, että minulla on melkein koko käsi suussa ja aivan kipeä ja punainen jyrsimisestä. Toisessa vaiheessa tungin aina peukalon kynnen etuhampaiden väliin, se sattui hieman ja auttoi keskittymään johonkin muuhun kuin ahdistukseen. Jossain vaiheessa taisin myös nyppiä kynsillä huuliani. Ja aina olen pureskellut alahuultani ja poskiani, ne ovat jatkuvasti ihan jauhelihaa ja kipeät ja röpelöiset, inhottavaa. En edes huomaa tekeväni sitä, tälläkin hetkellä alahuuli käsittelyssä.
3. Sähisen kissalleni, jos se tekee jotain tuhmaa, huutaminen ei auta yhtään mitään. Jos se teroittaa kynsiä mattoon, sähisen, jolloin se lopettaa ja menen taputtamaan sen raapimapuuta. Sitten se tulee raapimaan sitä, ja katsoo minua. Sitten rapsutan kisua hetken ja sanon hyyyyyyyvä.
4. Toisinaan istun vain ihastelemassa vaikkapa ponikokoelmaani, tarrojani, tunnelmavalojani, tai jotain muuta nättiä mitä täältä kämpästä löytyy. Istuminen, tuijottaminen, ihasteleminen ja tuumiskeleminen on mukavaa ja rentouttavaa. Minun on vaikea ajatella silmät kiinni, jotenkin tarvitsen jotain visuaalista ärsykettä, sellaista rauhallista ja miellyttävää, uppoutuakseni ajatuksiini. Silloinkin kun kuuntelen jotain kappaletta oikein uppoutuneena jokaiseen instrumenttiin ja sanoituksiin, tuijotan jotain vaikkapa kivan väristä, en saa siitä otetta silmät kiinni. Samoin minun on vaikea olla säkkipimeässä, silmät alkavat muljua päässä ja mieli menee rauhattomaksi.
5. Pistän kaurapuuroon aina rusinoita. Se on hyvää.

torstai 17. tammikuuta 2013

You can be the star of anti ordinary

Olen vähän laitellut kämppää, järjestellyt, purkanut kaksi nurkissa lojunutta muuttolaatikkoa, ripustellut asioita seinille ja esille, sen sellaista.

Uudet verhot mummolta ja pinkit sydänvalot kirpparilta.
Furby, Cthulhu, Popples, kettu, lohikäärme, poni, lepakko ja toinen Popples.
Polly Pocketteja jei.
Pääkallokiitäjä ja sudenkorento isän tekemissä kehyksissä.
Sudenkorento on uusi, sain joululahjaksi.

Tänään kävin taas kuntoutuksessa ja toimintaterapiassa. Ei tullut nukuttua ihan tarpeeksi, mutta ei aivan liian vähänkään, joten sitten oli sellainen hieman yliväsymyshyperaktiivinen olo. Selitin ja heiluin. Uudella takilla tuntuu tarkenevan ihan hyvin -25 asteessakin, tosin joku vilukissa ei varmaankaan pärjäisi.

Nätti aamu.

Ihanan lämmin huppu.

Karvatöppöset, eikä varpaita taatusti palele!


Kisu: O.O
Otin eilen kauppaan lähtiessä pikakuvan.

Riesa ja kettu nimeltä Kettu.

Eikä nuha vain hellitä!

tiistai 15. tammikuuta 2013

Lorelei, a poet of tragedies

Homssuinen kuntoutuspäivä. Tai siis ei päivä ollut homssuinen vaan minä. Päivä oli oikein nätti. Aurinkoiset pakkaspäivät, minulle sopivia päiviä ne. Kuinka monta kertaa olen jo kirjoittanut sanan päivä? Ohjaaja päivitteli, kun minulla ei ikinä palele vähissäkään vaatteissa, ja hän on aina jäässä. Sain teetä ja jutskattiin. Viidennestä kerroksesta jopa ankea kaupunkimaisema on ihan nätti, kun aurinko nousee ja jääkiteet kimaltavat.

Tänä iltana letinvärjäykseen.

Näytän aina Joukahaiselta kun yritän ottaa yhteiskuvaa Riesan kanssa.
Se tärkein joululahja minulta minulle oli tilaus Restylelta. Päätin jokin aika sitten, että kunhan saan vähän tuohta, tilaan sieltä talvitakin. Ja sitten vähän ennen joulua se joulun ihme tapahtui! Joten tilaus menemään, ja talvitakin lisäksi ostoskoriin jostain syystä tupsahti myös tämä hamonen:

Ihana printti.
Olen haaveillut lolitaan sopivasta takista jo kauan. Tämä oli kohtuuhintainen ja oikein kaunis. Lisäksi siinä on huppu, ihkua. Mutta se on kuitenkin lantiolta aavistuksen ahtaan oloinen, suurta alushametta ajatellen. Kokeilen joku päivä, katsotaan sitten.

Paketin mukana tuli myös tuoksuva imurinraikastin "Ocean Breeze"... Öh?

Niin kaunis, ah onnea!

Tässä ovat kaikki minipienet Halinalleni, niitä mäkkärileluja:


Joku möi tuota mintunvihreää (Wish Bear), siis tismalleen samanlaista miniä, huuto.netissä hintaan 15 euroa, suurin piirtein tekstillä "aito vintage 80-luvulta lappu puuttuu", vaikka nuohan ovat 2000-luvulta. Ainakin oranssin (Tenderheart Bear) pyllyssä, jossa on lappu vielä tallella, komeilee luku 2004. Kusetuksen makua?

maanantai 14. tammikuuta 2013

Going for a walk JSK

Uusi mekko. Innocent World, käytettynä ostettu Tiialta. Mieleni teki tänään laittautua ihan vain omaksi ilokseni, vaikken missään käynyt. Paitsi postilaatikolla ja kaupassa. Olen kyllä vielä menossa käymään postissa, se eniten odotettu joululahja on vihdoinkin siellä!

Ensin mallailin Demonian kenkien kanssa, joita ei tietenkään voi talvella käyttää ulkona.

Joten laitoin sitten nämä ulos lähtiessäni.

Headdress on myös uusi, fb:n goottikirppikseltä.
Siinä on kaksi pientä metalliristiä molemmin puolin, ruusut lisäsin mätsäämään mekkoon.


Käytin ensimmäistä kertaa elämässäni meikissä ruskeaa luomiväriä.
Joka ei tietenkään kuvissa näy.


Tykkään asusta, nätti olo.

Ikuinen looppi, tyttösellä on tämä mekko päällä, ja siinä mekossa joka sillä on päällä on se sama tyttö jolla on se mekko päällä, ja sillä, ja sillä...
Ja sitten:

Jälleen yksi uusi ponikin! Iiiih <3
Nämä rullaluistelijat ovat unelmaponejani, ensimmäinen sellainen minulle.