torstai 28. maaliskuuta 2013

Varoitus: Hippipostaus

Olisi niin paljon kerrottavaa. Tahtoisin kirjoittaa kaikesta, mitä olen viime aikoina pohdiskellut, mitä olen ymmärtänyt, miten olen kasvanut, mitä viime päivinä Oulussa puhuttiin kamujen kanssa, millaisia ahaa-elämyksiä olen tämän talven aikana kokenut, mutta en edes tiedä, mistä aloittaa. Mitä kaikkea oikeastaan kertoisin? Tunnen, etten ole enää ihan sama ihminenkään kuin puoli vuotta sitten. 


Kävin kirppareilla, löysin muutamia juttuja. Yksi hienoimmista asioista ikinä, suuri planeetta-asia, ilahduttaa minua nyt makuuhuoneen katossa. Siinä on pinkki raketti, sininen iso planeetta, tähtösiä, kuu ja tähdenlento. Kisujakin kiinnostaa. Olen aivan tytinöissäni tästä, ette voi kuvitellakaan.

Varjoni

Ei oikeastaan nyt muita kuvia Oulusta, mutta jopa tavallista hienompi reissu oli. Jotenkin juuri nyt - ehkä se johtuu vähän keväästäkin - sekä minä että kamuni olemme niin vahvassa yhteydessä keskenämme, ja onnellisia, ja tietoisia maailmasta ja itsestämme, niin että parasta maailmassa on istua yöllä kuuntelemassa rauhallista musiikkia, polttamassa luomutupakkaa ja juttelemassa. (Minulla tulee Oulussa polteltua Manitouta, se on siis tosiaan luomutupakkaa, lisäaineetonta, josta ei tule paha olo, jota ei tavallisesta kaupasta saa ja joka on vähän kallista, ostan sitä aina silloin tällöin ja yleensä poltan sitä sitten ehkä yhden viikossa, mutta Oulussa aina vähän enemmän. Eräs teksti jonka löysin, jos kiinnostaa.) En osaa tätä sen paremmin nyt selittää, vaikka yritin ja pyyhin pois ja yritin taas. Olen pääsemässä pikkuhiljaa siihen hihhuliuteni ytimeen, sisäiseen rauhaan, positiivisuuteen ja rakkauteen itseäni ja maailmaa kohtaan. Kyyniset elämää pelkäävät pessimistit saavat pyöritellä silmiään ihan rauhassa, minä olin ennen yksi heistä, ja todella onneton. Nyt kun olen vihdoin onnellistumassa, en enää jaksa välittää kaikesta turhasta paskasta. Ja on ihanaa onnellistua yhtä aikaa maailman parhaiden ihmisten kanssa.

Jäin vähän selittämään muuta kuin piti.

Enivei, Oulussa vielä näin maanantaina uutta kamua, Rosaliaa. Se oli siitä merkittävä tapahtuma, että minulle on kovin harvinaista sopia jonkun kanssa, että "hei nähdäänkö". Kaveripiirini on pikkuruinen, mutta eipä tuo minua kauheasti häiritse, ei enää, koska siihen kuuluu niin hienoja ihmisiä. Oli muuten erikoisjännää pystyä kerrankin puhumaan jonkun kanssa lolitastakin niin, että toinen ymmärtää.

Tänään ostin chillailuteetä, koska niin hieno!
Tämän pitäisi  rentouttaa. saa nähdä.


Tänään olin hupsu ja salskea, nukuin yöllä paljon, en tehnyt juuri mitään, kävin kaksi kertaa kaupassa koska unohdin ensimmäisellä kerralla asioita, tein uunijuureksia ja -pottuja ja herkkusalaattia, nukuin vähän lisää, olen vain laiskotellut rankan reissun jälkeen. Reissaaminen on aina rankkaa, tapahtui mitä tapahtui.


Kello on taas jo yli puolen yön, huomenna pitäisi herätä melko aikaisin ja lähteä kuntoutusryhmän kanssa kauas laavulle tuumailemaan ja halloumijuustoa paistelemaan. Tai siis makkaraa, mutta ostin myös halloumijuustoa itselleni, koska oooh halloumijuusto. En löydä mistään niitä hyviä ulkoilutalvikenkiäni, mutta enköhän pärjää. Viikonloppuna on iskälässä perinteiset pääsiäisen pilkkikisat, joita en aio jättää tänäkään vuonna välistä. Naapureiden kanssa on oikeasti ihan hauska pilkkiä, istuskella nuotiolla ja kuunnella juttuja. Veikkaan, että viidenkymmenen vuoden päästä minulla ei ole tuollaiseen enää paljon mahdollisuuksia, vaikka aionkin ehdottomasti asua siellä, koska naapurusto autioituu pikku hiljaa. Se on kovin surullista.

Mutta tulevaisuuskin näyttää tätä nykyä niin valoisalta. Minua ei enää pelota vain kaikki, vaan on selvä rauhallinen tunne siitä, että kaikki menee parhain päin, juuri niin kuin pitääkin. Siitäkin jutskailimme kamujen kanssa viikonloppuna, ja tuli sellainen ihana lämmin, luottavainen olo. Olen lakannut vihaamasta mitään, mikään musiikkikaan ei enää inhota minua. Olen oppinut ymmärtämään ihmisiä paremmin, olemaan herkempi toisten tunteille ja mielenliikkeille, ja sietämään, jopa pitämään ihmisistä, joita olisin ennen vältellyt. Voi että nyt kuulkaa, rauhaa ja rakkautta ja kevätihkuutta ja suuria tunteita ja pieniä murheita kaikille.

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Vielä

Viimeiset kuvani Helsinki Lolita conventionista. Nämä olivat näitä kuvaajien ottamia, joita olen bongaillut, ja sitten se kuvauspalvelun kuva. Se ei ollut ihan niin onnistunut kuin toivoin, mutta aivan tarpeeksi hyvä. Kuten selitinkin, minulla oli aluksi peruukki, kunnes alkoi sattua joka paikkaan ja ahdistaa ja pyörryttää ja aloin lopulta nähdä vihreää, joten olin loppuajan ilman. Onneksi löytyi kuvat molemmista lookeista.

Miksen enää löydä sitä kuka tämän kuvasi?
Apua?
Kuvaaja Hanna Linnove
Kuvaaja Miikka Pihlajamäki
Öitä karvamatoset.

torstai 21. maaliskuuta 2013

Fuchsia day

Tiedättekö ne päivät, kun kuljet ulkona ja sinulla on ihan selvä tunne, että jokainen vastaantulija katsoo halveksuen, tai nauraa hiljaa itsekseen, tai muuten vain pitää sinua tyhmän/ruman näköisenä? Jotenkin jokainen katse ahdistaa ja sitä toivoo voivansa vaipua takaisin sängyn pohjalle, tai vähintäänkin tahtoisi kulkea kaupungilla täysin kaavutettuna niin, että vain silmät näkyvät... No, on niitä päiviä, ja sitten niitä toisenlaisia. Sellaisia, kun on ihan selvä tunne, että jokainen vastaantulija katsoo silmät loistaen, joko ihastellen tai muuten vain iloisena näkemisestäsi. Näitä jälkimmäisiä päiviä minulla taitaa olla valitettavasti vähän harvemmin, mutta tänään oli sellainen.


Sen täytyi johtua osittain siitä, että oli niin pirteä olo jännissä saappaissa, joita olin odotellut jenkeistä saapuvaksi monen monituista viikkoa, pari kuukautta itse asiassa, ja tehnyt ensimmäistä kertaa elämässäni netissä tulliselvityksenkin ja kaikkea. Ihkupinkki.


Sitten se johtui varmasti myös siitä, että heräsin vahingossa puoli seitsemältä, ja pidin kivan rauhallisen aamun ennen kuntoutukseen lähtöä. Kuuntelin musiikkia, datailin, meikkailin, suoristin pitkästä aikaa lettiä, pusin kisua, sen sellaista.


Sitten se johtui siitä, että koko alkuviikko oli mennyt ihan pipariksi, niin sumussa ja möhössä. Oli mukavaa saada taas jotain tehtyä, päästä ulos, aurinko paistoi, sitten satoi lunta, sitten taas paistoi, ja sitten satoi lunta. Uhmasin tuiskua ensimmäistä kertaa tänä keväänä nahkatakissa, ja tarkenin ihan hyvin.


Sitten se johtui tietysti siitä, että oli yksinkertaisesti nätti olo. Tukkakin on taas hyvän violetti, aina ilon aihe. Merkkipaalu sinänsä on sekin, että minulla on housut jalassa, olen niin kiintynyt nykyään hameisiin.


Sitten se johtui vielä siitäkin, että sain hankituksi yhden taulupohjan, ja nyt minulla vihdoin on kaikki tarvittava.

Kisun häntähän tuo tietysti.
Olen maalannut viimeksi 2011 luullakseni, taidepajalla, ja kaivannut sitä kovasti. Kumma kyllä en ole aikaisemmin saanut vain hankittua välineitä ihan omaksi. Mutta nyt on aika, alan siis tänä iltana maalaamaan, jipii! Vaikka vielä ei ole hajuakaan, mitä sitä maalaisi...

Jotain pinkkiä?

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Welcome to the grave

Maanantai-iltana käytiin veljen kanssa ylioppilasteatterilla katsomassa Aliens. Siellä näytetään toisinaan loistavia leffoja, ja paljon tämän parempaa ei voi kyllä näyttääkään. Onhan tuo nähty sen parikymmentä kertaa varmaan elämän aikana, itsehän käytännössä kasvoin muunmuassa tämän leffan parissa. Toivoimme sen olevan director's cut, mutta turhaan. En taida olla itse edes koskaan nähnyt sitä hitusen pitempää versiota. Ja olihan se vain mahtavaa nähdä tämä suurelta ruudulta, vaikka muistaakin replat ulkoa ja penkki oli harvinaisen epämukava. Koko tiistain oli vielä selkälihakset kummallisista kohdista kipeät, kun olin venkoillut etsien mukavaa asentoa...


Ellen Ripley on varmaankin yksi suurimmista idoleistani ikinä. Salaa toivon, että olisin itse yhtä cool jonkin katastrofin sattuessa, enkä panikoiva säälittävä ihminen, kuten kaikki muut.



Muuten tämä viikko on mennyt ihan penkin alle. Mutta samapa tuo, yritetään taas huomenna uudestaan. Tänään kun sai taas tukan kunnolla violetiksi ja aivan mekasuperihkua ruokaa uunista ulos, sekä postista jotain kivaa, näyttää taas elämä valoisammalta. Yritän olla jäämättä jumiin kurjiin päiviin.




video

Eilen tuli yhtäkkinen hinku leipoa taas kuppikakkuja, ja voi pojat...



Niistähän minä pidän!

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Sunny dayz

Tämä viikonloppu. Haisen savulta ja lampailta.


On se aika vuodesta, kun lampaiden määrä kaksinkertaistuu.


video



Pikkupäkäsiä.

Musta nenu.

Vanha Minttu, se tulee aina tuijottamaan, odottamaan rapsutuksia.

"Rapsuta!" Ja sitten häntä heiluu.

Pikku Tao-Tao, väsy parka. Nukkui vain, ei tiedä onko siitä eläjäksi.

Vastasyntynyt musti, pirteänä, toisin kuin emo.
Pässinpäät ovat näin talven jälkeen varsin törkyisiä ja homssuisia raukkoja, kun sisällä vain hengailleet. Vielä pari-kolme kuukautta, niin pääsee ulos!

Mummolassa söin mummon erikoispizzaa, iskälässä hernesoppaa ja sain mukaani lammasjauhelihaa, siellä oli lapsia enemmän kuin tarpeeksi, ja nukuin enemmän kuin tarpeeksi.

Kaupunkia kohti ajellessa näkyi sellaisia revontulia, että oli suorastaan pysähdyttävä ja noustava autosta tuijottamaan suu auki, kaksi kertaa. En muista nähneeni yhtä upeita moneen vuoteen. Mielestäni ne välähtivät välillä punaisenakin. Yritin epätoivoisesti saada kuvia, mutta noh...

Spiraali


Monta vuotta sitten näin kerran revontulet, jotka lähtivät spiraalina taivaankannen korkeimmasta kohtaa, alkoivat levitä minuutti minuutilta laajemmalle ja laajemmalle, lopulta täyttäen koko taivaan. Muistan myös joskus todistaneeni sitä ääntä, jota ne toisinaan päästävät.

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Ennui

Tällä viikolla ostin minikokoisen vesimelonin ihan vain siksi, että kaupassa oli minikokoisia vesimeloneja. En voi väittää katuvani ostopäätöstä. Tällä viikolla sain viimeinkin pienen haavan sormeeni, joten saatoin avata paketillisen My Little Pony -laastareita. Nyt keskisormessa komeilee Applejack. Tällä viikolla olin ensimmäistä kertaa ompelupajalla, siellä oli vallan tylsää. Tällä viikolla en ole ostanut lainkaan karkkia tai muuta namia, sen sijaan olen makeannälkään syönyt kreikkalaista jugurttia kuningatarhillon kanssa, tai appelsiinia, tai melonia, tai juonut vain sokeritonta mehua. Tällä viikolla löysin piiiiitkästä aikaa kirpparilta ponin. Se oli se iänikuinen Pony Bride, mutta kaipasin sattumoisin juuri sitä. Minulla oli yksi lapsena, serkuilta saatu, sellainen jolta koira oli syönyt korvan jne, ja muutama vuosi sitten kustomoin sen. Kaipasin uutta, parempikuntoista tilalle. Nytpä löysin, hähää. Minulla on sille se huntu, mutta kakku puuttuu ja muistan, että se sormuskin minulla oli joskus, mutta se nyt on herkkä katoamaan. Olen ihan varma, että kampa on kyllä tallessa jossain.



Tällä viikolla tiistaina sain aika paljon ihan käsittämättömän huonoja kuvia casual loleilustani.




Tällä viikolla olen hankkinut kynsilakkoja. Aika monta.


Minulla ei ole ikinä ennen ollut tavallista tylsää mustaa.
Ei tuo vasemmanpuoleinen oikeasti ole pelkkää mustaa, se kimaltelee kauniisti violettina.
Tällä viikolla ostin itselleni pelin. Se on harvinaislaatuinen tapahtuma se. Mutta koska olen vähän niinkuin suunnitellut hankkivani tuon itselleni jo niin kauan, päätin sen vihdoin tehdä.


Olen taas Kiinan keisarinna, mutta tällä kertaa varsin sotaisa. Strategiapelit ovat minun juttuni. Tänä iltana katsoin Black Swanin luullakseni kolmannen kerran. Imeydyin niin täysin leffaan mukaan, etten ollut lainkaan tietoinen ympärilläni olevasta maailmasta ja sitten elokuvan jälkeen vain ihmettelin kaaosta, jonka kisu oli sillä välin saanut aikaan huomaamattani. Veli pyysi, että leipoisin sahramipullia, joita tein viime jouluna, koska sillä nyt alkoi tekemään niitä mieli. Viikonloppuna mennään iskälään, taidan siellä leipoa, vaikka ovatkin joulupullia. Kello on kohta jo kolme perjantaiaamuna, eli tänään on karkkipäivä! Vihdoinkin!

Löysin myös aivan upeita taideteoksia. John Atkinson Grimshaw, 1836 - 1893. Nuo pilvet, ja kuu, ja puut, ja katu...


sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Autumn

Olen tässä vähän niinkuin kaihoten mietiskellyt syksyä. Kuuntelen Blackmore's Nightia joka mielestäni on juuri täydellistä syksymusiikkia, muistelen pilkkopimeitä iltoja. Kumisaappaat, tuulitakki, kynsikkäät, sormia palelee, märkää ja ruskeaa, sieniä, nuotio mustassa yössä. Syksyiset kalareissut. Marjoja notkuvat vadelma- ja mustaviinimarjapuskat.


Itse asiassa Blackmore's Night on nyt tänä iltana ollut niin ihanaa kuunneltavaa, että olen tanssinut itkien onnesta. Ja erityisesti tämä kappale.

Miten se nyt maaliskuussa alkoi niin syksy vetämään puoleensa, en tuota tiedä. Mutta olen aina tykännyt kovasti juuri keväästä ja syksystä. Sekä erityisen paljon syksyisistä kuvista.










Mothmouth
Ja tämä on yksi lempparikuvistani ikinä.
En oikein osaa sanoa miksi.

Jokaisella on tietysti oikeus ärsyyntyä syksypuheista näin kevään korvilla, mutta minua miellyttää kovin. Ei sillä, että toivoisin kevään ja kesän olevan jo ohi ja syksyn tulevan, mutta on sitä välillä mukava mietiskellä.

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Robotti Ruttunen on laulun arvoinen

Olen tässä pohdiskellut Halloweenia. Viime vuonna siitä ei tullut mitään, mutta ehkä jo tänä vuonna löytäisin jonkun tyypin tahi tyyppejä, joiden kanssa tehdäkin jotain sitten. Päätin jo miten tahtoisin pukeutua ja kaikkea. Siihenhän on vain kahdeksan kuukautta aikaa!

Olen myös pohdiskellut uutta tatuointia. En ole aikaisemmin suonut niille paljonkaan ajatuksia, mutta nyt kuitenkin tajusin, että tahtoisin tatuoida jotain, mikä muistuttaisi minua A:sta. Sain jo käyttökelpoisen ideankin.

Olen haaveillut ulkomaanmatkoista. Nekään eivät ole koskaan minua niin erityisesti kiinnostaneet, olen ollut ihan tyytyväinen täällä perähikiällä, vaan jotenkin nyt sekin on alkanut kuumottaa. Olenhan aina kuitenkin haaveillut Australiasta, Itävallasta ja erityisesti Kiinasta ja Moskovasta. Mutta minne tahansa johonkin seikkailemaan tekisi kovasti mieleni nyt. Vaikkapa sitten tylsään turistikohteeseen, enhän ole koskaan moisessa käynyt. Mieli avartuu kohti uusia juttuja nyt.

Olen hoksannut, että se suunnilleen vuosi sitten hullujenhuoneella diagnosoitu vääristynyt omakuva, jonka kanssa olen tapellut murrosiästä asti, alkaa ihan selvästi rakoilla. Olen viime aikoina jotenkin nähnyt itseni paremmin, tuntenut fyysisen olemukseni paremmin, ja viis veisannut vaikkapa sellaisista asioista kuin kehoni massa. En ole punninnut itseäni ties kuinka pitkään aikaan, koska enää en tarvitse sitä lukua hahmottaakseni kehoani. Nykyään en välttele peilejä, enkä kummastele saatika vihaa olemustani. Olen jopa alkanut ihailemaan sitä.

Olen tullut siihen tulokseen, etten todellakaan kaipaa seurustelusuhdetta varmaankaan pitkään aikaan. Olen rakastunut itseeni ja yksinoloon juuri tällaisenaan, ja se on ihan upeaa. Minulla on niin hyvä olla, etten muistakaan koska viimeksi olisin ollut näin täynnä elämää. Tietenkin tämä nyt on entiseen verrattuna, en loppujen lopuksi ole vielä kovinkaan vahvassa kunnossa, mutta etiäppäin, sanoi lappalaisakka lumessa.

Torstai, kuntoutuksen jälkeen pyörin kaupungilla, Antti Tuisku pönötti siellä ohi kävellessäni, ilokseni se puhui yhä mietä ja sietä, istuin leikkipuistossa paistattelemassa auringossa kuunnellen Danzigia. Kävin sitten kylässä äitilässä. Siellä on iso peili, minäkin tahdon. Rinteenkulman Supermarketissa myytiin taas Skittlesejä, nom.





Perjantai, psykolla puhuttiin todellisuuden hämärtymisestä ja taas kävin äitilässä, vaikka emo ei edes ollut siellä. Söin pakkasesta jäätelöä vähemmäksi. Kauppakeskuksessa oli jokuplöö ja lapsille pöytä jonka ääressä sai värittää. Väritin kaksi Hello Kitty -kuvaa, koska halusin. Näin taas julkimoita, Joulupukin.




Psykoterapeutin vastaanotolta on näköalapaikka Rovakadulle.