keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Blue Skies Ahead

Vaihdoin taustakuvan somempaan, koska halusin. Tulin tänään kaupunkiin, hyvästelin Riesan iskälässä, ja nyt jänskättää vähän liikaa... Koska lauantaina pitäisi lähteä Ouluun, ja sieltä sitten seuraavana torstaina purkkiinturkkiin. Kuten on monenmonet kerrat todettu, en osaa olla jännittämättä kaikkea mahdollista ihan naurettavan paljon. Nyt voin siis oikeasti aloittaa pakkaamisen ja sensellaisen häsellyksen. Tuttu tunne "äääääenmietahokaanlähteäääää" puskee jo välillä esiin.



Olen yrittänyt saada blogitekstiä aikaiseksi koko hemmetin päivän, tuloksetta. Ehkä nyt voisin yrittää ihan tosissani, jotta saisin jotain julkaistuksikin.

Tässä nyt kuitenkin video Myrskystä, kun pikkulintu katoaa parempiin suihin niin että hups vaan:

video

Uuutsiguutsiguu kun on soma pikku peto.


Halusin etsiä jonkin kuvan sieltä serkun häistä, jossa näkyisi se juhlamekkoni, joka minulla oli sukujuhlissakin, koska se on hieno. Sain paljon kehujakin molemmissa juhlissa, ja se oli hirmu kivaa. Oikein mitään hyvää kuvaa ei löytynyt, joten muokkasin vain härskisti veljen pois tästä:

Ehkä nuo aurinkolasit eivät sovi kauhean hyvin tähän juhlalookkiin.
Häiden jälkeen tyypit halusivat palavasti baariin jatkoille. Minua ei ihan kauheasti innostanut, ennemmin ahdisti koko ajatus, joten jäin veljen kämpille yksin istuskelemaan, popittamaan ja datailemaan. Yrittivät ne tietysti saada minua mukaan, ja se vain ärsytti vielä enemmän. Vahingonilokseni veli lähetti myöhemmin baarista tekstarin "Hyvä ettet lähteny. Pirun tylsää..." Ja tuumiskelin siellä kaikessa rauhassa hengaillessani, miksi kukaan valitsisi baari-illan mukavan koti-illan sijaan. En vain voi käsittää. Ei mene jakeluun. Yöllä kun ne könysivät sieltä takaisin, petyin pikkuisen, kun oma iltani loppui vähän kesken. Sunnuntaiaamuna ne jäivät sinne koomailemaan, kun menin kävelylle ja äitin tykönä kylästelemään ja kauppaan.



Tänään.


Tummanvihreä lempihamonen.
Tänään katsoin leffan Legend. Taas yksi kasarieeppisyys, mutta kun sydämessäni vain on aivan erityinen paikka 80-luvun kaikelle. Koko homman pilasi vain se, että tiesin pahiksen näyttelijän olevan Tim Curry, ja eihän sitä sitten voinut ottaa senkään vertaa vakavasti.




Parasta 80-luvun elokuvissa on se, että niistä ei kovalla vaivalla tehtyjä (ja vähän hassuja) efektejä puutu! Näistä ylivoimainen suosikkini on iänikuinen loputon glittersade, glitterkuorrutus, glitterliima, glittermeikit... Kun jopa pahiksen koko kämppä on musta, mutta lattiasta kattoon glitterillä päällystetty, ollaan asian ytimessä.


Olihan tuo tompanpoikanenkin ihan soma.

torstai 25. heinäkuuta 2013

& The Ensemble of Shadows

Aamupäivällä serkku lennähtää tänne uljaasta pääkaupungistamme. Lauantaina on meidän toisen serkkumme häät, enkä ole vielä päättänyt, mitä pukisin sinne päälleni. Olo on homssuinen ja epäedustava, tukkakriisi, identiteettikriisi, kaikkikriisi. Joka yö kahden aikoihin olen nyt tullut pelokkaaksi, vainoharhaiseksi ja säikyksi yhtäkkiä, vaikka hetki sitten olisi ollut ihan mukavaa. Kello on nyt puoli yksi, ja minun pitäisi nukkua, mieluusti en jäisi odottamaan, mitä tänä yönä tapahtuu kahdelta. Ja herätäkin pitäisi varmaankin kymmenen aikoihin. Oikeastaan minikokis ja toinenkin leffa houkuttelisi paljon enemmän. Katsoin juuri äsken Scott Pilgrim vs. the Worldin, taas yksi paikattu aukko sivistyksessäni. En odottanut yhtään mitään, en tiennyt etukäteen yhtään mitään, ja sain kyllä hämmästyä. Hieno elokuva. Nyt vähän kiinnostaisi se sarjakuva.

Ramona Flowers
Muutama päivä sitten feispuukissa kysyin M:ltä, sopisiko minulle neonkeltainen. Huuto.netissä houkutteli edullinen Cyberdogin fleecebolero... ja sitten kohta se olikin jo postilaatikossani. Nyt omistan kaksi kunnolla neonväristä jutskaa, boleron ja säärystimet. Tällähän pärjää jo.



Se on lämpöinen, se on pörröinen, se on pehmoinen, se on keltainen! Ja siitä irtoaa älyttömästi loistavaa nukkaa kaikkiin mustiin vaatteisiin.



Sitten pitäisi vielä keksiä miten sitä käytetään noin niinkuin ylipäänsä arkipukeutumisessa.

Vielä jokin toinen kuva, keltaista taas, siis keltaista?! Olen käyttänyt sitä nyt aika monena päivänä. Mitä kummaa? Tämä on minun Fluttershy-mekkoni, jonka helmaan ompelen kolme vaaleanpunaista perhosta heti kun viitsin. Sitten käytän sitä vaaleanpunaisen peruukkini kanssa ja kanniskelen pehmopupuani ympäriinsä. Oivalsin, ettei tätä mekkoa ainakaan voi ottaa mukaan Turkkiin, koska ilman alushametta/-mekkoa se loistaa läpi vähän liikaa.




Minun oli tarkoitus käydä keskustassa, ihan vain jotta olisi jotain mielekästä tekemistä, mutta kolmelta iltapäivällä ollessani yhä yöpaidassa, laskin, että paikat ehtisivät sulkeutua ennen kuin edes pääsisin sinne asti, koska osaan olla toooodella hidas. Joten unohdin koko jutun suosiolla. Arvatkaa mitä olen tehnyt sen sijaan? En mitään. Paitsi halloumisalaattia.

Nyt kello on jo puoli kaksi. What do? On niin hämärää, melkein syksyistä, melkein Ginger Snaps kuten viime lokakuussa, melkein täytyisi polttaa sätkä tämän yön kunniaksi. Melkein pitäisi kaivaa kaikkea mustaa ja liehuvaa ja huppuisaa ja pehmoista ja kököttää parvekkeella mustan teen ja sätkän kanssa. Melkein?


keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

This night forever, no morning will come




Tämänkin kappaleen mukana pystyy tanssimaan. Se vain on niin intensiivinen kokemus, että siitä tulee melkein itku. Tänään soittolistallani soi yhtäkkiä Deine Lakaien, enkä ollut kuunnellut sitä melko pitkään aikaan, ja nyt syöksyin sen mukana jonnekin uuteen ulottuvuuteen, jäin jumiin maagisiin maailmoihin.

Deine Lakaien oli A:n lemppareita. Kuuntelin sitä pienenä yhdessä A:n kanssa, se on tiiviisti yhteydessä lapsuuteen. Kuten moni muukin asia ja musiikki.

Mutta asiaan, monsteriasiaan. En koskaan pitänyt CAM Gorgon-tytön kasvoista. Lykkäsin hommaa liian kauan, mutta viime yönä otin pensselin kauniiseen käteen ja hoidin sen alta pois. Tukalle täytyisi vielä tehdä jotain, mutta se jääköön myöhemmäksi.

Lähtötilanne.
Nakkena

Work in progress
Keltaista ja mustaa luomiväriä

Hupsista, siitä tuli vähän suruinen
Siiiks oooooon mä suruineeeeen






Olen melko onnessani, koska tämä on vasta toinen kustomoimani monsteri, ja siitähän tuli ihan jees. En tainnut koskaan laittaa tänne blogiin kuvaa siitä ensimmäisestä? Sisters Pack Clawdeenilla oli toinen silmä vinkkelissä, ja se häiritsi niin, että tein sille uudet killit ja tukkaan mätsäävät kulmakarvat. Siitä tuli vähän kökkö, koska jouduin tekemään työn coctailtikulla pensselin puutteessa, eikä kuivapastelliliitujakaan ollut. Se on kuitenkin ihan soma mielestäni. En ole vielä varma, teenkö jossain vaiheessa uusiksi, antaa nyt ainakin jonkin aikaa olla.

Karsea salamakuva, otin tämän äsken ja öisin on jo liian hämärää kuvata...
Metsään on tullut jooo syyyyys

Viisastuneena hain hetikohtapian kunnon sudin ja ne liidut, ja nyt tuon toisen kanssa menikin paljon mukavammin. Tästä innostuneena olen jo suunnitellut uusia kustomeita.


Ghouls Rule Draculaura on sellaisenaan nukeistani ehkä se epäsuosituin, mutta entä jos... Osaatteko jo arvata, mitä kaavailin tuossa sen tukkaa hypistellessäni?

Kaikkein eniten minua kuitenkin ärsyttää tuo "matta" lakkani. Hankin sen aikoinaan BJD-nukkeja varten, se on hyvää spraylakkaa, onneksi sitä oli minulla valmiina varastossa, mutta miksi se jää niin kiiltäväksi ja pikkuisen tahmeaksi monstereiden naamassa? Enkö vain osaa, suihkutanko sitä liialti? Molemmat nyt näyttävät vähän siltä kuin hikoilisivat kasvoista. Yh.



Okei, nukkumaanmenoaika.

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Spectacular

Minulla oli täällä viime kesänäkin jotain kuvia Mataringin puukirkosta. Mutta se on niin kaunis, ja sitä piti käydä katsomassa ja kuvaamassa uudestaan, vaikka taaskaan ei päässyt sisälle (auki vain viikonpäivinä).







Samalla sitten piti shoppailla Ruattiherkkuja ICAsta oikein kunnon säkillinen. Namusia, leipää, pilsnerkorvia, limpparia, kaikkea ällöä mättöä. Ja pieni sateenvarjokin.


Juuri sopivan kokoisia kokkeleita
0,15 litraa

Tässä yksi kuva sukujuhlista jossa näkyy osittain tuo vanha koulu, jossa ne pidettiin. Ulkorakennuksessa oli sauna ja hyvä oleskeluhuone, jonne vetäytyivät illan mittaan kaikki, joita ei kiinnostanut yhteislaulu sun muut. Uin toki jäätävässä Torniojoessa, kun saunassa oli varmaan 100 astetta lämmintä. Minulla ei ole kuvaa itsestäni, kun en hoksannut pyytää ketään ottamaan. Kovin paljon kuitenkin kuulin kehuja leningistäni, ja kengistäkin.


Sain yhdeksässä tunnissa alas yhden siiderin. Kyllä, korkkasin sen kolmen aikoihin ja kulautin pohjalitkut keskiyöllä, koko sen ajan kanniskelin sitä mukana ja hörppäsin silloin tällöin. Aamulla neljältä istuimme kahdestaan veljen kanssa nuotiolla, kun kaikki olivat jo nukahtaneet tai sammuneet. Mikä pettymys, bileet loppuivat ihan kesken!



Loistouutisia! Riesa on päättänyt, että ihmisten vältteleminen ei olekaan enää niin hauskaa, koska niiltä saa ruokaa. Eräänä päivänä se vain tuli pyytämään ruokaa, ja kaikki oli taas hyvin. Otin sen takkahuoneeseen kanssani yöksi, ja voi pientä kun se oli onnessaan päästessään nukkumaan viereeni lämpimään. Se hurisi ja pörräsi ja pukkaili ja nenutti ja piipitti ja oli ihan touhussa. Aamulla annoin aamupalaa ja päästin sen taas ulos leikkimään. Nyt se tietää, että ruokaa voi tulla pyytämään, ja silti saa olla ulkona. Eilen kaupunkiin taas lähtiessä jätin sen tietenkin sinne, tuon sen tänne vasta sitten, kun kesä alkaa olla ohi ja vietän itsekin enemmän aikaa täällä.

Lomailu on tehnyt kisulle hyvää. Se on tullut puskemaan jopa äitipuolta ja siskopuolta, mitä se ei olisi ikinä ennen tehnyt, sillä se on aina ennen vältellyt kaikkia muita paitsi minua ja äiti ja isää. Se ei enää säiky ihan kaikesta pienestä, ja on muutenkin rennomman oloinen. Pieni villiintyminen on ihan hyväksi. Tosin sitten kun tuon sen kaupunkiin, se saa kyllä kylvyn ja matolääkettä.


Ja vielä yksi jutska. Muistatteko purkkiin säilötyn taviokuurnani? Nyt se sai seuraa, kun löysin suuren kuolleen sammakon, ja päätin säilöä sen. Se oli oikein kaunis, aivan terveen näköinen ilman mitään vammoja, mutta ihan taatusti kuollut. Olin menossa rantaan saunaa lämmittämään, kun melkein talloin sen siinä polulla. Kesti hetken aikaa tajuta, että voisihan sammakonkin säilöä.

video

Ostin sitä varten alkoholia, jonka ei pitäisi olla lainkaan sinertävää niin kuin se edellinen, mutta sitten sitä vanhaa olikin jäljellä vielä juuri pienen purkillisen verran, joten siniseksi jäi.. Purkin kyljessä on myös liimamähmää etiketin jäljiltä, anteeksi. Näkyi tuonne joukkoon jääneen jotain roskiakin, kun en tajunnut puhdistaa sammakkoa sen kummemmin. Isää vähän huvitti kun otin sammakon talteen ja kerroin, mitä varten, sen sijaan äitipuolta pikkuisen puistatti. Pidin sitä pakastimessa yön yli, toin jäisenä kaupunkiin, ja säilöin heti.



En ole varma, pitäisikö sekä sammakolle että taviokuurnalle keksiä nimet.

Minulla olisi vaikka kuinka paljon kaikkea muutakin kerrottavaa ja näytettävää, mutta kirjoitan sitten uuden postauksen toiste.

Pieni hiusinspiraatiopostaus













Olen hankkinut turkoosinvihreää hiusväriä, mutten voi iskeä sitä päähän ennen kuin vasta Turkin matkan jälkeen, koska siellä se haalistuisi välittömästi. Kuumottelisi kovasti jo värjätä! Kyllästyttää ihan armottomasti vaalea tukka! Ennen matkaa täytyy kuitenkin varmaan vaalentaa karsea juurikasvu, jos sen saisi tehtyä tällä viikolla vaikka.

Kirjoitan oikean postauksen varmaan tänä iltana/yönä, jos jaksan.