Mähmä

Näköjään vaihdoin uudestaan blogin taustaa. Edellisessä oli soma kuvio, mutta liikaa värejä ja muotoja. Tämä tausta ei tiiliydy siististi, mutta samapa tuo. Kuva oli myös alunperin ihan väärän värinen, ketut olivat punaisia ja taustaväri sinertävä, mutta se pikkuongelma korjaantui helposti gimpissä.

En edes viitsi kirjoittaa siitä paljonko kello on ja moneltako pitäisi herätä puutöihin ja miten en jaksa.


Joululahjoja minulta minulle reissaa postissa aika monta tällä hetkellä. Marraskuussa ilmestyi jäätävät kasat ylimääräistä rahaa (minun köyhimyksen mittapuulla) ja sitten lähti Ebay lapasesta. Ensimmäisenä kotiin ehti harmaa peruukki, ja Etsystä Hysteria Machinelta tilattu korpinkallo-kaulakoru, jollaista olen halunnut jo vuosikausia (muunmuassa koska Brigitte ja Ginger Fitzgerald).

Löysinkin juuri edellisenä päivänä SPR:n Kontista hopiaisen creepyn ketun hintaan 20 euroa, sillä on karseat lasisilmätkin! <3 Kohtalo ja sitä rataa. Näytin kettulaista ohjaajalleni ja sitä ahdisti niin ettei se halunnut edes katsoa. Koin reaktion suurena saavutuksena ja ohjenuorana sille, millaista tahtoisin elämäni olevan. Kettu oli halpa koska siinä oli tahra, mutta sain sen helposti pesussa pois.

Koko tästä seurannut look on ihan tismalleen sitä mitä esteettinen silmäni tätä nykyä kaipaa. Vaalea, melankolinen, makaaberi, mutta soma. Tämän tyyppistä saattaa tulevaisuudessa näkyä paljon päälläni. Peruukki varsinkin, olen ihan pihkassa. Äitikin kehui, kun kävin siellä viettämässä itsenäisyyspäivää (ja tehtiin kauheat kasat sushia NOM tai siis äiti ja veli teki ja minä vain lusmuilin maustoin riisin).

Olen erittäin tyytyväinen. Hetkellisesti tämä ikuisuuden jatkuva identiteettikriisi on selätetty. Mutta kyllä se viimeistään ensi viikolla taas palaa.

Mutta toden puhuakseni on minulle reissannut myös kaksi joululahjaa minulta perheelle. Äitin ja veljen lahjat tulivat jo. En jaksaisi millään ostaa lahjoja kenellekään muulle, vaikka tänä vuonna olisi varaakin. On niin rankkaa.



Sen sijaan säästän ahkerasti TOUKOKUUTA VARTEN koska olen varannut hostellin LEIPZIGISTÄ viideksi yöksi ja enää puuttuu lennot sekä tietysti lippu WAVE GOTIK TREFFENIIN ja tämä tietysti tarkoittaa sitä että suurensuuri ja hyvin pitkäaikainen unelma on todellakin ihan oikeasti wtf toteutumassa, aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa.

Nyt seuraakin ongelma: Mitähän sinne pukisi päälle? Toukouussa Saksassa saattaa olla ihan hemmetin kuuma tai sitten ei.

Nyt on jotain ihan superjännittävää mitä odottaa, niin jaksaa paremmin elää talven yli. Viime talvena touhotin Helloconia odotellessani, ja se auttoi hyvin, ja se oli koko vuoden kohokohta, ja olin siellä sitten ihan yli-inhimillisen sosiaalinen ja jaksavainen ja onnellinen, siitäkin huolimatta, että oli aivan karsean hirveä talvi taas takana. Tuo kokemus opetti, että kyllä minusta voimia löytyy kun on tarvis, ja toi rohkeutta toteuttaa vähän isompiakin unelmia. Ja nyt kun on vähän jopa mistä säästää, niin kaikkihan on oikein mallikkaasti. Sovin jopa jo erään saksalaisen nettikamun kanssa yhteisiä seikkailuja, se asuu Dresdenissä, vain tunnin ajomatkan päässä Leipzigistä, ja tulee hengaamaan kanssani.



Hmm minun oli tarkoitus tulla kirjoittamaan jotain sekavaa sepostuspostausta yöllisessä koomassa ja angstissa, mutta sitten tulikin kirjoitettua vain mukavia juttuja. Oho. Eihän tämä ole mistään kotoisin tämmöinen.

Koko teksti on jotenkin ylipirteä ja positiivinen, ällöttävää. Nyt tekisi mieleni poistaa ja unohtaa koko juttu. En oikeasti ole laisinkaan pirteä, ehkä nyt vähän positiivinen, tai en tiedä. Oikeasti on ihan omituinen kooma, se öinen "millääneiolemitäänväliä"-ankeus taas. Se tulee öisin. Sitä turtuu ja selkä jumiutuu ja otsaa kiristää ja sormet jäätyy.




PS: Meillä on ensi lauantaina pikkujoulumiitti Rovaniemellä Café Linnassa, tulkaa kaikki.