Chew chew chew chewbacca

Taas on aspergeriin liittyvät asiat mietityttäneet. Tällä kertaa stimming, mitä ikinä se sitten voisikaan olla suomeksi. Tic on ehkä tutumpi termi, sitä käytetään kai enemmän tourettesta puhuttaessa, kun tarkoitetaan sellaisia fyysisiä juttuja, vaikkapa nykäyksiä. Stimming taas on enemmän autismiin liitettävä termi, vaikka oikeastaan sitä esiintyy joka ikisessä ihmisessä. Esimerkiksi kun puhut ihan innoissasi jostain, saatat ojennella sormia tai heiluttaa käsiä, tai tehdä ilmeitä. Sitä se on. Autisteilla se on voimakkaampaa, ja sitä esiintyy kaikenlaisissa tilanteissa, ja se on elintärkeä tapa purkaa paineita, kun tunteet pakkautuvat sisälle ja maailma on ylitsevuotavan läsnä. Siihen kuuluvat myös esimerkiksi vaikka se kuuluisa tapa hakata yhtä ainoata pianon kosketinta tuntikaupalla, tai edestakaisin heijaaminen. Tai mikä nyt ikinä, mihin tahansa aistiin liittyvä tapa. Se tuottaa jonkinlaista mielihyvää ja auttaa keskittymään tai rentoutumaan. Nyt kun olen lukenut aiheesta vähän enemmän, olen taas kiinnittänyt huomiota itseeni ihan uudella tavalla, ja tunnistanut kaksi tärkeää stimming-tapaa itselläni.

Ensinnäkin minä puren huulieni ja poskieni sisäpuolia, ja samalla imeskelen niitä. Koko ajan. Tälläkin hetkellä. Välillä puren hellemmin, lähinnä pidän nahkaa hampaiden välissä. Välillä revin ihon ohutta ulointa kerrosta hampailla tauotta, niin että se repeää joka puraisulla. Siitä syystä poskissani on ikuiset viivat hampaiden kohdalla, sellaiset arpikudoskohoumat. Ja siitä syystä alahuuleni sisäpuoli on aina kipeä ja arpirypyläinen. Olen tehnyt tätä aina, enkä voi lopettaa sitä. Se on jostain syystä jotenkin tärkeä tunne, se kun iho pikkuisen repeää.

Toinen tapani on tärisyttää oikeaa jalkaterää. Teen sitä rentoutuessani, yleensä jos löhöän sohvalla tai makaan sängyssä. Se auttaa rentoutumaan ja purkamaan levottomuutta pois. Pystyn tärisyttämään vain oikeaa jalkaterää oikealla tavalla, tarpeeksi nopeasti.

Molemmat ovat tapoja, joita en tee tietoisesti. Yritän kuitenkin hillitä pureskelua julkisilla paikoilla, koska naamani vääntyilee hassusti sitä tehdessäni...

Tunnistan itsestäni muitakin tapoja, mutta ne eivät ole niin tärkeitä ja selviä. Esimerkiksi varpaiden naksuttelu, mukavan tuntoisten esineiden sormenpäillä hinkkaus, ja sellainen vaikeasti selitettävä päänahan räpläys, öh, jonkinlainen.

Ei minun pitänyt kirjoittaa noin tarkasti tästä, vaan jutun idea oli nyt siis se, että tuo pureskelu jonkin verran häiritsee minua. Tai ainakin se, että leukalihakset ovat jumissa ja suu kipeä ja hampaitakin joskus kolottaa. En ole koskaan jyrsinyt mitään esineitä, en kynänpäitä enkä edes kynsiä. En tainnut imeä peukaloakaan lapsena yhtään. Tuumasin viime yönä, että voisi olla terveellisempää opetella käyttämään jotain esinettä tähän tarpeeseen, jotta suunsisäinen iho edes saisi vähän levätä. Otin vesimukistani pillin ja jyrsin sitä, ja se onkin tuntunut ihan mukavalta. Ratkaisu se ei kuitenkaan ole, joten aloin pohtia, millaisia tähän nimenomaan tarkoitettuja esineitä markkinoilla voisi jo olla. Ensimmäisenä mieleeni tuli tutti, vaikka se onkin tarkoitettu imeskelyyn eikä pureskeluun. Kirjoitin tumblr-blogiini postauksen, ja sain muutamalta tyypiltä viestejä, hyviä neuvoja. Ilmeni, että on kuin onkin olemassa juuri stimmingiin tarkoitettuja esineitä pilvin pimein, erilaisiin tarpeisiin, ja oi kyllä, myös pureskeluun. Ja niistä on tehty sellaisia, että niistä ei ulkonäöltä arvaa, että ne ovat muutakin kuin koruja. Sain linkin amazon.comiin erääseen hyvältä vaikuttavaan tuotteeseen, mutta myyjä ei tietenkään postita Suomeen. Etsin jotain vastaavaa ebaysta, löysin, ja tilasin.

Se on pelkkä silikoninen kaulakoru. Tämä ei kylläkään ole ihan yhtä cool kuin se, minkä sieltä amazonista olisi saanut, mutta kelpaa toki. Sitä voi käyttää vaikkapa vauvan kanssa, joka saa hampaita, tai sitten stimmingiin. Löysin onneksi mintunvihreän. Eikä maksanut paljon.

En ole varma ollenkaan, auttaako se, kun en tosiaan ole tottunut mihinkään ylimääräisiin esineisiin suussani. Päin vastoin se saattaa vain ällöttää minua. Mutta pianhan se selviää.

Siihen asti jyrsin tätä kärsinyttä pilliäni.


Tulipa wall of text taas kerran, pahoittelut.