TEA

Viime lauantaina oli lolitamiitti! Ajelimme perjantaina Rovaniemeltä Tornion ja Oulun kautta röyhelöisiä mukaan napaten Äänekoskelle ja tulimme sunnuntaina pois. Reissu oli uuvuttava mutta sen arvoinen! Meillä oli lauantaina Vaajakoskella Teeleidissä yksityinen teenmaistelutilaisuus.

FreakyAngel kirjoitti jo blogiinsa useita postauksia viikonlopusta, sieltä löytyy taas ne perinteiset hämärät videotkin. Suurin osa näistäkin kuvista täällä minun blogissani tänään ovat tietysti hänen kamerastaan, kiitoksia.

Halusin jakaa täällä näitä asukuvia sun muuta. Inspiroiduin yhtäkkiä menhera-tyylistä, olin aina luullut, että se on sellaista sairauden glorifioimista, mutta sitten opin että luuloni olikin väärä. Se lähti itse asiassa liikkeelle siitä, että Japanissa mielenterveysongelmista ääneen puhuminen on tabu, ja nuoret ovat kyllästyneitä moiseen. Se on kapinointia vaikenemisen kulttuuria vastaan. Jos ongelmista ei kerran saa puhua, annetaan sitten ulkonäön puhua puolestaan. Tyyliin kuuluu meikata kuin olisi kipeä, pilleri-, ruisku-, sairaala- ja sideaiheiset asusteet, joskus laastarit iholla ja jopa tekoveri. Inspiroiduin, ja askartelin itselleni pilleri- ja ruiskukoruja, ompelin nallelle silmälapun ja kiinnitin sen tassuun siteen. Ajattelin, että tämä olisi hyvin kuvaava look tähän hetkeen, koska en ole viime aikoina voinut kovin hyvin.

Pastellisena oleminen on niin piristävää! Oli energinen ja sievä ja hassu olo, juuri sitä mitä kaipasin.

Kengät eivät mätsää, mutta kun on talvi ja Suomi.

Teenmaistelu venyi pitkälle Teeleidin sulkemisajan jälkeen, mutta henkilökunta oli oikein mukavaa ja leppoisaa väkeä ja he vakuuttelivat, ettei se haittaa (niinkuin asiakaspalvelijan kuuluu tehdä vaikka haittaisikin), ja ostimme paljon teetä. Toivottavasti heidän lauantaisuunnitelmansa eivät menneet pilalle meidän hitautemme takia.

Ehdimme kymmenen minuuttia ennen sulkemisaikaa käväistä Pandan myymälässäkin. Olimme tehokkaita shoppailijoita, ja pääsimme liikkeestä ulos ihan hyvissä ajoin ennen kuin ovet lukittiin, ja silti ehdin poseerata kuviinkin.

Lähdimme vielä Jyväskylään kauppakeskukseen kiertelemään. Sushibuffetissakin tuli siellä sitten käytyä piiiitkästä aikaa. Ainoa ongelma oli, että olin fyysisesti vähän huonossa kunnossa tuona viikonloppuna, koska kehoni reagoi hyvin voimakkaasti hormonitasojen heittelyihin kuunkierron eri vaiheissa, ja juuri tuolloin sattui olemaan se kamalin vaihe. Se turvottavin, verisin ja itkettävin vaihe. Silloin olen koko ajan ihan pallo hukassa, masussa kiertää, kuume nousee, ahdistaa ja itkettää ja vituttaa ja oksettaa, sattuusattuusattuu särkylääkkeistä huolimatta, ja niin edelleen. Aamulla oli ollut vielä ihan ok, mutta tuossa iltapäivän edetessä alkoi vähän olla puhti poissa. Erityisesti kun nämä vaivat eivät oikein antaneet nukkuakaan edellisenä yönä. Noh, sellaista se nyt vain on. Oli se siitäkin huolimatta sen arvoista, ja hyvä reissu!

Ompelin itse myös tuon ison valkoisen päärusetin, mutta siitä tuli aika ruma, joten asettelin sen piiloon violetin rusetin taakse.

Meikkasin silmät violetilla ja hopealla, vähän niinkuin olisin kipeä ja/tai turpaan saanut ja itkuinen, mutta glamouristi.

Noista itse tekemistäni koruista otin lähikuvia silloin kun tein niitä:

Seuraavaa eeppistä miittimeininkiä odotellessa. Onneksi on innokkaita järjestäjiä.

True Colours

Viime postausta tehdessäni tajusin, että täytyisi pitää spontaaneja yksinäisiä yöllisiä teekutsuja useammin.

Joten tein niin toissayönä tai joskus.

Leivoin isoja oliiviteeleipiä, haudutin jättimotin unettavaa yrttijuomaa, lempparivissyäkin oli. Suklaata ei tosin tällä kertaa. Laitoin sievän mekon ja levitin lattialle saman piknikviltin. Muokkasin jopa kuvat suunnilleen samalla tavalla kuin silloin.

Olisi oikeastaan aika paljon postauksia rästissä ja kuvia muokattavana. Ei kiinnosta. Vaikea kirjoittaakaan mitään järkevää. Ei tule kunnollisia lauseita ja on ihan törppö olo. Viime yönä piirsin koska se oli helpompaa kuin kirjoittaminen. Piirsin Elinalle pikkuruisen dinosauruksen. Pelaan Moviestarplanetia edelleenkin aivan mielissäni, koska jotenkin ne värit rauhoittavat minua. Vaikea selittää. Kun ajattelen värejä, avaan MSP:n ja vaihdan avatarilleni sen väriset vaatteet, miltä sillä hetkellä tuntuu, joskus useita kertoja päivässä. Värien miettiminen on rentouttavaa. Erityisen mukavaa on näin yöllä, kun tulee hiukkasen hämärää, halia tähtityynyä ja ihastella sen vaihtuvia värejä ja miettiä niiden yhdistelmiä.

Niin tyydyttävää. Ette voi edes kuvitella. Olen ihan äärettömän tyytyväinen, että ostin tämän tyynyn. Olen aina pitänyt lampuista ja valoista, sellaisista himmeistä, ja erityisesti hiljalleen väriä vaihtavista LEDeistä. Äitillä oli ennen sellainen enkeli, jolla oli LED-siivet, vaikea kuvailla miten mielenkiintoiselta ne näyttivät, vaihtoivat väriä ja oli jänniä kuvioita ja väriyhdistelmiä, jaksoin tuijottaa sitä vaikka kuinka kauan. Punainen vain jostain syystä ahdistaa. Olen melko varma, että tämä kaikki liittyy aspergeriin. Vaan väliäkö sillä. Värit. Väriharmonia.

Typerä peli. Mutta värit. Ja jotenkin myös tekstuurit ja kuviot.

Olen niin ylpeä kun vihdoin ja viimein jaksoin lähteä kauppaan, kirjoitin oikean kauppalistan, ostin tarvittavat ainesosat ja katsoin reseptistä mallia ja tein ensimmäistä kertaa elämässäni linssikeittoa. Ihan kuin oikea ihminen. En olekaan syönyt viime aikoina oikein mitään kun ei jaksa tehdä. Nyt on paljon soppaa. Ylp.


EDIT: Googlailin kun alkoi mietityttään - Visual stimming. Ehdottomasti hyvin tutun kuuloista.

Aikapommi tikittää

Viikko sitten lauantaina oli se minun synkkäripäivä. Se oli hyvä päivä. Tai niinkuin ylipäänsä kaikenkaikkiaan hyvä viikonloppu.

Paitsi tiedätte kyllä VR:n... Heräsin puoli kuudelta parin tunnin yöunien jälkeen ehtiäkseni kuuden jälkeen lähtevään bussiin ja kahdeksalta lähtevään junaan. Paitsi että lopulta juna lähtikin vasta kymmeneltä. Ja hidasteli matkalla niin että kahden ja puolen tunnin junamatka muuttui yli kolmen tunnin mittaiseksi. Ehdinpä sentään ottaa torkut. Säälitti vain kisun puolesta, kun se joutui kököttämään kantokassissaan niin monta tuntia.

Minulla ja Riesalla oli oikein privaattihytti, koska eläinvaunussa ei ollut ketään muuta. Oli lämmintä ja rauhallista, joten Riesakin oli ihan rentona. Sain nukkua ja mässyttää lakua ja ottaa taidekuvia sekä itsareita kaikessa rauhassa.

Iskälässä on aina enemmän lunta ja enemmän pakkasta kuin muualla Rovaniemen alueella. Sai leikkiä.

Kassukin tykkäsi kun joku höpsötti sen kanssa.

Leivoin synkkärinomoja. Tuli löysä kuorrutus koska tomusokeri loppui (puolitoista pakettia kun ei riittänyt), mutta onneksi oli tähtiä. Äitilläkin oli porkkanakakku.




Sitten sunnuntai-iltana istuskelin yksin rauhassa saunassa ja takan ääressä ryystämässä teetä ja paistamassa halloumia, mukavasti perjantaina kirpparilta löytyneessä valkoisessa pörröneuleessa.




Mainitsin jutskasta jonka veli osti minulle lahjaksi. Se tilasi Displatelta juttuja ja käski minun valita itsellenikin. Kettuhan sieltä sitten valikoitui tarkan harkinnan jälkeen.

Laitoin sen magneeteilla jääkaapin oveen. Bongaa muutkin ketut.

Äiti taas teki minulle urheasti säärystimiä, puursi kaksinurinkaksioikein vaikka kuinka kauan, koska valitsin langat ja käskin käyttää kaiken, ja niistä sitten tuli 120cm pitkät. Kyllä minä vielä joskus ehkä opettelen kutomaan ja virkkaamaan ihan itsekin.

Mutta tulihan niistä nyt ihan hemmetin hienot ja lämpöiset.


Seuraavat asiat taas eivät mitenkään liity viime viikonloppuun, mutta olen ostanut kaksikin uutta teepakettia, joita suosittelen lämmöllä. Blueberry muffiniin sopii erityisen hyvin maitotilkka, vaikken yleensä käytä. Lemon macaroon yllättäen nousi tämän hetken suosikiksi (join juuri äskenkin kupin), vaikken tosiaan yleensä niin hirveästi vihreästä teestä välitä.

(Wikipedia muuten kertoi että macaron ja macaroon ovat periaatteessa molemmat käypiä kirjoitusasuja, vaikka oikeastaan onkin olemassa se toisenlainen leivos joka yleensä sanotaan kahdella oolla. Aina oppii uutta.)

Myös kuvat kahdesta pienestä kivestä. Savukvartsi:

Ja selestiitti:

Eikä muuta. Kiitoshei.

Frost Moon

Kuvasin tänään videon teekokoelmastani jostain kumman syystä. Oli tylsää. En mennyt kouluun. En ole saanut syötyä juuri mitään koko päivänä. Kokosin kai kolme tuntia typerää lipastoa haettuani Halpa-Hallista uuden ristipääruuvimeisselin, koska vanha oli ties miltä luvulta ja pyöristynyt ja käyttökelvoton. Minun oli tarkoitus tehdä pottumuusia tai jotain, mutta en ole kai sitten ehtinyt, ja nyt kello on taas jo noin paljon, ja epäilen, ettei ajoissa nukkumaan menemisestä tule mitään. Eilen illalla kyllä menin jo puolen yön maissa sänkyyn, mutta eihän se uni tullut.


Niin se video:

Siellä oli -20c joten tuli karvalakille käyttöä. Kerrospukeutuminen onnistui jälleen niin hyvin, että kävellessä tuli kuuma: kaksi toppia, pitkähihainen tunika, neulepaita, neuletakki. Ja tietysti thermolegginssit ja kaksi pitkää hametta ja säärystimet ja moon bootsit.

Lisäsin karvalakkiin cameon, soma tuli. Much green.

Nyt on taas kädet hellinä ruuvaamisesta ja vänkäämisetä tuon tyhmän lipaston kanssa. On se kumminkin ihan jees, ajattelin vielä tuunata sitä jotenkin jossain vaiheessa. Tai siis muuten jees, mutta vain noin puolet kaikista liinavaatteistani sopi sinne...


Yyyh pakko syödä.

Vitja

Tässä kurjan päivän asu.

En nukkunut viime yönä lainkaan, ja nyt näyttää pahasti siltä, että samoin käy tänä yönäkin. Kouluviikko on mennyt ihan häneksi. Maanantaina olin paikalla, tiistaina nukuin pommiin ja sitten ahdisti niin etten uskaltanut mennä lainkaan, keskiviikkona oli kritiikkipäivä ja päätin suosiolla skipata sen, koska M tuli tänne yöksi tiistai-iltana, ja nyt torstai meni sitten lattialla maatessa. Unohdin muuten myös psykiatrin ajan, ja voi helvetti kun voi ärsyttää pientä peikkoparkaa. Se psykiatri käy täällä muistaakseni kerran kuussa tai kahdessa ja sille on hankala saada aikoja, vielä tiistaina hoitajan kanssa juteltiin siitä kuinka sitten torstaina pitää mennä sinne ja keskustella kuntoutusrahahommista sekä mahdollisista nukahtamislääkkeistä...

Mutta voi jukranpujut kuinka hieno homma, en muistanut koko juttua laisinkaan! Seitsemältä illalla ollessani puhelimessa Haltiapojan kanssa yhtäkkiä tajusin, että heeetkinen nyt taisi unohtua jotain. Ja ties koska saan sille uuden ajan. Pitää soittaa hoitajalle ja itkeä sille kuinka olin ihan polla sekaisin valvomisen jäljiltä ja horrostin lattialla peiton päällä maaten.

Olen myös koko torstain vetänyt napaani kaikkea suolaista ja rasvaista ja ällöä, ja sitten potenut koko illan hirveää närästystä, harvinainen vaiva minulle. Jotenkin sitä kuvittelee, että lohturuoasta oikeasti tulee parempi mieli, vaikka häränkakkaahan sellaiset kuvitelmat ovat. Ehkä niistä jotain pientä mielihyvää saa, mutta se menee äkkiä ohi. En ole lihovaa sorttia, mutta katsotaan miten käy sitten viisikymppisenä, jos olen koko ikäni mussuttanut sokeria ja muuta kakkaa. Kroppa varmaan pettää tyystin. Vihreä tee kuitenkin tällä kertaa auttoi oloon, kun tuntien kärvistelyn jälkeen lopulta tajusin sitä keittää.

Vaikka oikeasti minä syön loppujenlopuksi melko terveellisesti, sellaisina normaaleina päivinä ainakin. Koulupäivinä taatusti. Vapaapäivinäkin aika usein. Mutta joskus on näitä päiviä.

En jaksaisi mököttää kotona, enkä jaksaisi tehdä mitään muutakaan. Tulisipa jo joululoma. Mutta vielä pitäisi yksi joululahja jostain nykäistä.






Ja sitten hetki numero kolme, teetä jonain iltana mörkökupista.








Kenethän vielä voisin haastaa... Miten on, Elinalice, kiinnostaisiko sinua jakaa viisi aamukahvihetkeäsi? Tai vaikka yöllisiä absinttihetkiä, ihan miten vaan!




Oletteko lukijat huomanneet, että käytän tekstieni otsikkoina yleensä vain jotain ihan hatusta vedettyjä sanoja, jotka eivät yhtään mitenkään liity postauksiin? Kirjoitan otsikon aina lopuksi, usein menen toisiin välilehtiin lukemaan juttuja ja poimin jonkin aivan randomin sanan, tai sitten jostain kappaleesta jota kuuntelen, tai jotain. Ihmetyttää ihmiset, jotka valittavat kun ei keksi otsikkoa. "Pieru" on ihan hyvä otsikko. Ihan mitä tahansa.

Vitjan repäisin päästäni kun tässä kirjoittaessani samalla äänettömästi mielessäni kiroilen kaikilla mahdollisilla koskaan elämäni aikana oppimillani kirosanoilla, koska ärsyttää. Voi vitjat!

Evil agenda

Viime viikonlopun seikkailut Haltiapojan kanssa.

Kävelimme junaraiteilla, halusin löytää luita. Mutta ei yhdenyhtä! Ehkä täällä on liian avointa maastoa, metsän keskellä kulkevilta raiteilta löytyy aina luita sun muuta kuollutta. Löysin kuitenkin sievän violetin kiven.

Kotimatkalla molskahdin jään läpi haisevaan lammikkoon, ja tuli kiire sisälle lämpimään. Olin polvia myöten märkä, pakkasta oli yksi aste, mutta villasukat sentään lämmittävät varpaita märkinäkin.

Hameenhelma ainakin jäätyi kauniisti.

Sain postissa paketin Tanskasta. Osallistuin taannoin tumblrssa arvontaan, jonka järjesti tanskalainen Mai blogista shortcuttothestars, ja voitin sen. Minun oli tarkoitus avata paketti vasta jouluna, mutta nyt kun sain sen, ja pitelin sitä, ja ravistelin sitä, minulle tuli paha aavistus, koska tiesin, että siellä on jotain särkyvää. Ja helinä kuulosti pahaenteiseltä.

Avasin siis sen, ja oikein arvattu! Pieni sievä teekupponen oli hajalla. Liian monessa osassa, jotta olisin viitsinyt alkaa liimailemaan. Ja varsin köykäisesti pakattu se kyllä oli, ei minkäänlaisia pehmusteita... Noh, aina ei voi tulla ajatelleeksi.

Sain kuitenkin kaikkea muutakin mukavaa, kuten pörrösukat ja kädenlämmittimet...

Ametistikaulakorun ja kaksi sormusta... mutta niistäkin toinen oli mennyt rikki! Voihan nenä! Ajattelin käyttää tuon lintuoksan johonkin muuhun askarteluun jossain vaiheessa.

Sitten Main itse tekemä teesekoitus, sekä tuoksuva saippua. Ette ehkä ole kuulleet sellaisesta vaatetyylistä kuin strega fashion, se on nyt sellainen tumblr:ssa leviävä juttu, jolla on Main itsensä keksimä nimi, joten sen mukaan hän nimesi myös teesekoituksensa. Strega on italiaa ja tarkoittaa noitaa.

Paketissa oli myös lakupatukka ja pronssinvärinen pöytäkynttilä.


Ja kun eräänä iltana olimme Haltiapojan kanssa matkalla kaupasta kotia kohti, tuumasin, että kun minulla oli päällä niitä Main lähettämiä juttuja, minusta voisi ottaa kuvan. Vaan mitenpä tästä oikein näkee kaulakorun, sormuksen, sukat ja kädenlämmittimet? Noh, ne kuitenkin ovat mukana.

Tykkään tästä kuvasta siksi, koska tukkani päätti tehdä jotain omituista. Otin hupun pois päästä ja puff! Hiuslakalla tai muilla mömmöillä ei ollut mitään osuutta tapahtuneeseen.

Peikkotyttö.

Viimeisenä hetki numero kaksi siihen Eliseltä saatuun haasteeseen, jossa piti kuvata viisi aamukahvihetkeä... tai edes jotain sinne päin. Illan teehetki, yhteinen jättimuki josta ryystimme vuorotellen, ja Strega blend -teetä. Oli se kyllä varsin hyvää. Mustaa teetä ja kaikenlaista jännää seassa, ainakin appelsiininkuoren ja kardemumman tunnistimme.

Nyt voisin yrittää haastaakin jonkun tähän... Tahtoisikohan H blogista H World In Here jakaa viisi aamukahvihetkeä? Annan henkilökohtaisesti luvan soveltaa tätä haastetta niin paljon kuin näkee tarpeelliseksi!