TEA

Viime lauantaina oli lolitamiitti! Ajelimme perjantaina Rovaniemeltä Tornion ja Oulun kautta röyhelöisiä mukaan napaten Äänekoskelle ja tulimme sunnuntaina pois. Reissu oli uuvuttava mutta sen arvoinen! Meillä oli lauantaina Vaajakoskella Teeleidissä yksityinen teenmaistelutilaisuus.

FreakyAngel kirjoitti jo blogiinsa useita postauksia viikonlopusta, sieltä löytyy taas ne perinteiset hämärät videotkin. Suurin osa näistäkin kuvista täällä minun blogissani tänään ovat tietysti hänen kamerastaan, kiitoksia.

Halusin jakaa täällä näitä asukuvia sun muuta. Inspiroiduin yhtäkkiä menhera-tyylistä, olin aina luullut, että se on sellaista sairauden glorifioimista, mutta sitten opin että luuloni olikin väärä. Se lähti itse asiassa liikkeelle siitä, että Japanissa mielenterveysongelmista ääneen puhuminen on tabu, ja nuoret ovat kyllästyneitä moiseen. Se on kapinointia vaikenemisen kulttuuria vastaan. Jos ongelmista ei kerran saa puhua, annetaan sitten ulkonäön puhua puolestaan. Tyyliin kuuluu meikata kuin olisi kipeä, pilleri-, ruisku-, sairaala- ja sideaiheiset asusteet, joskus laastarit iholla ja jopa tekoveri. Inspiroiduin, ja askartelin itselleni pilleri- ja ruiskukoruja, ompelin nallelle silmälapun ja kiinnitin sen tassuun siteen. Ajattelin, että tämä olisi hyvin kuvaava look tähän hetkeen, koska en ole viime aikoina voinut kovin hyvin.

Pastellisena oleminen on niin piristävää! Oli energinen ja sievä ja hassu olo, juuri sitä mitä kaipasin.

Kengät eivät mätsää, mutta kun on talvi ja Suomi.

Teenmaistelu venyi pitkälle Teeleidin sulkemisajan jälkeen, mutta henkilökunta oli oikein mukavaa ja leppoisaa väkeä ja he vakuuttelivat, ettei se haittaa (niinkuin asiakaspalvelijan kuuluu tehdä vaikka haittaisikin), ja ostimme paljon teetä. Toivottavasti heidän lauantaisuunnitelmansa eivät menneet pilalle meidän hitautemme takia.

Ehdimme kymmenen minuuttia ennen sulkemisaikaa käväistä Pandan myymälässäkin. Olimme tehokkaita shoppailijoita, ja pääsimme liikkeestä ulos ihan hyvissä ajoin ennen kuin ovet lukittiin, ja silti ehdin poseerata kuviinkin.

Lähdimme vielä Jyväskylään kauppakeskukseen kiertelemään. Sushibuffetissakin tuli siellä sitten käytyä piiiitkästä aikaa. Ainoa ongelma oli, että olin fyysisesti vähän huonossa kunnossa tuona viikonloppuna, koska kehoni reagoi hyvin voimakkaasti hormonitasojen heittelyihin kuunkierron eri vaiheissa, ja juuri tuolloin sattui olemaan se kamalin vaihe. Se turvottavin, verisin ja itkettävin vaihe. Silloin olen koko ajan ihan pallo hukassa, masussa kiertää, kuume nousee, ahdistaa ja itkettää ja vituttaa ja oksettaa, sattuusattuusattuu särkylääkkeistä huolimatta, ja niin edelleen. Aamulla oli ollut vielä ihan ok, mutta tuossa iltapäivän edetessä alkoi vähän olla puhti poissa. Erityisesti kun nämä vaivat eivät oikein antaneet nukkuakaan edellisenä yönä. Noh, sellaista se nyt vain on. Oli se siitäkin huolimatta sen arvoista, ja hyvä reissu!

Ompelin itse myös tuon ison valkoisen päärusetin, mutta siitä tuli aika ruma, joten asettelin sen piiloon violetin rusetin taakse.

Meikkasin silmät violetilla ja hopealla, vähän niinkuin olisin kipeä ja/tai turpaan saanut ja itkuinen, mutta glamouristi.

Noista itse tekemistäni koruista otin lähikuvia silloin kun tein niitä:

Seuraavaa eeppistä miittimeininkiä odotellessa. Onneksi on innokkaita järjestäjiä.

1111

Tänään on taas kerran se päivä. Kokonaiset 17 vuotta A:n kuolemasta, nyt jo yli kaksi kolmasosaa elämästäni.

Enää se ei tee kipeää. Se on muuttunut oudoksi, hiljaiseksi, etäiseksi haikeudeksi. Pitkään aikaan ei ole ollut öisiä ahdistuskohtauksia, kun kuolemapaniikki, aivan kuin muisto, täyttää keuhkot.

En keksi hyvää suomenkielistä vastinetta sanalle token. Esineitä, merkkejä, muistoja, aina täällä minulla tallessa, mutta useimpina päivinä niiden merkitystä ei muista miettiä. Tänään niitä on päälläni useita, tänään kannan niitä painamassa sitä yhtä muistohermoa. Se tärkein, merkityksellisin, pysyy kaapissa piilossa, tallessa, aarteena. Sitä ei tarvitse muiden nähdä, se olisi ehkä jo liikaa. Ja kansio papereita, pinkki muovikansio, ruutupapereita ja vihkoja ja pieniä lappusia ja kuva. Tallessa, piilossa, aarteena.

Tämä on usein päivä, jolloin perheen kesken kokoonnutaan istuskelemaan ja muistelemaan, niin tänäänkin. Tai siis emo ja J muistelevat, minä kuuntelen kun en kunnolla muista. Iskä yleensä vain toteaa, että se on taas se yhdestoista päivä, ja huokaisee syvään. Tämä päivämäärä tulee aina olemaan minulle erityinen, vielä vanhana kahdeksankymppisenä akkanakin minä huomaan sen tulon joka vuosi.


Ja tämä kappale, lemppari, jota kuuntelen muutenkin usein, tätä pitää kuunnella juuri tänä päivänä.

Kissakevennys. Riesa on ollut viime aikoina ihan sylivauva, aina halimassa pusimassa puskemassa kehräämässä, nuolemassa kyyneleitä.

Olen innostunut Fimosta pitkästä aikaa, tehnyt uudelle nukelle juttuja, ja naapurilleni väsäsin nämä korvikset:

Tätä metsäistä kaulakorua oli hauska nysvätä, tämän tyyppistä voisi tehdä toistekin.

Nämä ja paljon muuta olen tehnyt viimeisen viikon aikana nuortenryhmässä, mutta ostin kotiin jo lisää sitä Fimoa, että voin tehdä. Ennestään minulta löytyi vain kolmea väriä.


Nyt lähden sinne emolle. Muistelemaan.

Spoop

Tämän juhlan spookyt asuni tulevat tässä!

Eilen nuortenryhmän Halloween-juhlissa. Siellä sai ilmaista pitsaa, ja olin leiponut sinne edellisenä päivänä jättikasan pumpkin spice kuppikakkuja (en maksanut tarvikkeista itse), ja katsottiin Frankenweenie. Juuri kukaan ei ollut pukeutunut, yhdellä ohjaajista oli noidanhattu, ja yksi tyyppi oli Mad Max, sillä oli cool nahkatakki. Voitin pienen tietovisan, koska tottahan toki tiedän eniten Halloweenista, palkinnoksi sain tietysti karkkia. Sain asustani paljon kehuja, se tuntui mukavalta. Halusin jotain mukavaa ja simppeliä, mutta juhlaan sopivaa.

Heitin meikin ihan lonkalta, mutta siitä tulikin aika kiva. Glitteri on tärkeää.

Tänään sitten miitattiin parin tyypin kanssa röyhelöinnin merkeissä. Käytössä suurempi noidanhattu, se ikivanha, mutta koristelin sen tyllillä ja jättirusetilla, asensin vielä nauhatkin jotka voi solmia niskaan tai leuan alle, ettei tipu. Kävimme kahvilassa, joenrannassa kuvaamassa, ja toisessakin kahvilassa. Hyvä päivä. Herätimme kaupungilla paljon kummastusta ja ihastustakin. Teasea oli sarvekas demoni, toinen tyyppi oli pastelliprinsessa.

Tämä Fanplusfriendin mekko oli silloin aikoinaan (2010?) ihan ihka ensimmäinen lolita-asiani. Ostin sen huuto.netistä muistaakseni viidellätoista eurolla, eikä minulla ollut alushametta tai asusteita tai sieviä kenkiä tai mitään, mutta käytin tätä silti ihan mielissäni. Ah muistoja. Helmasta löytyy vihreänä glitteröivä vanha kynsilakkatahra.

Lempparikuva

Toinen lempparikuva

Kolmas lempparikuva

Kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä huuliin tuollaiset pikkuiset kärjet, jotka tekevät hymystä ihan vähän leveämmän ja creepymmän. Glitteri on taas tärkeää.

Vertailun vuoksi asuni vuodelta 2011, sama mekko, sama hattu ja sama kaulakorukin näköjään oho!

Onko edistystä tapahtunut?


Muistakaa polttaa kynttilöitä esi-isille tänä yönä! Kynttilä myös pitää haamut ja demonit poissa kodistasi. En saa polttaa sisällä, mutta laitoin parvekkeelle palamaan.