Kokeilen uutta projektia. On kiva haaveilla tulevasta, että "sitten kun" elämä on siinä pisteessä, niin sitten voin tehdä sitä ja tätä. Mutta tulisi ehkä useammin miettiä, mitä voisin tehdä tänään eri tavalla. Miten voisin tehdä tänään elämästä jo pikkuisen mielekkäämpää ja merkityksellisempää. En voi ihan vielä muuttaa metsään ja perustaa kasvimaata ja hankkia koiraa. Mitä pienempää voisin tehdä tänään? Ihan alkajaisiksi voin keittää aamupuuron, olkoonkin, että se meni iltapäivän puolelle. Puuro masussa on helpompi suunnitella, mitä muuta ehtisin vielä tänään tehdä.
Ehtisin vaikka lukea sitä kirjaa, joka on edelleen kesken (mutta se ei ole kesken siksi että se olisi tylsä). Voisin piirtää. Kirjoittaa blogiin! Tai päiväkirjaan. Voisin polttaa kynttilöitä ja nostaa muutaman tarot-kortin. Voisin kokata jotain hyvää illalliseksi. Voisin käydä pienellä kävelyllä. Voisin pyytää Pojan kylään.
Ei sen tarvitse sen kummallisempaa olla. Kunhan pääsen edes hetkeksi irti siitä, että elämä on kauheaa, masentaa, ei saa unta, pelottaa, ahdistaa, tuijotan juutupea, rullaan feispuukkia.
Ehkä elämä on kauheaa, mutta se on myös ihan kivaa, yhtä aikaa.
Mietin myös, millaisista viimeaikaisista jutuista voin iloita ja olla kiitollinen. Esimerkiksi eilen kävin joogassa, ja sen jälkeen nuorten ryhmässä, missä järjestettiin halukkaille cooperin testi. Päätin kokeilla, olenko täysin rapakunnossa, ja onnistuin hölkkäämään 1470 metriä. Olen tulokseen tyytyväinen olosuhteisiin nähden.
Viikonloppukin oli kiva ja teki sielulle hyvää. Surun käsittely on hidasta ja kamalaa, mutta se on tehtävä. Enkä ole siinä hommassa ypöyksin, vaikka kuitenkin olenkin.
