Mustikkaaaaaaa

Tässä nyt se luvattu video.

Notget

Täytin tammikuun viimeinen päivä 26 vuotta. Käytiin edellisenä viikonloppuna sushilla ja jäätelöllä. Tilasin itselleni uudet silmälasit synttärilahjaksi.

Aina jos taustalla on tämä sininen lokerikko, kuva on otettu nuortenryhmän aikana. Tästä lähin tiedät.

Seuraavat kuvat on otettu varsinaisena syntymäpäivänä.

Nimittäin muutin. Helmikuun eka päivä oli muuttopäivä.

Heti kun toin kisun uuteen kämppään, se asettui kotoisasti. Ei mitään hätää. Täällä on istuttavan leveät ikkunalaudat, sopivat sekä kisulle että minulle.

Sain Tiripiltä synttärilahjaksi Smashboxin luomiväripaletin, siinä on oikein kirkkaita värejä, minulla ei ole ikinä ennen ollut oikeaa hienoa luomiväripalettia. Vain se yksi Kiinasta, 88 väriä ja maksoi neljä euroa...

En ole vielä etsinyt kohtaa, jossa voisi ottaa asukuvia.

Olen ollut aika sosiaalinen. Käynyt taidekurssilla ja käsityökurssilla ja välillä nuortenryhmässäkin, jutskaillut ihmisten kanssa, poistunut kotoa melkein joka päivä. Tämän asunnon ikkunat ovat etelään, aurinko paistaa sisään.

Olen alkanut ahdistua, väsyä liikaa. Ei jaksa enää olla sosiaalinen. Ei jaksa kirjoittaa blogiin. Ei jaksa pysyä kärryillä sosiaalisessa mediassa, eikä varsinkaan oikeassa elämässä. Mutta olen päättänyt yrittää kirjoittaa taas muistikirjaan. Päiväkirjaan, jos siksi sitä haluat kutsua. Luin vanhoja muistikirjojani, niissä oli paljon olellista sekä epäoleellista, mutta mielenkiintoista tietoa. Tahdon saada jotain samaa taas aikaiseksi. Nykyisessä muistikirjassa on enää joitakin sivuja jäljellä, joten voisin kohta ostaa uuden. Etsiä sanaisen arkkuni avaimen. Antaa tajunnanvirran virrata taas.


Huomaan tyylini taas muuttuvan. Kenties se on varma kevään merkki, tai sitten vain vuodenajat sisälläni taas vaihtuvat. Olen suunnitellut tukan värjäämistä jo ties kuinka kauan, mutta pian. Pian.

Sitten päästään tuoreisiin, eilisiin kuviin. Ikkunan edessä nyt ainakin on hyvä valo. Minulla kesti neljä tuntia nousta sängystä ylös, pukea, pestä hampaat, meikata, letittää takkupehkoperuukki, värkätä jotain turhaa ja turhempaa ja vielä turhempaa, ennen kuin pääsin vihdoin ulos ja suoritin tehtävät. Piti käydä hakemassa Matkahuollosta paketti, toimittaa Postiin toinen, viedä vaatekeräyslaatikkoon pussillinen vaatteita. En ehtinyt nuortenryhmään taaskaan. Ehkä perjantaina sitten.

Tarkkasilmäiset huomasivat takan. Asunnossani on takka. Kyllä. Aivan. Jos et ole sattunut seuraamaan kun vauhkoan takasta instagramissa tai jossain muualla, niin nyt vauhkoan tässä. Näetkö. Katso. Ihaile.


Tästä pääsemmekin tähän hetkeen. Siinä oli update.

En tiedä kirjoitanko blogiin lähiaikoina. Ehkä, tai sitten en. Aika näyttää. Ainakin pitkä video odotettavissa hyvin pian. Muokkaan sen vaikka nyt heti.

Booooooh!

Minulla oli mielessä joku hyvä aihe, mistä piti kirjoittaa. En tietenkään pistänyt tuota aihetta ylös muistiin mihinkään. Mikähän se sitten oli? Ei enää mitään hajua.


Toin kumminkin Riesan takaisin kaupunkiin kesälomilta. Se köllöttelee nyt tyytyväisenä sohvalla aivan kuin ei mikään maalaiskisu olisi ollutkaan taas viittä kuukautta. Matolääkettä pitää vielä antaa. Jahas, nyt se kuuli kuinka ajattelin sitä ja tuli juttelemaan ja puskemaan.

Onkin ollut aika yksinäistä ja ankeaa yksinään kotona koko kesä, mutta järjestely on kyllä hyvä, koska näin saan reissailla miten mieli tekee ja kisu saa toteuttaa itseään turvallisessa ympäristössä. Talvella en reissaile eikä kisuakaan kiinnosta olla ulkona.

Olin perjantaina kummitus.

Jaa näköjään myös HD-videoiden tekeminen onnistuu.

Löysin jännää musiikkiakin.

Ranua Zoo

Kävin pari viikkoa sitten Ranuan Eläinpuistossa ryhmän kanssa. Se on ihan mukava eläinpuisto, siellä on arktisia eläimiä, ja pelastettuja vahingoittuneita eläimiä, ei mitään trooppisia tiikereitä kärsimässä. Useimpiin eläinpuistoihin verrattuna tämä on hyvä. Voin tukea näitä tyyppejä.

Olisin halunnut käydä koko kierroksen läpi vaikka kahdesti. Minulla oli ihan luvattoman kivaa. En ollut käynyt siellä lähemmäs kymmeneen vuoteen, eikä siellä muistaakseni ennen edes ollut yhtä mukavaa. Ehkä olin vain sopivan hysteerisessä mielentilassa. Kiersin niin hitaasti, että muu ryhmä joutui vähän odottelemaan minua, ja kierroksen lopussa minun piti hoppuilla, niin jäi hirvet näkemättä. Juttelin eläimille kaikessa rauhassa ja seurasin niiden puuhia. Videomateriaalia sain noin tunnin verran, yritin sentään vähän karsia, mutta tästä tuli silti kovin pitkä video:

Saukko rapsuttaa
Ulkona oli kylmää ja sateista, moni eläin oli siksi sisällä köllöttelemässä ja niistä oli vaikea saada kuvaa

Tunturipöllöjä oli kaksi

Huuhkaja

Lapinpöllö

Piekana muistaakseni

Helmipöllö

Viirupöllö muistaakseni

Merikotka ei osannut lentää, oli vammautunut
Sille oli rakennettu hieno kiipeilyteline!

Maakotka

Maakotkan siipiväli

Korppi
Ranualla oli ennen kuuluisa Jaska-niminen korppi, mutta se on aikoja sitten kuollut

Karju

Jää- ja harmaakarhuilla oli ruokahetki sopivasti

Jääkarhu luonnollisessa koossa

Orpojen majavanpoikasten seurassa vietin paljon aikaa

Ilvekset olivat eri aitauksissa
Ranualla asusti ennen myös kuuluisa Väinö-ilves, jos muistat takavuosien Poika ja Ilves -elokuvan tähden

Vuorisusi eli dhole, puiston uusimmat asukkaat

Ahman kaivuupuuhat

Myskihärkiä 

Yritin etsiä matkamuistomyymälöistä kettuaiheista avaimenperää, mutta vedinkin vesiperän. Ei ollut. Tosin eipä minulla juuri rahaakaan ollut, joten sama se. En ostanut edes Fazerin myymälästä mitään, kun ei oikein tehnyt mieli namia. Olenkin viime aikoina vähentänyt sokerin kulutustani.

Totta puhuen olin tuon päivän jälkeen aivan rättipoikki, ehkä en olisikaan jaksanut käydä kierrosta toista kertaa läpi.