TEA

Viime lauantaina oli lolitamiitti! Ajelimme perjantaina Rovaniemeltä Tornion ja Oulun kautta röyhelöisiä mukaan napaten Äänekoskelle ja tulimme sunnuntaina pois. Reissu oli uuvuttava mutta sen arvoinen! Meillä oli lauantaina Vaajakoskella Teeleidissä yksityinen teenmaistelutilaisuus.

FreakyAngel kirjoitti jo blogiinsa useita postauksia viikonlopusta, sieltä löytyy taas ne perinteiset hämärät videotkin. Suurin osa näistäkin kuvista täällä minun blogissani tänään ovat tietysti hänen kamerastaan, kiitoksia.

Halusin jakaa täällä näitä asukuvia sun muuta. Inspiroiduin yhtäkkiä menhera-tyylistä, olin aina luullut, että se on sellaista sairauden glorifioimista, mutta sitten opin että luuloni olikin väärä. Se lähti itse asiassa liikkeelle siitä, että Japanissa mielenterveysongelmista ääneen puhuminen on tabu, ja nuoret ovat kyllästyneitä moiseen. Se on kapinointia vaikenemisen kulttuuria vastaan. Jos ongelmista ei kerran saa puhua, annetaan sitten ulkonäön puhua puolestaan. Tyyliin kuuluu meikata kuin olisi kipeä, pilleri-, ruisku-, sairaala- ja sideaiheiset asusteet, joskus laastarit iholla ja jopa tekoveri. Inspiroiduin, ja askartelin itselleni pilleri- ja ruiskukoruja, ompelin nallelle silmälapun ja kiinnitin sen tassuun siteen. Ajattelin, että tämä olisi hyvin kuvaava look tähän hetkeen, koska en ole viime aikoina voinut kovin hyvin.

Pastellisena oleminen on niin piristävää! Oli energinen ja sievä ja hassu olo, juuri sitä mitä kaipasin.

Kengät eivät mätsää, mutta kun on talvi ja Suomi.

Teenmaistelu venyi pitkälle Teeleidin sulkemisajan jälkeen, mutta henkilökunta oli oikein mukavaa ja leppoisaa väkeä ja he vakuuttelivat, ettei se haittaa (niinkuin asiakaspalvelijan kuuluu tehdä vaikka haittaisikin), ja ostimme paljon teetä. Toivottavasti heidän lauantaisuunnitelmansa eivät menneet pilalle meidän hitautemme takia.

Ehdimme kymmenen minuuttia ennen sulkemisaikaa käväistä Pandan myymälässäkin. Olimme tehokkaita shoppailijoita, ja pääsimme liikkeestä ulos ihan hyvissä ajoin ennen kuin ovet lukittiin, ja silti ehdin poseerata kuviinkin.

Lähdimme vielä Jyväskylään kauppakeskukseen kiertelemään. Sushibuffetissakin tuli siellä sitten käytyä piiiitkästä aikaa. Ainoa ongelma oli, että olin fyysisesti vähän huonossa kunnossa tuona viikonloppuna, koska kehoni reagoi hyvin voimakkaasti hormonitasojen heittelyihin kuunkierron eri vaiheissa, ja juuri tuolloin sattui olemaan se kamalin vaihe. Se turvottavin, verisin ja itkettävin vaihe. Silloin olen koko ajan ihan pallo hukassa, masussa kiertää, kuume nousee, ahdistaa ja itkettää ja vituttaa ja oksettaa, sattuusattuusattuu särkylääkkeistä huolimatta, ja niin edelleen. Aamulla oli ollut vielä ihan ok, mutta tuossa iltapäivän edetessä alkoi vähän olla puhti poissa. Erityisesti kun nämä vaivat eivät oikein antaneet nukkuakaan edellisenä yönä. Noh, sellaista se nyt vain on. Oli se siitäkin huolimatta sen arvoista, ja hyvä reissu!

Ompelin itse myös tuon ison valkoisen päärusetin, mutta siitä tuli aika ruma, joten asettelin sen piiloon violetin rusetin taakse.

Meikkasin silmät violetilla ja hopealla, vähän niinkuin olisin kipeä ja/tai turpaan saanut ja itkuinen, mutta glamouristi.

Noista itse tekemistäni koruista otin lähikuvia silloin kun tein niitä:

Seuraavaa eeppistä miittimeininkiä odotellessa. Onneksi on innokkaita järjestäjiä.

Destroy Me

Heipähei tulin taas vain jättämään tänne asuja sunmuuta viime ajoilta. Nämä eivät ehkä ole ihan kronologisessa järjestyksessä, mutta melkein.

Vanha palovamma näkyy yhä, alkaa olla kohta kolme vuotta vanha kai? Aika jännä. Mutta hienot tatskat jee.

Seuraavista kuvista voi havaita kuinka ankea päivä minulla oli. Housut jalassa ja naama pitkänä.

Kävin emon kanssa rannalla yhtenä päivänä. Oli liian kuuma minulle ja tuli vähän huono olo.

Tällä viikolla tuli mielihalu pukeutua lolitaan, joten tein tällaisen simppelin asun. En ole ennen yhdistänyt tätä hametta näin valkoisesti, vähän kyllä ihmetyttää, että miksen. Tykkäsin tästä värimaailmasta.

 Ukkosella piti varta vasten lähteä ulos kastumaan ja värkkäämään ja hyppimään lätäköissä. Tai no, virallisesti lähdin hakemaan postista pakettia, mutta ukkonen. Kaatosade oli välillä niin kaato, että kumpparit satoivat täyteen, ja sitten tuumasin että ihan sama ja kastelin itseni tyystin.

Tänään minulla oli idea. Halusin käydä ostamassa vadelmia ja mennä ulos jonnekin puistoon istumaan ja lukemaan ja piirtelemään ja syömään vadelmia. Marjat kyllä sain lopulta ostettua, mutta puistonpenkillä ehdin istua noin 20 sekuntia. Ahdisti koko reissun ajan todella omituisesti, joten luovutin ja lähdin. Kävin emolla. Piirsin siellä. Ahdistus helpotti.

Söin vadelmat sitten kotona.

Viime aikoina on ollut jotenkin tavallista enemmän tuota ahdistusta. Melkein olen saanut kunnon paniikkikohtauksiakin, mutta aina vain melkein. Jos istun kotona ihan hiljaa liikkumatta ajattelematta, ei ahdista.




Kerron viime viikonlopusta eri postauksessa sitten. Sieltä on aika paljon kuvia.

You do you

Lauantain Arctic Pride -kulkueessa.

Lolitat goes Pride!

Halusin olla mahdollisimman värikäs ja hauskan näköinen, joten valitsin asukseni deco lolitaa, jota en ollutkaan koskaan ennen kokeillut. Onneksi minulla sattui olemaan uusi peruukki vaaleansinisen ja mintunvihreän värisenä. Olen keräillyt värikkäitä pinnejä ja rannekoruja jo kauan aikaa, nyt vihdoin ne pääsivät käyttöönkin.

Minulla oli ainakin hyvä olla tässä asussa, nyt tällä hetkellä tämän pastellikauden keskellä. Olo oli sievä ja energinen, ja muutkin ihmiset näyttivät tulevan hyvälle tuulelle minut nähdessään. Komeilen myös aika monen turistin lomakuvakansiossa.

Aseksuaalisuus on olemassa! Meitä ei vaieta kuoliaaksi!

Olen kirjoittanut blogissa ennenkin aseksuaalisuudesta. (Nykyään yhdistän sen jossain määrin myös aspergeriin, sillä autisteissa aseksuaalisuutta luullakseni esiintyy enemmän kuin muissa.) Termi kattaa monenlaisia ihmisiä, enkä ole itse vieläkään ihan varma, minne sinne kuulun, mutta edustan silti. Suureksi riemukseni löysin kulkueesta peräti neljä muutakin, jotka vaikuttivat samanhenkiseltä. Oli mukava sellainen moment of bonding.

En kadottanut yhtään pinniä koko päivänä! Kirosin niiden kanssa aamulla kun eivät menneet hyvin ja monta kertaa piti niitä siellä ulkonakin venkslata, peruukki on liukasta matskua ja pinnit valuvat ja sitten on karvaa silmissä ja argh. Missään kuvassa ei taaskaan tietenkään näy se kuinka super glitterinen meikkini oli, ripsetkin.

Kiinnitin päähäni jopa Halinallen, se kävi hyvin reppuni kanssa. Huomatkaa pinssi, joka oli itse asiassa oikeasti takin rinnuksessa mutta siirsin sen reppuun kuvaa varten...

En ole saanut vielä kaikkia yhteiskuvia, mutta siinäpä oli muutamia niitäkin.


Bongasin jo itseni muualtakin:

Ah olen niin ylpeä!


Päivä oli hauska mutta väsyttävä, joten en yhtään tippaa jaksanut edes suunnitella minnekään iltajuhliin lähtöä. Olisi sekin kyllä ollut jännä, mutta kun ei jaksa. Koskaan. Mitään.




Sitten seuraavana päivänä kotona möhösunnuntaita pizzan ja sipsien parissa vietellessä:






Voisin alkaa ladata videot Vimeoon tästedes. Ehkä.



Ja koska pizza ja sipsit niin nyt närästää... Taas kerran olisi aamulla puutöihin lähtö... Ja sitten päivemmällä olisi vielä suklaakonvehtientekokurssi OUMAILOOD naminami.