Viiuu

En ole saanut vastattua kommentteihin kuukauteen. Olen kyllä yrittänyt pariin otteeseen, aloittanut jotain "HEHE KIITOS ÄÄ" juttua, mutta poistanut sen ja sulkenut välilehden. Kollektiivinen kiitos kommenteista ja taas kollektiivinen anteeksipyyntö siitä etten osaa.

Pääsiäinen.

Riesa näyttää pullealta ulkona, kun se pörhistää itsensä hienosti.

Uhosin ennen metsään lähtöä, että saan sitten koko viikon olla ulkona ja pilkkiä ja olla rauhassa. No, sainpa kai. Olin ihan hyvästi ulkona ja kävin kerran jopa hiihtämässä. Mutta oli myös vähän liikaa elämätä koska siellä iskälässä pörrää jatkuvasti lapsia. Joskus niiden kanssa on ihan kivaa, vaikkapa ulkona touhutessa, jos kellekään ei tule riitaa ja itkua. (Osaan leikkiä lasten leikkejä mutten osaa pitää huolta lapsista niinkuin aikuinen.) Mutta äkkiä niihin väsyy. Pilkillä kävin kahdesti, muunmuassa siellä perinteisissä pilkkikisoissa. Kalaa en saanut enkä nykyäkään, mutta palkintoja sateli, kuten perinteisiin kuuluu. Pääsiäisenä otin kumminkin kuvia lähinnä kisuista. Enkä muuten olisi edes vaivautunut tekemään erikseen postausta, mutta halusin näyttää kisukuvia. Kisut. Jee. Ja iskän kelkka tarvitsee taas huomiota ja kehuja ja ihasteluja. Tuli sinä viikonloppuna syötyä liikaa suklaata ja lihatuotteita, lähinnä niistä lihatuotteista se maha kai harmistui. Nykyään tulee syötyä enimmäkseen rehuja aina vaan, ei kai koskaan useana päivänä peräkkäin mitään lihaisaa. Mutta iskällä oli kuivalihaa ja suolahirveä ja grillimakkaraa ja makkarakastiketta. Siitä tulee masuun tönkkö ja raskas olo, aivan kuin olisi koko suolisto täynnä tönkkökakkaa. Ei helvetti mitä tässä kirjoitan anteeksi.

Todellisuudessa kello on yhä viisi aamulla ja kirjoitan tätä välittömästi edellisen postauksen jälkeen, mutta ajastan tämän myöhemmäksi koska ooooo sneaky!







EDIT: Kirjoitan tähän vielä lisää tässä iltapäivällä neljän aikaan. Pakko valittaa johonkin. Viime aikoina on ahdistanut joka päivä enkä tykkää siitä. Torstai, perjantai ja lauantai ova tällä viikolla olleet ihan hyviä päiviä, erityisesti torstai, kun meikkailin oikein mielissäni ja kävin kaupungilla. Mutta aina hyvän päivän päätteeksi illalla silti ahdistaa. Perjantai-iltana tai -yönä tai jotain oli jopa oikein ikävä ahdistuskohtaus, mietin sitäkin, että ehkä kokiksen sisältämä kofeiini edesauttoi asiaa, kun join sitä pitkästä aikaa. Sokeria on ollut pakko syödä tällä viikolla (koska naistenhormonitautikamaluus), mutta jospa huomenna alkaa taas sellainen sokerilakon tapainen. Luulen, että sokerikin voi pahentaa ahdistusta. Mutta on kyllä ahdistanut jo monta viikkoa tai kuukautta, en edes muista koska se alkoi taas, että ei pelkästään tällä viikolla kun olen syönyt paljon sokeria, eikä pelkästään pääsiäisenä kun mässytin suklaata.

Tänään sitten ahdistaakin jo heräämisestä alkaen, pienesti, sillä tavalla taka-alalla jomottaen, kuin muurahaiset kiipeilisivät takaraivon sisäpuolella ja pureskelisivat ahdistushermoja tai jotain. Heräsin kyllä myöhään, taisi olla melkein kaksi, koska valvoin puoli kuuteen. Viime viikon perjantai ja tämän viikon torstai ovat jääneet mieleen oikein hyvinä päivinä. Edellämainittuna perjantaina tein piiiiiiiiitkästä aikaa (vuosien väli) lempparismoothieta, leikin innoissani meikin kanssa, kävin kävelyllä siellä täällä ja metsikössäkin, ostin pikkuruisesta Siwasta valkosuklaakuorrutettuja vadelmia, ja illalla niitä mussuttaessa työstin askarteluprojekteja. Sellaista ihan tavallista, mukavaa, muttakun ei ahdista eikä ole huono olo, niin silloin jaksaa tehdä ihan tavallisia mukavia juttuja. Yritän saada tänäänkin tehtyä tuota lempparismoothieta, jos se parantaisi elämää vähän.

Tämän viikon torstaina myöskin leikin meikkien kanssa onnessani, ja tupeerasin harmaan peruukin suureksi, ja sitten oli hyvä mieli lähteä kaupungille. Ja teinit tuijottivat ja huusivat "voooiviiittuuuu" kuten niiden tapoihin kuuluu ja otin naamalleni sen hienoimman pelottavimman psykopaattihymyni ja vilkutin niille hitaasti. Tuo hymy on yksi supervoimistani ja tekee teinit hiljaiseksi ja sitten kikatan hiljaa partaani.

Äiti täytti 60 ja veli 34, peräkkäisinä päivinä, torstaina ja perjantaina, eikun perjantaina ja lauantaina. Äiti teki mutakaakkua ja minä tein sille kortin. Eilen vein J:lle mutakaakkua ja toisen tekemäni kortin. Sitten pelattiin Call of Cthulhua ja Witcheriä. Taas harmittaa se, ettei hermoni kestä pelata itse oikein mitään. Nuo juonet ja tarinat ja visuaalit ja kaikki kiinnostaisivat minua ihan hirmuisesti, mutta kun en vain pysty pelaamaan. Aina jos on hoppu tai pitää taistella henkensä edestä tai juosta jotain karkuun tai ihan mitä tahansa, ensin vatsaani tulee painava tunne (kuten nytkin kun vain mietinkin tätä), sitten lihakset alkavat jäykistyä ja pää ylikuormittua, sitten henki ei kulje ja pään sisällä alkaa katupora jyristä ja silloin viimeistään pitää lopettaa. En ole vielä kertaakaan kokeillut, mitä tapahtuu jos en lopeta ajoissa. Samanlainen olo tulee konflikteista oikeiden ihmisten kanssa, oikeassa elämässä tai netissä. Jokainen anonyymi vihaaja tekee samanlaisen stressaantuneen olon, lievemmin toki, koska vihaajat vihaa.

Mitä jos alkaisin vain tuijottaa juutupesta pelien walkthrouukkeja. Sitten saisin sen tarinakokemuksen, mutta ei tarvitse itse pelata, heh. Mutta toisaalta osa koko tilanteen hauskuudesta on juuri siinä, että joku muu siinä vieressäni pelaa ja yrittää ja kokee sen stressin ja voimme yhdessä huutaa ja kommentoida ja sensellaista.

(Jos on yksi asia mitä on ikävä siinä yhdessä tyypissä niin yhdessä pelaaminen. Terveisiä vaan jos vielä luet blogiani.)



Löysinkin jo juutupesta sopivan videosarjan mitä tuijottaa tänään. Heippa!