torstai 15. joulukuuta 2016

Hupakkokepakkorapakko

Olin viikonloppuna iskälässä ja kuvasin sielläkin pitkästä aikaa videoa. Oli vähän liian vilkasta meininkiä siellä, ja piti saada valittaa kameralle illalla, mutta on siinä myös Mustin ja Myrskyn kanssa jutustelua.




Nyt olen jo päättänyt, mitä teen jouluna. Aion olla iskälässä, koska viime joulu meni kaupungissa. Toivon vain salaa, että kaikki tyypit sieltä iskää lukuunottamatta lähtevät muualle, ja J tulee myös, niin sitten saa olla perheen kesken rauhassa.

Ensi viikonloppuna vietetään mummon ysikymppisiä! Kunnioitettava ikä, vaan vielä mummeli asustaa yksin, pää pelaa ja jalat kantaa, noin niinkuin suurin piirtein nyt ainakin. Tätini asuu siinä ihan lähellä, ja huolehtii mummon kauppareissut ja muut sellaiset.

Kaivelimme J:n kanssa viime sunnuntaina mummon luona kaunista kukkakuvioista rasiaa, joka on täynnä vanhoja valokuvia. J:llä on kännykässä sellainen uusi sovellus, jolla skannataan kuvia niin, että niihin ei tule mitään heijastusta, ja kuvanlaatu on yllättävän hyvä, eikä mittasuhteet vääristy. Värit menivät vähän vituralleen, mutta onneksi kyseessä oli mustavalkokuvat, jotka on helppo muokata takaisin täysin värittömiksi jälkeenpäin.

Tässä niistä jokunen, uskon ettei ketään haittaa jos julkaisen. Suurin osa kuvissa esiintyvistä ihmisistä on kuolleet aikoja sitten, jotenkin omituinen ajatus.





En oikein tiedä, ketä näissä sotakuvissa on, mutta tuosta kolmannesta ainakin löytyy pappani.




Näistä hevoskuvista tykkään erityisesti.



Tämä on otettu Ruotsissa evakossa, tuolloin mummo oli 17-vuotias.



Ja viimeisenä kuva mummosta nuorena.





Unettomuuskausi alkaa ehkä pikku hiljaa väistyä, olen nukkunut vaihtelevalla menestyksellä noin 4-8 tuntia yössä nyt ihan viime aikoina. Elämä voittaa ehkä sittenkin. Jaksaa jo tehdäkin jotain, ja muisti pelaa. On mennyt koko marraskuu ja joulukuu jossain koomasumussa tähän asti. Eipä ole mikään ihme, ettei ole jaksanut mitään leipoa tai lahjoja miettiä. Mutta ihan sattumalta olen löytänyt pari lahjaa ihmisille, niin eihän tämä nyt ihan huonosti ole mennyt kuitenkaan.

Nyt äkkiä nukkumaan. Toivottavasti en herää taas kolmelta.

4 kommenttia:

  1. tuo viimeinen kuva! ♥ pidin siitä jotenkin erityisesti! :3

    vaikka musta näissä vanhoissa kuvissa on aina jotain todella siistiä! mun isovanhemmillakin on vanhoja kuvia - ei tosin näin vanhoja - tallessa ja jokin niissä on vain paljon siistimpää kuin nykyisissä ihan jopa paperikuvissa. onko se se tietty "teennäisyys" kun kuvia varten on enemmän poseerattu - tai esitetty ettei poseeraa, mutta silti esitetty - koska niitä otettiin niin vähän (koska kallista, vaikeaa, harvinaista jnejne.)? vai ehkä se huono laatu (verrattuna nykyiseen)? jotain siistiä niissä kuitenkin on.

    ps. onko tää se hurja nahkanompelijamummo? ;O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta siinä on jotain taikaa. Tuntuu vähän siltä, kun ennen vanhaan uskottiin, että kameraan/kuvaan jää osa kuvattavan sielua, sellainen olo vanhoista kuvista tulee. Ehkä kamerat oli joskus sellasia, että niihin jäi...

      Just se mummo :D

      Poista
  2. Näitä sinun videoita on mukava kuunnella. Jotenkin niin rauhallisia ja semmosia, mietteliäitä.
    Ja mulla alko kiinnostamaan mikä se elokuva oli mitä sie katoit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Murehdin aina, että minun videot on ihan tyhmiä ja tylsiä, on mukava kuulla, että joku tykkää.

      Elokuvan suomenkielinen nimi oli muistaakseni Unelmien Pelikirja. Pakko käydä imdb:ssä katsomassa arvosteluja... Jaa 7,8 muka, pöh! En edes nyt jälkeenpäin ole varma, miksi se niin kohtuuttomasti minua tuona päivänä ärsytti. Tänään ei ehkä ärsyttäisi läheskään niin paljoa, jos katsoisin sen ensimmäistä kertaa.

      Poista

Penni ajatuksistasi.