(◕‿◕✿)

Fabulous nails.

Vaaleanviolettia ja mintunvihreää.

Valkoisia koristeluja ja järisyttävän kehnoa mattapäällyslakkaa. Aika hankkia uusi.

Die pony die! *kuristaa*

Minulla on ollut melko tuottoisa viikonloppu. Olen siivonnut ja järjestellyt ja kaivellut laatikoita ja heittänyt tyhmyyksiä roskiin, käyttänyt aikaa kynsienkin kanssa, sekä tänään jopa värkännyt pitkästä aikaa nukkejen parissa. Imuri kylläkin otti ja räjähti, mutta nytpä tiedän, mitä ostaa itselleni synttärilahjaksi. Johan se olikin vanha ja kökkö romu, ilmaiseksi haalittu, jesarilla korjattu.

Minuun on iskenyt pitkästä aikaa sellainen tekemisen meininki, luomisvimma, näpertelyhalu, joka on loistanut poissaolollaan jo pari kuukautta. Sen käynnisti kuntoutuksessa keskeneräisenä lojunut työni, jota pääsin vihdoin jatkamaan tällä viikolla. Tajusin, kuinka hieno siitä todennäköisesti on tulossa, ja innostuin. Nyt sitten kotonakin on jatkunut sellainen pieni sisustus- ja näperryspöhinä. Kaikenlainen turhanaikainen värkkääminen onkin lempipuuhaani, joten hyvä vain, että sitä tulee välillä tehtyäkin taas.

En ole edes leiponut sen jälkeen, kun tein kuppikakkuja halloweeniksi! Tämäpä erikoista. Nyt minulla onkin ollut jo viikon päivät mielihalu leipoa, mutta aion kuitenkin odottaa vielä muutaman päivän, ja leipoa sitten jotain oikein ihkua synttäreikseni. Mutta mitä? En ole vieläkään koskaan tehnyt itse juustokakkua, vaikka tykkään sellaisista kovin... Toisaalta jokin oikein överisuklainen kakkukin kävisi... Tai... Tai...

Hei, haluan jakaa täälläkin nämä pari kuvaa. Otin jo joskus joulukuussa lähikuvia jääkimpaleesta, joka sahattiin järvestä irti. Tänään sain päähäni muokata yhtä, ja tykkään lopputuloksesta kovin. Todella mystisen näköistä, ei varmaankaan heti arvaisi, mistä on kyse, ellen olisi kertonut.

Täällä kaupungissa on sellainen 25 astetta pakkasta, mutta kun isä soitti, se kertoi, että siellä maalla on ollut koko viikon alle kolmekymmentä. Hyrrr. 

Minulla on ihan liikaa katsottavaa! Supernaturalin uusintakierros on yhä kesken, Buffyn kakkoskausi pitäisi aloittaa, sitten on kaksi Dyyni-minisarjaa, ja vielä Animorphs-sarjakin. Puhumattakaan kaikista leffoista, mitä pitäisi nähdä. Tämähän käy työstä.

I'll find you

Tästä lähin käymme kuntoutusryhmän kanssa kuntonyrkkeilyssä joka toinen tiistai. Tänään oli nyrkkeilypäivä. Rystyseni ovat ihan punaiset ja kipeät, käsilihakset jumissa, aivan niinkuin tuntuisi siltä, että on tehnyt jotain fyysistä. Oli muutenkin kovin reipas päivä. Nyt kello on jo peräti seitsemän, eli nukkumaanmenoaika ihan selvästi. Eilenkin taisin mennä nukkumaan kuudelta, ja olen tässä kyllä jo pari tuntia haaveillut sängystä. En edes ehtinyt pestä pyykkiä tänään, enkä lämmittää saunaa. Jännä kun tuntuu olevan niin paljon tekemistä, tai paljon entiseen verrattuna. Jospa viikonloppuna käyttäisin kokonaisen päivän siivoamiseen ja järjestelemiseen.

Kuvia eiliseltä, sain aamulla aikaisin inspiksen tehdä vihdoin jotain sille mustalle peruukille, jonka kanssa tappelin tuossa jokin aika sitten. Ei se mikään kovin hyvälaatuinen peruukki ollutkaan, ensi kerralla ostan paremman. Nips naps kävi sille, sitten vähän talkkasin ja takutin. Tuli ylivalottuneita ja epätarkkoja kuvia, ihansama, kuitenkin ihan kivoja.

Pystyraidalliset legginssit ovat kuulemma Obelix-pöksyt.

Yhdennäköisyys on kieltämättä hämmentävä.

Huomenna on 30 astetta pakkasta, ehkä jätän minihameen jo kotiin.

Vengeance for...

En ole tehnyt mitään sen eteen, mutta olen ajatellut sitä...

Laihuutta.



On yö, minä olen hereillä vähän aikaa tässä näin. Menin vahingossa nukkumaan jo viideltä. Heräsin yhdeltätoista. Nyt on aikaa valvoa muutama tunti ennen lisäunia. Pidän tästä rytmistä, minulla on aikaa yökukkua mutta olen silti aikaisin jalkeilla. Täydellistä, koska yö on maaginen ja aamu on... mitä aamu on? Ihmisten aikaa. Melkein kuin onnellisuutta, mutta ei. En tiedä paljonko painan, ja niin on hyvä, koska en halua ajatella sitä taas. Ei ole hyvä ajatella sitä taas. Ei ole hyvä miettiä syömistä, ruokaa, syömättömyyttä, sokerin määrää ja nälkää. Luita. Oloni ei olisi hyvä, jos olisin ollut syömättä koko päivän. Ajattelen sitä, mutten tee mitään. Syön, en ajattele syömistä syödessäni, teen sen rutiininomaisesti, ehkä jopa nautin mausta. Viikonloppukarkkia, en ehdi miettiä mitään koska luen Tieteen Kuvalehteä. Eihän se minua lihota. Tai vaikka lihottaisikin, entä sitten? Miksi laihuus on absoluuttinen hyvä ja lihavuus absoluuttinen paha? Miksi on kohteliaisuus huokailla "voi kun olet niin laiha! <3" ja kuitenkin karsea loukkaus päivitellä "kylläpäs olet lihava!", eikö kyse ole ihan tismalleen samasta asiasta, toisen painon kommentoimisesta, ei se ole koskaan oikea tapa kommunikoida. Lakatkaa jumalauta kommentoimasta toisten painoa! Jos haluat sanoa nätisti, kerro toiselle että hän näyttää hyvältä, tai että juuri tuo asia mikä hänellä on päällään istuu upeasti, tai että tukka on juuri tänään kivasti, tai ihan mitä tahansa mukavaa. Ei ole ok sanoa, että toisen pitäisi saada vähän lihaa luidensa päälle. MIKSI HELVETISSÄ SE OLISI OK, MITÄ KUMMAA IHMISTEN PÄÄSSÄ OIKEIN LIIKKUU?! Mikset voi saman tien laukoa kelle tahansa "joo kyllä sinun pitäisi varmaan vähän laihduttaa, ihan ystävällinen neuvo vain, ei mitään ilkeää tässä kommentissa ei", mikset, siksi koska sinulle on toivon mukaan sen verran opetettu käytöstapoja. Ja jos ei ole, niin olkoon voima kanssasi.

Käytöstavat. Voi hyvät hyssykät.



Unhoduin jaarittelemaan ja vauhkoamaan taas kerran. Yöllä ei ole ketään kelle puhua, kenen ajatuksia kuulla. On vain omat, ja monta tapaa käsitellä niitä, esimerkiksi pohdiskelu ja kirjoittaminen. Palelee ja on nälkä, ja minulla on oikeus syödä iltapalaa tähän aikaan, voi kyllä, minulla on lupa, ja saan syödä ihan mitä haluan, eikä siitä tarvitse tulla huono mieli. Minun ei tarvitse miettiä littanaa masua tai kapeita reisiä. Miksi miettisin? Eiväthän ne ole oikeastaan ihmisten juttu, yleisesti, enemmänkin poikkeustapauksia, koska jokainen ihminen on kaunis, ja jokaiselle tulee makkarat kun ne istuvat kyyryssä, ja oikeasti, siis kun nyt puhutaan ihan tavallisista oikeista ihmisistä, meidän kaikkien mummoista ja papoista ja äideistä ja isistä ja serkuista ja kavereista ja vihamiehistä, oli niillä sitten littanat masut tai ei, niin kamoon, mitä väliä. Ei se kauneus sitä tarkoita, että tarvitsee näyttää joltain, vaan sitä että näyttää itseltään.







Jaa miksikö ajattelen näitä juttuja? Mistä tuli kimmoke, mikä laukaisi tämän taas? Äh. Ei se mitään. Asia on jo hoidossa, mutta olen silti hieman huolissani.

...but out of mind, yeah

Kuulemani mukaan joskus näytän vähän pelottavalta.

Ainakin kynsissä on kisuja.

Ja löysin Gina Tricotista täydellisen hupparin, niin suurta materialismionnea taas ettei mitään rajaa.

Äiti ei arvostanut tätä, kun kävin siellä toissapäivänä kylässä. "Yhyy kasvot ei näy", äh sehän se idea juuri onkin! Piilotteluhuppu!

Olen edelleenkin varsin mielissäni näistä piilareista, käytän aina kun vain silmät jaksavat. Ja välillä vaikka kuivaisikin. Niinkuin tänään. Yyh voisin kyllä ottaa pois jo. Onneksi on silmätippoja. Seuraavaksi haluan valkoiset ja keltaiset, ja mitähän vielä...

Haaveilen tukan ajamisesta kokonaan pois. En taida vieläkään uskaltaa tehdä sitä, vaikka olen aina silloin tällöin siitä haaveillutkin jo kai monta vuotta. Ehkä vielä jonain päivänä. Unirytmi on nyt ihan jännä, menen nukkumaan jo kuuden-seitsemän aikoihin illalla, herään keskiyön maissa pariksi tunniksi valvomaan, ja sitten nukun vielä aamukuuteen tai seitsemään asti. Tänään kyllä heräsin jo neljältä. Ihan omituinen rytmi, mutta oikeastaan ihan kivakin. Aamuisin ylös nouseminen on yleensä niin kurjaa kun herätyskello pärisee ja unngh, mutta nyt on mukavaa ja leppoisaa. Käytiin Haltiapojan kanssa aamulla kahdeksalta aamukävelylläkin, postista hain tilaamiani lakanoita. Päätin, että tarvitsen lakanoita, eikä mikä tahansa nyt kelvannut, joten tilasin Ellokselta mustavalkoraidalliset ja mustavalkosalmiakkiruutuiset. Hankin myös mustia aluslakanoita. Hyvin näkyy sitten kissankarvat. Että kun inhoan eräitä apinakuvioisia lakanoitani (lahja äitiltä joskus muinoin), en suostu nykyään enää nukkumaan niissä lainkaan. On se tarkkaa.

Vihdoinkin kunnolla pakkasta, oikein sievä päivä, aurinko peräti näkyy, on valoisaa, sai ikkunan ääressä kuviakin oho! Koskahan viimeksi olisin nähnyt auringon, kun lomalla oli niin kökkö rytmikin...

Tänään mennään J:n kanssa iskälään taas vaihteeksi.

En keksi muuta kirjoitettavaa joten siinä on derp. Hyvää lauantain jatkoa.

Kauan

Kuntoutus alkoi, pääsin sängystä ylös, tai siis olin jopa nukkunut yön aikana vähän, jaksoin sitten peräti laittautuakin, ja oli sievä olo pitkästä aikaa.

En oikein sanoisi tätä lolitaksi, koska hame on edelleen tuollainen, mutta oli mikä oli, tykkään kuitenkin. Peruukki on vähän sekainen, otin kuvat vasta kotiin tultuani, silmiä kirveli ja väsytti ja kiukutti. Silmiä kirvelee ja väsyttää ja kiukuttaa yhäkin, mutta yritän valvoa iltaan asti. Otan nykyään kuvat aina keittiössä samassa paikassa, vaikka tausta onkin huono. Tästä kämpästä ei löydy hyvää taustaa. Eikä hyvää valoa. En uskalla mennä kauppaan koska ostaisin kuitenkin namia. Vielä muutama tunti pitäisi jaksaa valvoa. Kyllä minä tämän unirytmihomman vielä jonain päivänä handlaan, tai oikeastaan pah, en taatusti.

Kouluhommat aukesivat tänään jonkin verran taas. Kelalta on tullut päätös, että ne maksavat minulle kahden viikon koulutuskokeilun, sitten ilmeisesti ensi syksyksi haen varsinaisesti kouluun sinne. Siihen asti saan varmaankin olla tuolla kuntoutuksessa. Jos lääkäri kirjoittaa sairaslomaa/-eläkettä niin pitkälle. Eli ei tarvitsekaan tästä ihan yhtäkkiä muuttaa ja häipyä kauas pois, sellainen stressinaihe poissa. Hyvä niin.

House of...

Kiukuttaa kuivat huulet, kiukuttaa ihan hemmetisti. Ne kopristuvat ällöttäväksi kuivaksi känkyksi ja sitten irtoavat ja vuotavat verta, eikö kuulostakin ihanalta? Huulirasva ei todellakaan auta, pepantteeni ei auta, seuraavaksi kokeilen muita lukemiani vinkkejä.

Ainakin luin, että hunaja tai aloe vera voisi auttaa. Sattuipa somasti, että minulta löytyi kaapista hunajan lisäksi jopa jotain aloe vera -rasvaa. Jos ei toimi, menen apteekkiin.

En ole tehnyt ties kuinka pitkään aikaan oikeastaan mitään muuta kuin löhönnyt, nukkunut ja laiskotellut. Ja tietenkin se nukkuminenkin on tapahtunut ihan vääriin vuorokaudenaikoihin. Vaikka olenkin rampannut siellä Haltiapojalla aika ahkerasti, ja se täällä, senkin kanssa ollaan vain löhötty, nukuttu ja laiskoteltu vääriin vuorokaudenaikoihin. Nyt taitaa olla maanantaiaamu, siis huomenna alkaisi kuntoutus taas, ja vihdoinkin lomalusmuilu loppuu, pääsee ehkä unirytmiin kiinni. Olin jossain mahapöpössäkin kai, tai en minä tiedä, ainakin oli varsin kurja olo ja ryystin novellea. En onneksi kuitenkaan yrjönnyt, sehän on - kuten on tullut todettua - suurin fobiani.

On muutenkin ollut sellainen epämääräisen tyhmä, ällö, pöhöttynyt ja ruma olo. Liikaa suklaata ja liian vähän kehittävää tekemistä. Tukkakin kaipaisi taas väriä. Joka päivä mieleni tekisi laittautua nätiksi, olen aikonut käydä keskustassakin jo monta päivää, mutta joka päivä on ollut niin tylsä ja kökkö olo (sekä tietysti olen nukkunut iltapäivät pitkälle), etten ole saanut tehtyä mitään. Kyllä syö naista tällainen. En ymmärrä miten olen jaksanut olla tyhjänpanttina sairaslomilla niinkin paljon elämässäni, kun nyt kahden viikon tyhjänpantteiluloma ahdistaa.

Uusi projekti, Buffyn eka tuotantokausi. Päätin sivistää itseäni hieman. Ihan mukava sarjahan se on, mutta en ole ihan varma kuinka paljon jaksan katsoa, kyllästynkö jossain vaiheessa, vaikka tarkoitus olisi kuitenkin nähdä kaikki. Ennemmin tai myöhemmin. Ja mikä ihme se muka on, kun teinit käyttäytyvät niin kummallisesti kaikissa sarjoissa ja leffoissa, ei yksikään teini-ikäinen joita olen ikänäni tuntenut ole ollut sellainen. Vai onko? Kai ne ovat vain jotain outoja stereotypioita. Mene ja tiedä. Epäuskottavia hahmoja.

Sievästi kuitenkin pinkit valot heijastuivat siitä silviisiin.

Ja Riesa.

Jar of memories

Parhaita juttuja mitä minun 2013-purkistani löytyi (epäkronologisessa järjestyksessä):

• Synttärilahjaksi pyykkikone
• 2.1. Ostettiin M:n kanssa ystävyyskihlasormukset
• Tänään oli tosi kaunis olo ♥
• Helsinki Lolita Convention!
• Palautin puhevälit erään ihmisen kanssa
• Nauroin kaverin kanssa niin että kyyneleet valuivat poskilla
• Näin unen itsestäni täydellisenä ja rakastettavana olentona, heräsin onnellisena
• Tapasin uutta kaveria
• Sain postissa lolitaan sopivan talvitakin ja se on täydellinen
• Oulussa, M:n seura avartaa, kaikki on maagista
• Tunnelukkotestissä EI YHTÄÄN erittäin vahvaa lukkoa enää!
• Lumitunnelin kaivuu 6-vuotiaan kanssa
• Kaksi kamua oli kylässä, oli erikoinen ilta
• Koukutuin Supernaturaliin
• Jokkmokkin markkinat
• LUEN TAAS ♥
• Itse tehty sushi
• Old Mornings Dawn!! ♥
• Serkun häät
• Ekat hiirenkorvat koivuissa 18.5
• Kisu palasi kuukauden karkumatkalta
• Hengailut veljen ja serkkujen kanssa
• Sukujuhlat, Torniojoessa uinti, omenapuu ja mökkeily
• Iskälässä kävi kylässä serkku, joka on ollut siellä viimeksi 90-luvulla
• Monsterien kustomointi
• Dyyni-kirjat
• Jane Austen -putki
• Ensimmäinen Bodylinen tilaus
• Lolitamiitti Oulussa
• Ensimmäinen Moitién mekko
• Uudet nettikaverit
• Smaugin autioittama maa
• Haltiapoika! ♥♥

Tosiaan vuoden mittaan tapahtuneita hienoja asioita on unohtunut kirjoittaa paljonkin, mutta purkista löytyi silti monia juttuja. Lisäsin sinne vielä viime hetkellä Haltiapojan, joksi tyyppiäni aion tästä lähin täällä kutsua, ja se olikin yksi vuoden parhaista asioista. Tuumiskelin, mitä tehdä noille lapuille? Ajattelin, etten viitsisi heittää roskiinkaan vain. Pitäisikö ne arkistoida jonnekin? Vai riittääkö, että suurin osa niistä löytyy tästä postauksesta? Pitäisi kuitenkin tyhjentää purkki, ja aloittaa uudestaan lappujen kirjoittelu, vuoden 2014 hienot asiat. Sitten päätin, että hyvä tapa heittää hyvästit menneelle vuodelle, joka oli yksi parhaista ikinä, ja toivottaa seuraava tervetulleeksi, olisi polttaa kaikki laput. Se tuntui hyvältä toimenpiteeltä tehdä, joten tein niin.

Viime vuoden aikana tapahtui niin paljon kaikkea hyvää, siihen nähden purkissa oli aivan liian vähän lappusia.

Ehkäpä tänä vuonna tulee tapahtumaan vielä enemmän kaikkea maagista, jännittävää ja hienoa! Vaikka en muistaisi niistä asioista edes puolia kirjoittaa ylös, tärkeintä on kuitenkin, että ne tapahtuivat. Uskallan toivoa, tai olen oikeastaan melko varma, että tästä vuodesta tulee vieläkin hienompi kuin edellisestä.

Päätin myös, että tylsä purkki pitää koristella jotenkin, ja asettaa sellaiseen paikkaan, että muistan täyttää sitä usein. Länttäsin sen täyteen tarroja, ja asetin tietokonepöydälle näytön viereen. Nyt aion kirjoittaa sinne ensimmäisen lapun, minulla on jo oikein hyvä juttu kirjoitettavana.

Purkissa on muunmuassa viikset ja tsiisus my mään, my tsiisusmään.