Pumpkin spice and everything nice

Kuinka onnelliseksi voikaan pienen ihmisen mieli tulla namipaketista! Sitä saa nuuhkutella ja hypistellä ja salaa pikkuisen ennakkomaistella ja ihkuttaa.

Kirjekuoresta löytyi kortti

Se on vain oranssiksi värjättyä valkosuklaata se kuorrutus

Lasit olivat minulle pienet, mutta Furbylle juuri sopivat!

Tänään on niin täydellinen päivä, vaikka onkin fyysisesti paha olo nukkumattomuudesta.

Secrets

Mitenhän selittäisin tämän niin, ettei se kuulostaisi jotenkin typerältä ja... äh, suomenkielessä ei ole edes kunnollista vastinetta sanalle "pretentious". No siltä kuitenkin!

Toisinaan, esimerkiksi kun näen juuri tietynlaisen kuvan tietyistä paikoista, tunnen yhtäkkiä niin järjettömän suurta ikävää, että se tuntuu fyysisenä kipuna jossain vatsassa ja rinnassa. Sellaista kummallista ikävää, paikkaan jonka olen lähes kokonaan unohtanut jo aikoja sitten.

En ole varma uskonko jälleensyntymään, mutta minulla on siitä jonkinlainen tunne. Tiedättekö, sellainen pienenpieni osa minusta, joka asuu jossain tuolla syvällä sisälläni, joka on oikeastaan varma siitä, että kaikkia näitä asioita on tapahtunut minulle jo kauan ennen tämän vartaloni syntymää, ja kauan sen kuoleman jälkeen. Se istuu vatsani pohjalla kädet puuskassa eikä kerro minulle mitään, se vain tietää, ja muistaa.

Ja sitten yhtäkkiä mieleeni tulee eläviä kuvia tasangoista ja kylistä ja ihmisistä ja riisiviljelmistä, elämistä, niin tutuista, mutta kaukaisista.

Katson ruudultani kuvaa, jossa on juuri niitä maisemia, joissa elin/elän/tulen elämään joskus, ja se sattuu. Ikävä. Menetys. Tunne on selvä ja yksiselitteinen, mutten siltikään pysty uskomaan sitä täysin. Voiko se olla totta? Niin monet uskovat jälleensyntymään, ja niin usein puhutaan pienistä lapsista jotka muistavat vielä edellisen elämänsä ja kertovat siitä, mutta unohtavat sen kasvaessaan ja uppoutuessaan tähän uuteen elämään.

En tiedä, mitä tapahtuisi, jos lähtisin seikkailemaan ja etsimään niitä paikkoja, jotka mieleni perukoilla kummittelevat. Seisoisinko tundralla katsomassa kaikkea ja näkisin jotain, tuntisiko jotain erilaista, muistaisinko jotain? Kuulisinko tutun äänen ja kielen jossain toisella puolen maailmaa ja kokisin jonkinlaisen suuren valaistumisen? En tiedä. Ehkäpä en. Ehkä se vain näyttäisi ärsyttävän hämärästi tutulta, ja tunne katoaisi uusien kokemusten sekaan, ja häviäisi iäksi, ja se olisi menetetty.

Pelottavaa, mielenkiintoista, vähän ahdistavaa, mutta samalla jollain tavalla kaunista ja lohdullista.

Uuugh, pitäisi kirjoittaa toisistakin jutuista, mutta en jaksa ja masiinakin temppuilee. Voisi olla jotain kirjoitettavaa, jänniä juttuja, tai ei, mutta kun ajattelen mieluummin jotain ihan muuta.

Nukuin tänään vahingossa neljän tunnin päikkärit. Ei se mitään, nukuinkin viime "yönä" aamuviidestä yhdeksään ja lähdin oikein pirteänä ja elämäniloisena kuntoutukseen ja en ymmärrä mitä yöllä tapahtui, mutta minusta tuntuu taas joltain...

Joltain.

Mietin erilaisia juttuja ja tahtoisin kirjoittaa tarinoita ja haaveilen taas. Jaksan haaveilla uusista asioista. Näen unia hämäristä asioista ja pedon kourista ja kynsistä ja uusista jutuista, uusista ihmisistä. Muutoksesta. Pakko kaivaa kortit esiin.

Oho sivuttain ihan sama

Illalla kuuden jälkeen kun heräsin päikkäreiltä, ulkona satoi lunta. Riemusta hihkuen juoksin ulos ihmettelemään. Syksy on ohi, talvi on täällä, ainakin melkein. Nyt muutamaa tuntia myöhemmin tuo lumivaippa ei ole vieläkään sulanut pois. Ehkä se sulaa vasta huomenna. Super cool.

Some of my favourites

Pidän sellaisista ihmissusista, jotka ovat muuttuessaan enemmän susia kuin ihmisiä, mutta selvästi silti ihmismäisiä. Pidän sellaisista mahdollisimman pelottavista, jopa demonisista ihmissusista. Pidän siitä, että niillä on kuono, mutta ei sellaista lupsakkaa suloista naamaa niin kuin oikeilla susilla. Pidän siitä, että ihmissudella on palavat, demoniset silmät, suurien, ruskeiden ja sympaattisten hauvasilmien sijaan. Pidän kuitenkin ajatuksesta, että koko sen kirouksen takana on yhä ihminen, katumusta ja kärsimystä ja empatiaa, mutta se peittyy raivon ja nälän alle. Mielessäni ihmissusi eristäytyisi täysin kaikesta, pelkäisi täysikuuta ja vihaisi itseään, mutta joutuisi elämään kirouksensa kanssa ikuisesti. Ehkäpä hän kävisi tavallisesta ihmisestä suurimman osan kuukaudesta, mutta menettäisi inhimillisiä piirteitään pikku hiljaa alkaessaan jollain tasolla nauttia raivosta, kuolemasta ja eläimellisyydestä, ja samalla unohtaa millaista oli kun oli perhe ja tavallinen elämä. Pidän ihmissuden konseptista niin paljon, että haluan nähdä kaikkein surkeimmatkin aiheeseen liittyvät elokuvat, lukea kaikki mahdolliset tarinat, ja kirjoittaa ja piirrellä niitä itse. Voisin väittää, että ihmissudet on suurin ja pitkäaikaisin obsessioni.

Esimerkiksi tämä muodonmuutoksen kuvaus oli mielestäni oikein kiehtova.

Voisin alkaa analysoimaan syitä kiinnostukselleni, jonkinlaista vapauden kaipuuta yms, mutta tuskinpa tuo nyt on hirveän vaikeaa päätellä lukijan ihan itsekin.

Kolme pientä porsasta

Kyllä, tämä on Skyrimista

Up next: Silver Bullet and The Howling

Unpleasant dreams!

Taste my tears, live forever

Tänään syötiin Riesan kanssa maitorahkaa johon pistin mustikoita, karpaloita ja mustia viinimarjoja.

Anteeksi laatu, ehdin napata vain yhden kökön kuvan ennen kuin se hoksasi, että sillä oli rahkaa nenussa.

Iltapäivällä kyllästytti, joten lähdin kauppaan ja kävelylle. Sitten istuin hautausmaan kiviaidalla syömässä halloween-suklaata. Siellä on mukava istua, se on lähin puistoa muistuttava alue näillä main ja siellä on rauhallista ja nättiä.

Jänö oli jo muuttumassa valkoiseksi, korvantaustat loistivat.

Suurin osa puista on paljaita, mutta jokunen sievä keltainenkin löytyy vielä.

Kauppaan oli tullut pieni valikoima erinäisiä mukamas halloween-namusia. Kalliita ja tylsiä. Mutta ostin suklaapussin koska olen höpsähtänyt. Onneksi postissa on tulossa vielä jotain namua jenkkilästä, jee.

Ostin myös tupakkaa. Se maistui ihan karmealle. Taisi mennä viisi euroa hukkaan. Muttakun joku siinä syksyssä on, että siihen tunnelmaan vain sopii hyppysissä savuava kääryle. Voisin kääriä itse jotain vastaavia ja tunkea sisälle vaikka teetä, jos se maistuisi paremmalta. Typerä juttu, tiedetään.

Huomenna pitäisi mennä baariin. Ööh, en muista koska olisin viimeksi käynyt... Olisiko ollut helmikuussa Helsingin reissulla? Huomenna on spesiaalimpi jutska Grandessa kuitenkin, ja meinattiin veljen kanssa mennä.

Kuvasta poiketen ei olekaan tänään 11.10 vaan huomenna.

Olen löytänyt uusia bändejä viime aikoina, The Eternal Afflict ainakin vaikuttaa melko jänskältä uudelta tuttavuudelta.

Drown with me now, let the rain wash you away

Vintagehame in action. Tiedä nyt sitten onko tämä lolitaa vai kotirouvatyyliä vai jotain ihan muuta.

Nuo kengät ovat aika tappavat. Niiden kulma on juuri pikkuisen liian jyrkkä nilkoilleni, ja auauau. Mutta päätin, että kyllä ne nilkat siitä vetristyvät!

Näytänköhän minä oikeassa elämässä yhtä pikkuiselta ja kapoisalta kuin kuvissa? I shall never know.

Tänään ei ollut enää yhtään huono olo, sen sijaan sain kuntoutuksessakin paljon aikaiseksi ja nyt musiikki on taianomaista ja seuraavaksi tahdon näpertää jotain nukkejuttuja ja syödä. Voisin keittää riisiä, minulla taitaa olla kevätkääryleitä pakkasessa.

Viime yönä tulin siihen tulokseen, että jos kaikkivaltias jumala olisi olemassa, se tuskin olisi niin pikkumainen tyyppi, että pitäisi paskana vaikkapa sitä, että minun yksisarviseni nimi on Lucifer.

Ei minulla muuta.

Tired and grumpy like a bear

Eilen en päässyt kuntoutukseen, taaskaan. Kävin sitten myöhemmin iltapäivällä äitin kämpillä kastelemassa kukat ja lainaamassa siltä kirjan, äiti on viikon reissussa. Lupasi tuoda jonkin tuliaisen minulle. Oli mukava sää kävellä ulkona, melkein pakkasta, kylmä viima, kuuntelin musiikkia ja olin liehuva. Muistelin sitä, kun vuosi sitten lokakuussa muutin tähän kämppään asumaan, ja sitä kun kävelin tuolla ulkona samalla kadulla samojen keltaisten koivujen vierellä, samanlaisessa säässä. Silloin minulla oli paljon kurjempi olla kuin nyt. Sitten oli pakko katsoa Ginger Snaps, juuri niinkuin viime lokakuussa. Yksi kaikkien aikojen lempileffoistani. Voisin joskus kirjoittaa ihan kunnon postauksen ihmissusielokuvista. Tjaa, olen varmaan vauhkonnut niistä monet kerrat ennenkin. Mutta ihmissusia nyt ei voi koskaan olla liikaa! Julistan lokakuun minun henkilökohtaiseksi ihmissusikuukaudekseni! Katson läpi kaikki aiheeseen liittyvät leffat mitä vain saan käsiini haalittua! Jipiiiii!

Sen jälkeen kävin kirpparilla, koska isä on antanut minulle tehtäväksi etsiä sille farkkuja. Ja kylläpä miesten farkkujen etsiminen on hämmentävää, en ymmärrä edes naisten kokoja, koska en käytä housuja. Isällä on kuulemma viimeiset ehjät työfarkut käytössä, eikä aikaa lähteä kaupunkiin asti pyörimään kirppareilla. Löysin sentään sille yhdet.

Kirpparilta löytyi tietysti pari juttua itsellenikin, esimerkiksi pitkästä aikaa Halinalle!

Funshine Bear. Tykkään kovasti näistä vanhoista Halinalle-kuvituksista.

Löytyisipä vielä Grumpy Bear.

.
Ja Bedtime Bear.

Löysin myös sieltä kirpparilta oikein kauniin ja yksinkertaisen vintage hameen, Suomalaista tekoa. En ole vielä kokeillut, mutta uskon sen sopivan oikein hyvin lolitaan, helmassa löytyi laajuutta. Ei ole kyllä moneen viikkoon tullut pukeuduttua lolitaan.

Riesa on tänään kauhean huomionkipeä. Se pomppii koko ajan syliini ja siitä pois, ja takaisin, ja pois, uudestaan ja uudestaan, tökkii käsiäni nenullaan ja pörrää ympärillä ja tuijottaa minua silmiin. Ehkä sen ruokakuppi on tyhjä. Nostin sen syliin ja tulkutin sille kuinka ärsyttävä penikka se on, sellaisella lässytysäänellä miten kissoille nyt puhutaan, ja sanoin vielä "hyyyyvä ko oot noin ärsyttävä, hyvä kisu! Hyvin tehty!"

Huusin huuto.netistä itselleni Twin Peaks -boksin. Tai no, huuto ei ole vielä sulkeutunut, ehkä joku sen vielä nappaa nenäni edestä. Mutta jos ei, pääsen vihdoin katsomaan sen, ja ihan omistamaan jopa fyysisen kopion. Jei.

Tänään kävin kuntoutuksessa, vaikka onkin ollut tosi huono olo koko päivän. Tällä kertaa se vain ei johdu mistään elämän kurjuudesta, vaan fyysisistä jutskista. Huomenna pitäisi vielä jaksaa, yyh. En jaksa edes käydä suihkussa. Voisi mennä taas nukkumaan, nukuin jo kyllä kahden tunnin päikkärit muttakun yyyh.

Hemmetin DNA-kauppias soitti juuri kun sain pään tyynyyn, menin vielä vastaamaankiin äyh, ja se selitti ja selitti nettijutskista, ja kiukuttelin sille kuinka juuri toissapäivänä sain uuden modeemin enkä todellakaan ole hankkimassa heti uutta nettisopimusta ja mitä hiivattia ja sitten se kysyi että tahdonko kuulla vielä puhelinliittymätarjouksista, sanoin että EIII, haluan päikkäreille! Ja se toivotti hyviä unia ja pääsin nukkumaan. Happy end. Nyt nukuttaa taas.

Bedtime Bearin filosofia iskee tänä iltana.

Postipoika soutelee

Vietin jälleen rattoisan hetken runokoneessa.

Levollinen tuuli!

syntymäpäivä koira...

  kuunsillalla aaltojen kuohunta

  loiskahdus tappiotilanteessa talvipakkasessa - samettinen sileä vapaus

  sininen täysikuu

meren jumala kirkkaasti mietiskelee

  kimalteleva täysikuu meren rannalla

tähtitaivas kimaltelee

kettu aamupäivä kostea luola - hiljaiset aamun torkut

  tänä iltana rantahietikolla

myöhään illalla

liplattaen merelle

  postipoika soutelemas' rakkaan luo ruohoa

  liplatus myöhään illalla syvyyksien syövereissä - hiekkainen unelmoiva ranta

rauhaisa meri!

Tällä kertaa tuli aika erilainen, ja entistäkin omituisempi.

Tunsin, että tämä postaus kaipaa jotain kuvaa, joten tässä on minun kuivattu räpyläni. Minulla on toinenkin, mutta unohdin sen iskälään. Kaunis. Varpaittenvälipoimut kuitenkin menevät kuivuessaan niin hauraaksi, etten oikein tiedä, mitä tälle tehdä, että se pysyy kunnossa.