Aika jäätävää hei

Eilen ehdin veljen mukaan nopsalle reissulle iskälään, kun yövieraani lähtivät jo keskipäivän aikoihin ajelemaan kohti Oulua. Onneksi ehdin, koska järvi oli juuri täydellinen luisteluun! Sääkin oli muuten mitä parahultaisin, mutta jäätävä pohjoistuuli vähän hankaloitti hommaa. Ei vaan muuta kuin kelkkahaalari niskaan, niin siellä pystyi olemaan. Tosin polvisuojaimia olisin kaivannut, nyt on polvi aivan mustana ja paskana. Ja muutenkin kun ei ole tuota liikkumista tapana harrastaa, meinaa nyt lihakset olla jumissa tämän urheilusuorituksen jälkeen.

Meidän kotijärven jää oli kymmensenttistä ja vahvaa, ei inahtanutkaan mistään pomppimisesta, mutta emme sentään ihan keskelle järveä uskaltaneet lähteä kokeilemaan. Rantoja pitkin oli aivan tarpeeksi hyvä luistella menemään. Syksyn luisteluaika kestää vain siihen saakka, kun lumi peittää jään, ja se on joka vuosi yhtä hauskaa hommaa, kun pääsee halutessaan vaikka kiertämään koko järven. Sitten talvella jos auraa jonkin alueen sinne, ei ole yhtä jännää mennä sitä ympäri vain.

Kössikin pääsi vauhdin huumaan. Nappasin sen syliin rantaan lähtiessäni, eikä sitä kyllä häirinnyt olla kyydissä luistellessani. Ulkokissaa ei pikku tuulet ja pakkasetkaan haittaa. Kun laskin sen jäälle, se ei edes ihmetellyt liukkautta, tai lähtenyt pötkimään karkuun, hengaili ihan rauhassa siinä hetken vain ja sitten lähti takaisin pihalle. Kissat osaavat olla niin itsevarmoja.

"Värkkää nyt ko mie kuvvaan!"

Tosiaan myötätuuleen mennessä ei tarvinnut edes luistella, mutta vastatuuleen sitten olikin varsin pirullista yrittää ähistä eteenpäin.

Lopussa J:n ottama video, se yritti saada kuvattua tuulen mukana lenteleviä jäähippusia.

Toivoisin kovasti, että vielä ensi viikonloppunakin pääsisi jäälle. Tosin lupasivat lämpimiä päiviä ja vesisadetta, joten saattaa jäädä haaveeksi.

Olipa tapahtumarikas viikonloppu. Noin niinkuin yleisesti ottaen viikonloppuihini verrattuna. Leivoin kuppikakkuja lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, ja eilen illalla autossa J:n kanssa oli hyvät keskustelut siitä, millaista olisi olla kaikkivoipa. Tänään äiti kävi kylässä, toi kasvislasagnea ja syötin sille kuppikakkuja ja puhuttiin mielenkiintoisista asioista ja ihasteltiin kun Riesa oli niin hieno. Maanantait ovat minulle viikonloppua nykyään, koska silloin ei ole arkipajaryhmäpäiväjutskia, mutta huomenna onneksi pääsen tekemään projektiani loppuun ja sellaista. Nyt saattaisi olla taas vaihteeksi kauhuleffan aika.... Mutta minkä?