Illalla jäädessäni yksin tänne, oli aluksi ihan kamala olo, ihmettelin vain, miten ihmeessä oikein olen lähtenyt tänne, mitä olen mennytkään tekemään. Ja itkin. Mutta sitten sain nukuttua, ja tänään tuli uusi netti, eikä ole enää ollut oikeastaan paha mieli. Onnistuin siirtämään koko suuren kirjahyllyn yksin olohuoneen toiseen päähän, vaikka jaksan hädin tuskin nostaa sen osat yksitellen ilmaan. Sain myös pitkän ähinän ja kiroilun ja hemmetinmoisen hikoilun päätteeksi koottua parvisängyn, mutta kyljellään, ja sen pystyyn nostamisen kanssa se ongelma vasta sitten tulikin, on varsin painavaa sorttia. Sanoin ääneen "jumalauta miehän nostan tämän vaikka se olisi viimeinen tekoni!" ja nytpä se on pystyssä. Kekseliäisyys palkitaan, käytin kaikenlaisia mielikuvituksellisia apuvälineitä saadakseni sen hiissattua ylös. Vaan sainpas. Eikä jäänyt edes viimeiseksi teokseni.
Kirjahyllyyn asettelen tietysti ensimmäisenä poneja ja nukkeja, tärkeimmät! Tulee viihtyisämpää. Seuraavaksi kirjat.
Minulla on ensimmäistä kertaa elämässäni vaatehuone, sitäkin olen yrittänyt laittaa järjestykseen... Tosin huonolla menestyksellä, koska hyllyjä on aivan liian vähän ja harvassa. Kaikki täytyy vain tunkea suuriin kasoihin mistä ei löydä mitään. Ärrrrrrrrrh. Enkä tiedä, pitäisikö kasata vaaterekki, ja mihin se mahtuisi. Ei vielä ainakaan mihinkään, koska joka paikka on täynnä laatikoita. Olen aikonut hankkia jonkin hyvän ja tilavan lipaston sen vanhan huonon tilalle, jonka heivasin. Sinne voisin tunkea ainakin paitoja sitten.
Odottelen vain, että pääsen hakemaan Riesan tänne, sitten ei olisi niin yksinäistä. Paitsi että täällä on ihan pikkuruinen vessa, enkä tiedä, mihin oikein kisun hiekkalaatikon tungen! Suihkukin on ihan onneton, sieltä lorottaa vettä huonosti, ja tilaa on sen verran, että juuri ja juuri pääsee kääntymään. Muuten kämppä on aika kiva, ja uskon, että saan tästä tehtyä kotoisan.
Nyt on kaiken raahaamisen ja kolistelun ja tappelun jäljiltä polvet kovin kipeät ja turvonneet, huomenna saan ihastella kirjavia mustelmia. Tuntuu, että joka paikka on vieläkin niin hapoilla, etten enää ikinä jaksa nostaa yhtään mitään.
Onnea uuteen kotiin!
VastaaPoistaKiitos! ^^ Eiköhän tästä ihan onnellinen paikka tule.
Poista