torstai 21. heinäkuuta 2016

True Colours

Viime postausta tehdessäni tajusin, että täytyisi pitää spontaaneja yksinäisiä yöllisiä teekutsuja useammin.

Joten tein niin toissayönä tai joskus.






Leivoin isoja oliiviteeleipiä, haudutin jättimotin unettavaa yrttijuomaa, lempparivissyäkin oli. Suklaata ei tosin tällä kertaa. Laitoin sievän mekon ja levitin lattialle saman piknikviltin. Muokkasin jopa kuvat suunnilleen samalla tavalla kuin silloin.





Olisi oikeastaan aika paljon postauksia rästissä ja kuvia muokattavana. Ei kiinnosta. Vaikea kirjoittaakaan mitään järkevää. Ei tule kunnollisia lauseita ja on ihan törppö olo. Viime yönä piirsin koska se oli helpompaa kuin kirjoittaminen. Piirsin Elinalle pikkuruisen dinosauruksen. Pelaan Moviestarplanetia edelleenkin aivan mielissäni, koska jotenkin ne värit rauhoittavat minua. Vaikea selittää. Kun ajattelen värejä, avaan MSP:n ja vaihdan avatarilleni sen väriset vaatteet, miltä sillä hetkellä tuntuu, joskus useita kertoja päivässä. Värien miettiminen on rentouttavaa. Erityisen mukavaa on näin yöllä, kun tulee hiukkasen hämärää, halia tähtityynyä ja ihastella sen vaihtuvia värejä ja miettiä niiden yhdistelmiä.


Niin tyydyttävää. Ette voi edes kuvitella. Olen ihan äärettömän tyytyväinen, että ostin tämän tyynyn. Olen aina pitänyt lampuista ja valoista, sellaisista himmeistä, ja erityisesti hiljalleen väriä vaihtavista LEDeistä. Äitillä oli ennen sellainen enkeli, jolla oli LED-siivet, vaikea kuvailla miten mielenkiintoiselta ne näyttivät, vaihtoivat väriä ja oli jänniä kuvioita ja väriyhdistelmiä, jaksoin tuijottaa sitä vaikka kuinka kauan. Punainen vain jostain syystä ahdistaa. Olen melko varma, että tämä kaikki liittyy aspergeriin. Vaan väliäkö sillä. Värit. Väriharmonia.




Typerä peli. Mutta värit. Ja jotenkin myös tekstuurit ja kuviot.





Olen niin ylpeä kun vihdoin ja viimein jaksoin lähteä kauppaan, kirjoitin oikean kauppalistan, ostin tarvittavat ainesosat ja katsoin reseptistä mallia ja tein ensimmäistä kertaa elämässäni linssikeittoa. Ihan kuin oikea ihminen. En olekaan syönyt viime aikoina oikein mitään kun ei jaksa tehdä. Nyt on paljon soppaa. Ylp.


EDIT: Googlailin kun alkoi mietityttään - Visual stimming. Ehdottomasti hyvin tutun kuuloista.


6 kommenttia:

  1. Onneksi olkoon, kun sait keitettyä sopan! ^__^ Se on oikeasti hyvä juttu. Ja noi teekutsut "kuulostaa" ihanilta. Itsekin pidin 3-4 vuotta sitten mun pehmoleluille teekutsut, oli miniteeastiasto ja kaikki! Tuntuu, että nykyään ei enää saa olla kunnolla oma itsensä ja tehdä tuollaisia söpöjä kivoja juttuja. En tiedä, mistä se johtuu.

    Itse olen jotenkin yliherkkä väreille ja ahdistun vaihtelevista väreistä. Pelkään saavani epilepsiakohtauksen jos katson vaikka jotain videota youtubesta, missä on psykedeelisiä värejä. Hmm, väreistä tuli mieleeni, että mulla on oikeastaan samanlainen suhde tuoksuihin. Mulla on melkein pakonomainen tarve tuoksutella kaikkea mahdollista. Jos olen vaikka tilannut jotakin ja avannut kuoren/paketin (esim. kirjan tai vaatteen), niin imen sitä tuoksua itseeni. Haistan myös poikkeuksetta kaikkea ennen syömistä. Teehyllyllä näytän ihan psykopaatilta, kun yritän impata teitä pakettien läpi, ennen kuin teen päätökseni. Kai se on jotenkin pakonomaistakin juttua. En vaan voi itselleni mitään, vaikka olen kuullut, että se on hassua. Tuollaiset pikkujutut rauhoittaa ja pitää vain otteessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :D Nyt saa laittaa pakkaseenkin pahan päivän varalle kun tuli niin paljon. Missähän minun miniteeastiasto on... Vois lavastaa nukeille teekutsut.

      Mie en oikein tykkää sellasista vilkkuvista ja nopeasti vaihtuvista ja liian voimakkaista väreistä. Paitsi joskus.

      Poista
  2. pitääkin tallentaa dinokuva koneelle nyt kun muistan ja olen kerrankin koneella! ;____; ♥ kiitos. voin katsella sitä jos tulee huono päivä! (...miten niin JOS? hmmmh :---D)

    VastaaPoista
  3. Ihana tyyny! Mistä oot hommannu? Mulla on ihan samaa, LEDit on ihania, löytyy niin tietokoneesta kuin kengännauhoistakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ebaysta. Pitää ehkä joskus hankkia toinen joku toisenlainen ja -värinen. Tahtoisin sellaset ledikengät vielä! Ja ihanaa ku kohta on syksy, silloin laitan taas kaikki jouluvalot esille. Nyt ku mulla on ne kauan etsityt pinkitkin <3

      Poista

Penni ajatuksistasi.