Ja sitten kun aurinko sulattaa lumen, tuhkaa ei enää näy
Vain kalkkitomua ohuena kerroksena maan yllä
Se on ehkä joskus ollut luuta
Äänet hiljenevät rapistuvassa maailmassa
Tuuli yksinään pyörittelee laiskanlaisesti tomua
Melkein pelkkä henkäys
Kummitus maallisia jäänteitään hyvästelemässä
Taas yksi kevät Jos menisin sänkyyn saisin unta Jokin estää menemästä Univajeen tuotokset Teksti ja piirros Ei kannata kiinnittää huomiota Aamut ovat pahimpia Ja parhaita Liikaa sokeria Olo on pieni ja avuton Pelko muutti asumaan samaan sänkyyn kanssani Vanha tuttu
On ollut omituinen viikko, jotenkin jopa vaikea muistaa siitä mitään. Tiedän, että kävin keskiviikkona ja torstaina ulkona, mutta en muista mitä muuta tapahtui. Tiedän, että on ollut pieni ja surkea olo, mutta ei nyt mitenkään kovin kamala. Tiedän, että olen valvonut öitä, mutta en oikein muista mitä tekemässä. Perjantain jälkeen ne univelat vasta ovatkin kasautuneet, ja aionkin hiippailla tästä sänkyyn. Otin kuitenkin perjantai-illastani erittäin jännittävän ja tapahtumarikkaan videon (leikkasin siitä yli puolet poiskin, ette halua edes tietää), joten pitää kai sekin vielä saada julkaistuksi. Tiedänpähän ainakin, mitä perjantaina on tapahtunut, koska en muuten varmaan muistaisi. Ahdistaa videon laatu, oli niin pimeää ja yritin muokata sitä valoisammaksi ja kameranihan on muutenkin niin hyvä kapistus.
Kävin tänäänkin vihdoin taas ulkona, oli ihan kamala olo ja tuumiskelin jo pyörtyväni lumihankeen. Ajattelin kuitenkin, että raitis ilma ja rauhallinen kävely voisi olla ihan terveellistä, ja ruokaakin olisi mukava ostaa. Se oli ihan hyvä päätös.
Yritin etsiä uutta muistikirjaa kirjakaupasta, mutta mikään ei kelvannut. Jos ne kerran maksavat melkein kympin tai jopa yli, niin kyllä helvetti sentään pitää olla hieno eikä mikään susiruma tylsä yksivärinen tai raidallinen. Olen ainakin tällä viikolla kirjoittanut vähän muistikirjaan, sieltä löytyy vähän vihjettä siitä, mitä on ollut mielessä. Ostin tänään kuitenkin taikapyyhkeen. Sellainen, joka taianomaisesti muuttuu vedessä palikasta pyyhkeeksi. Muistoja lapsuudesta. Jostain syystä ostin myös greipin, vaikken ole koskaan pitänyt greipistä. Se oli oikein pieni ja sievä, ja sen pehmeä kuori tuntui mukavalta kynsien alla, ja kun jokaisesta siivusta kuori pois nahan ja söi pelkän hedelmälihan, se ei ollut kovin pahaa. Halusin ostaa viidakkomuroja, mutta niissä oli aika kallis kilohinta ja ne ovat melkein pelkkää sokeria. Nyt harmittaa kun en ostanut. Saahan sitä kerran kymmenessä vuodessa.
En pysy kärryillä ajan kulusta ja maailman menosta. Jos joku sanoo minulle useampaan kertaan tekevänsä jotain ensi keskiviikkona, se luisuu muististani välittömästi. En ole ikinä perillä mistään mitä muiden ihmisten elämässä tapahtuu. En muista missä kukakin on töissä tai koulussa, muistan kyllä mikä on kenenkin lemmikin nimi ja minkä värinen auto kelläkin on. En muista onko kukakin naimisissa ja minkänimisen kanssa, mutta muistan selvästi mitä tuolla tyypillä oli päällä kaksi kuukautta sitten kun näin sen jossain tai tehtiin jotain.
Enpä kyllä pysy hirveän hyvin kärryillä omistakaan asioistani. Havahdun neljältä yöllä siihen, että "ainiin aamulla pitää herätä kahdeksalta kurssille", vaikka olisin käynyt sitä kurssia jo useamman kuukauden. Tai "ainiin minun piti imuroida/pyykätä tänään" neljänä yönä peräkkäin, mutta vain yöllä, ei päivällä kun oikeasti saisi imuroida/pyykätä. Tai joskus "ainiin en ole syönyt tänään", aina yöllä. Miksi muisti pelaa vain yöllä?
Missä minä oikein harhailen päivät pitkät? Jossain toisessa ulottuvuudessa kenties?
Nämä kuvat ovat tältä päivältä.
On mukava kirjoittaa yksinkertaisia lauseita. Elämä tuntuu vähemmän monimutkaiselta.
Taidan postata muutamia varsinaisia shoottikuvia ensi kerralla.
Sitten oli Arctic Pride. Kävin taas kulkueessa Tiripin kanssa, vaikken mihinkään muihin pridetapahtumiin jaksanutkaan mennä.
Älä piippaa siinä!
Hyvä prideporo.
Rovaniemi Tapahtumat -kanavalta löytyi tällainen video.
Bongasin meidät myös Ranneliikkeestä taas.
Tässä pari fillerikuvaa, yritin ottaa sieviä yhteiskuvia kisun kanssa päivänä muuanna. Facebook törröttää taustalla höh.
*HAUKS*
Huomasitko uuden upean peruukkini? Huomaa se.
Tänä viikonloppuna minulla oli melko lyhyen varoitusajan tuparit, sovimme niistä keskiviikkona. Tein pitsaa, Tirippi toi sateenkaarijuustokakkua, velipoika toi takkapuita, ja niin edelleen ja niin edelleen, istuskelimme pelaamassa lautapelejä ja paistelemassa lammasmakkaraa (iskä antoi) ja höpöttämässä levottomia. Ruokaa jäi niin paljon, että päätimme samantien pitää rääppiäiset seuraavana päivänä. Mutta niistä kehkeytyikin ihan yhtä iso häppeninki kuin alkuperäisistä tupareista. FreakyAngel sattui yllättäen paikalle joten tästä on kuvamateriaaliakin, itsehän en ole taas perinteisesti dokumentoinut yhtään mitään.
Ja nyt onkin pyjamamaanantai. Lupasin Riesalle, että tänään ei tule yhtään vierasta enkä lähde koko päivänä kotoa mihinkään. Kisuparka ei arvostanut niin monia vieraita yhtä aikaa, piilotteli peiton alla vain ja oli selvästi kuumotuksissa.
