Seuraava kuva on otettu kaksi päivää ennen puiden silmujen puhkeamista hiirenkorviksi.
Ja sitten tulikin kesä yhtäkkiä yllättäen. Piti lähteä Helsinkiin ja Saksaan väsystä huolimatta, ja se ei sitten mennytkään ihan nappiin, mutta siitä reissusta kirjoitan toiste.
En ehkä jaksa hengailla ulkona ihan joka päivä, mutta tarpeeksi. Syöminen ja nukkuminen on hankalaa masun ja refluksin ja närästyksen takia, edessä kenties lääkärireissu.
Pitkäaikaisin ja läheisin ystäväni M muutti Oulusta Tampereelle, vuorten taakse kauas kauas pois. Sinne vie juna, mutta on se silti kovin kaukana. Olo on hämmentynyt, haikea, mutta luottavainen. Ystävyys, joka on kestänyt 14 vuotta, kestää tämänkin. Sitähän taas en ollenkaan tiedä, missä päin Suomea itse asun viiden tai kymmenen vuoden päästä. Tuskin rajojen ulkopuolella kuitenkaan, luulisin. Vaan Pojan kanssa, luulisin.
Yöt ovat taas menneet omituisiksi. Koskaan ei joutaisi nukkua. Hoitajat tulevat taas muutaman tunnin kuluttua katsomaan, joko olen siivonnut. Spoiler: en ole. Puhelinhaastattelu sitä kokemusasiantuntijakoulutusta varten on myös joidenkin tuntien päästä. Yritän kaikin voimin olla miettimättä moisia kauheuksia.
Kesä. Se tarkoittaa paljon tekemistä ja kulkemista. Siksi pitää myös levätä paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Penni ajatuksistasi.